Oman iäkkään koirani liikkeet hidastuivat ja lenkit lyhenivät huomaamatta. Ensin ajattelin, että se johtui vain iästä, kun 12-vuotias labradorinnoutajani alkoi aristella portaissa kulkemista. Eräänä aamuna kuitenkin tajusin, ettei kyse ollut pelkästä laiskuudesta – koira ontui selvästi ja sen oli vaikea nousta makuulta. Sydäntä särki katsoa vanhaa ystävääni kivussa. Koiranomistajan näkökulmasta koiran kipu on musertavaa: lemmikki ei osaa kertoa, missä sattuu, mutta käytöksen muutoksista ja liikkumisen jäykkyydestä tiesin, että jokin oli vialla. Pian eläinlääkäri vahvisti epäilyni: nivelrikko. Edessä oli uuden opettelua – mikä olisi sopiva kipulääke koiran nivelrikkoon, miten lääkitys toteutetaan, ja mitä muita keinoja löytyisi rakkaan ystäväni kivun lievittämiseen?
Ensimmäiset askeleet: eläinlääkäriltä apua ja resepti apteekkiin
Eläinlääkärikäynnillä kävi selväksi, että nivelrikko vaatii pitkäjänteistä hoitoa. Koirani sai klinikalla ensimmäisen kipulääkepistoksen ja mukaan reseptin suun kautta annettavaa tulehduskipulääkettä varten. Koiran kipulääkkeet ovat reseptivalmisteita, eli niitä ei voi noin vain hakea apteekista ilman eläinlääkärin määräystä. Itsekin olin aiemmin pohtinut, eikö apteekki voisi neuvoa ihmisten särkylääkkeiden annostelussa koiralle hätätapauksessa, mutta vastaus on selkeä: apteekista koiran kipulääke annetaan vain reseptillä, eikä apteekki saa opastaa antamaan koiralle ihmispuolen lääkkeitä omin päin. Tämä johtuu koiran ainutlaatuisesta aineenvaihdunnasta – monet ihmisten lääkkeet, kuten ibuprofeeni tai parasetamoli, voivat olla koiralle vaarallisia.
Eläinlääkäri selitti, että koiran kipulääke resepti on tarpeen, jotta varmistetaan oikea diagnoosi ja turvallinen hoito lemmikille. Koiran kivun syy pitää aina selvittää eläinlääkärissä ennen lääkityksen aloittamista. Olin aluksi turhautunut: olinhan hoitanut koiriani 20 vuotta ja tiesin Rimadylin nimenomaan koirien nivelkipuun, miksi en muka saisi sitä suoraan? Kuitenkin ymmärsin pian, ettei tarkoitus ole rajoittaa omistajan mahdollisuuksia auttaa, vaan varmistaa, että koiran kipulääke apteekista on juuri oikea vaivaan ja turvallinen annostukseltaan.
Saimme siis reseptin ja marssin apteekkiin hakemaan lääkettä. Vaihtoehtoja on useita, ja meidän tapauksessamme eläinlääkäri määräsi nestemäisen koiran kipulääke Metacam-valmisteen (vaikuttavana aineena meloksikaami) nivelrikon hoitoon. Olin kuullut myös toisen yleisen lääkkeen nimen – koiran kipulääke Rimadyl, vaikuttavalta aineeltaan karprofeeni – jota usein käytetään vanhempien koirien nivelvaivoihin. Rimadyl onkin yksi tutuimmista tulehduskipulääkkeistä ja soveltuu erityisesti ikääntyneiden koirien nivelrikon aiheuttaman kivun hoitoon. Molemmat, sekä meloksikaami (Metacam) että karprofeeni (Rimadyl), kuuluvat tulehduskipulääkkeisiin (NSAID), jotka vähentävät kipua ja tulehdusta nivelissä. Näitä koiran kipulääkkeitä eläinlääkärit käyttävät paljon, sillä ne on suunniteltu juuri koirille sopiviksi annostukseltaan ja ne ovat yleensä hyvin siedettyjä oikein käytettyinä. Koirille on kehitetty omat tulehduskipulääkkeet, ja esimerkiksi karprofeenia ja meloksikaamia sisältävät valmisteet ovat tavallisia ensimmäisen linjan lääkkeitä nivelkivun hoitoon.
Jo ensimmäisen lääkekuurin jälkeen huomasin koirassani eron: se liikkui vapautuneemmin ja sen ilme oli pirteämpi. Tätä käytetään joskus myös apuna kivun tunnistamisessa – eläinlääkäri mainitsi, että nivelrikkokoiran kipua voi arvioida antamalla kipulääkekokeilu ja vertaamalla koiran vointia lääkityksen aikana ja ilman lääkettä. Meidän tapauksessamme muutos oli selkeä. Oli sekä huojentavaa että surullista nähdä, kuinka paljon virkeämpi koirani oli kipulääkkeen avulla – huojentavaa siksi, että apu oli löytynyt, mutta surullista tajuta, miten kipeä se oli ollut ilman lääkettä.
Mitä kipulääkkeitä on tarjolla koirille?
Koirien kipulääkearsenaali on laajempi kuin äkkiseltään uskoisi. Yleisimmät lääkkeet ovat edellä mainitut tulehduskipulääkkeet (NSAIDit), joita ovat mm. karprofeeni (kauppanimi Rimadyl, Carthrophen ym.), meloksikaami (Metacam), firokoksibi (Previcox), robenakoksibi (Onsior) ja muut koksibit. Nämä lääkkeet lievittävät tehokkaasti tulehdusta ja kipua nivelissä ja pehmytkudoksissa. Eläinlääkäri valitsee sopivan valmisteen koiran terveydentilan ja tarpeen mukaan. Joillekin koirille riittää lyhyt kuuri esimerkiksi leikkauksen jälkeen, kun taas nivelrikkoiselle vanhukselle voidaan harkita jatkuvaa lääkitystä pienimmällä toimivalla annoksella. NSAID-lääkkeitä on saatavilla useina eri valmisteina: on herkullisia oraalisuspensioita, tabletteja ja purutabletteja, jotta lääkkeen antaminen kotona onnistuisi mahdollisimman helposti. Itse koin nestemäisen Metacamin käteväksi annostella ruiskulla koiran suuhun ruokailun yhteydessä.
NSAIDien lisäksi on olemassa myös muita lääkkeitä koirien kivun hoitoon. Viime vuosina markkinoille on tullut kokonaan uudenlainen lääketyyppi krooniseen nivelrikon kipuun: monoklonaalinen vasta-aine bedinvetmab, kauppanimeltään Librela. Tämä on koiralle pistoksena annettava kipulääke, joka sitoutuu hermokasvutekijä NGF:iin ja estää kivun välittymistä sitä kautta. Meidän eläinlääkärimme kuvaili Librelaa “nivelrikkoiselle vanhukselle räätälöidyksi täsmälääkkeeksi”. Librela annetaan pistoksena noin kerran kuukaudessa, ja se onkin helppo vaihtoehto omistajalle, joka on aiemmin muistanut antaa pillerin päivittäin. Olin aluksi epäilevä – pistos kerran kuukaudessa kuulosti liian hyvältä ollakseen totta – mutta tutustuin kokemuksiin ja tutkimustuloksiin: moni koira on saanut siitä uuden elämänlaadun, ja sivuvaikutukset vaikuttavat hyvin vähäisiltä. Päädyimme kokeilemaan Librelaa muutaman kuukauden Rimadyl/Metacam-kuurien jälkeen, ja huomasin koirani liikkuvan taas innokkaammin, aivan kuin vuosia olisi pudonnut harteilta. Olo omistajana oli riemastunut – kuukausipistos poisti jatkuvan lääkeannostelun arjesta ja tuntui tehoavan erinomaisesti.
Toinen eläinlääkärin mainitsema pistoshoito on Cartrophen-niminen injektiosarja, jossa käytetään pentosaanipolysulfaattia. Sitä annetaan nivelrikkoon alkuun esimerkiksi neljä pistosta viikon välein, ja vaikutus saattaa kestää jopa kuukausia. Jotkut koirat saavat siitä apua tulehduskipulääkkeen rinnalla tai jopa tilalle, erityisesti jos tulehduskipulääkkeitä ei voida käyttää. Me emme tätä kokeilleet, mutta oli lohdullista tietää, että tällaisiakin vaihtoehtoja on olemassa, jos peruslääkitys ei tehoaisi tarpeeksi.
Entä opioidit ja muut vahvat kipulääkkeet? Kysyin eläinlääkäriltä, tarvitaanko esimerkiksi tramadolia tai muita keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Hän kertoi, että joissain harvoissa tapauksissa erittäin kovat kivut (kuten syöpäkipu tai vakavat vammat) voivat vaatia koiralle esimerkiksi opioidikipulääkkeitä lyhytaikaisesti, mutta niitä ei käytetä pitkäaikaishoidossa niiden vahvojen sivuvaikutusten ja riippuvuusriskin vuoksi. Joillekin kroonisista kivuista kärsiville koirille voidaan sen sijaan yhdistää lääkitys, joka vaikuttaa hermoston kautta kivun aistimiseen – tällaisia ovat esimerkiksi gabapentiini ja pregabaliini, joita joskus käytetään, jos nivelrikon kipu on neuropatiatyyppistä tai tulehduskipulääkkeet eivät yksin riitä. Meidän koiramme tapauksessa näille ei onneksi ollut tarvetta, mutta olin kiitollinen, että eläinlääkäri arvioi kivun laatua kokonaisvaltaisesti. Oli myös hyvä kuulla, että koirille on olemassa oma parasetamolivalmiste yhdistettäväksi muihin lääkkeisiin, mutta vain eläinlääkärin ohjeesta – ihmisille tarkoitettu paracetamol (Panadol ym.) voi väärin annettuna olla koiralle vaarallista, joten siihen ei tule omin päin turvautua.
Reseptillä vai ilman – saako koiran kipulääkettä ilman reseptiä?
Koiranomistajana olin joskus turhautunut: miksi kaikesta pitää mennä eläinlääkärin kautta, eikö koiralle voisi saada mitään kipulääkettä ilman reseptiä? Totuus kuitenkin on, että Suomessa ei ole saatavilla ilman reseptiä eläinten kipulääkkeitä. Kaikki tehokkaat koiran kipulääkkeet (kuten edellä mainitut tulehduskipulääkkeet Rimadyl, Metacam jne.) ovat reseptilääkkeitä, koska lemmikin kivun hoito vaatii aina ammattilaisen tekemän arvion. Koirat eivät osaa kertoa kivustaan, ja väärä lääke tai annos voi pahentaa tilannetta. Viranomaiset haluavat varmistaa, että kipulääkkeitä käytetään eläimillä turvallisesti ja asianmukaisesti.
Moni meistä koiranomistajista säilyttää lääkekaapissa kaiken varalta vanhaksi meneviä eläinlääkärin määräämiä särkylääkkeitä tai miettii ihmisille tarkoitettujen käsikauppalääkkeiden antamista hädän hetkellä. Tästä on kuitenkin varoitettava: lähes kaikilla on kotona ihmisten särkylääkkeitä, mutta niiden antamista koiralle ilman varmaa tietoa turvallisuudesta tulee välttää. Esimerkiksi tavallinen ibuprofeeni saattaa jo lyhyelläkin käytöllä aiheuttaa koiralle vakavia maksavaurioita. Myös ihmisten parasetamoli on koiralle riskialtis (ja kissoille jopa hengenvaarallinen) ellei eläinlääkäri erikseen anna ohjeita sen käytöstä. On siis koiran edun mukaista, että koiran kipulääke (apteekki) haetaan reseptillä eläinlääkärin tutkimuksen jälkeen. Näin varmistetaan, että hoidetaan oikeaa vaivaa oikealla lääkkeellä. Itse huomasin myös, että kun olin hyvissä ajoin yhteydessä eläinlääkäriin koirani oireista, sain nopeasti avun ja selkeät ohjeet jatkoon. Jälkikäteen ajatellen se säästi huolta ja luultavasti koiraltani paljon kärsimystä verrattuna siihen, että olisin viivytellyt tai kokeillut omin päin jotain kotikonstia.
On hyvä muistaa, että vanha uskomus “kyllä koira kipunsa kestää” tai että lääkitys olisi turhaa, on kumottu tieteessä: asianmukaisesti lääkitty eläin toipuu nopeammin kuin ilman lääkitystä jätetty. Kipeä eläin ansaitsee kivuttomamman elämän, vaikka perussairautta (kuten nivelrikkoa) ei voitaisi kokonaan parantaa. Koin tämän itse konkreettisesti – kun kipu saatiin hallintaan, koirani elämänlaatu parani silmin nähden.
Milloin kipulääkettä koiralle tulisi käyttää ja mihin vaivoihin?
Koirien kipulääkkeitä käytetään aina tarpeen mukaan eläinlääkärin ohjeistuksella. Tyypillisiä tilanteita ovat akuutit kivut, kuten leikkauksen jälkeinen kipu, tapaturmissa syntyneet kivut tai vaikkapa korvatulehduksen aiheuttama jomotus. Akuutti kipu on usein helpompi tunnistaa – koira saattaa vinkua, ontua äkillisesti tai reagoida voimakkaasti kipeän kohdan kosketukseen. Näissä tilanteissa kipulääke annetaan usein lyhyenä kuurina, kunnes kipua aiheuttanut ongelma (esim. haava tai tulehdus) on hoidettu. Itse muistan tapauksen vuosien takaa, kun nuorempi koirani kastroitiin: se sai operaation jälkeen muutaman päivän kipulääkekuurin, ja vaikka se kotona vaikuttikin melko normaalilta, olin tyytyväinen päätökseen lääkitä varmuuden vuoksi. Joskus on parempi antaa lääkettä varmuuden vuoksi kuin jättää eläin kärsimään turhaan. Esimerkiksi rajun korvatulehduksen vaivaama koira paranee kyllä antibiooteilla, mutta tuskaista oloa voidaan helpottaa kipulääkkeellä jo hoidon alussa.
Krooniset kivut ovat kinkkisempi juttu – ne hiipivät hiljaa ja koira usein oppii elämään niiden kanssa, mikä vaikeuttaa omistajan havaintoa. Nivelrikko on klassinen esimerkki kroonisesta kivusta, joka etenee hitaasti. Omassa tapauksessani huomasin nivelrikon oireet vasta, kun koirani käytös muuttui selvästi: se alkoi vältellä hyppäämistä ja vetäytyi omiin oloihinsa lenkkien jälkeen. Kroonisessa kivussa koira harvoin ääntelee, vaan kivun merkit voivat olla hienovaraisia (esim. lisääntynyt levottomuus, läähätys, asennon vaihtelu, nuolee kipeitä niveliä). Nivelrikon kipu voi myös vaihdella päivittäin – välillä koira ontuu selvästi rasituksen jälkeen, välillä on parempia jaksoja. Tällaisissa tapauksissa eläinlääkäri saattaa suositella jatkuvampaa lääkitystä: esimerkiksi päivittäinen tulehduskipulääke annetaan niin, että koira pärjää mahdollisimman pienellä tehokkaalla annoksella arjessa. Joillekin koirille voidaan antaa kipulääkettä vain tarvittaessa (esim. rankempien liikunnan jälkeen), mutta monilla nivelrikkoisilla päädytään säännölliseen lääkitykseen, etenkin kylminä ja kosteina vuodenaikoina jolloin oireet pahenevat.
Nivelrikko on valitettavasti erittäin yleinen vaiva vanhoilla koirilla – se on merkittävin yksittäinen syy koirien ontumiseen. Nivelrikossa nivelen rusto on vaurioitunut ja nivelessä on tulehdusreaktio, joka aiheuttaa kipua ja jäykkyyttä. Tautia ei voida parantaa, mutta sen aiheuttamaa kipua voidaan tehokkaasti hoitaa lääkityksellä ja muilla keinoilla. Kipulääke tuo nivelrikkokoiralle usein huomattavan helpotuksen: kun jatkuva jomotus lakkaa, koira alkaa taas liikkua normaalimmin, mikä puolestaan ylläpitää lihaskuntoa ja hidastaa taudin etenemistä. Itse huomasin, että kipulääkkeen aloittaminen oli käännekohta – koirani jaksoi taas leikkiä lyhyitä hetkiä nuoremman koiramme kanssa ja tuli useammin tervehtimään häntä heiluttaen, kun ennen se oli vain maannut pedillään. Tämä piristys lääkityksen myötä vahvisti, että koiran kipu on aina hoidettava, vaikkei koira “valittaisikaan” ääneen.
Haittavaikutukset ja varotoimet kipulääkkeissä
Moni omistaja epäröi aloittaa pitkäaikaisen kipulääkityksen pelätessään lääkkeen sivuvaikutuksia. Myönnän, että itsekin tutkin tarkkaan Metacamin pakkausselosteen ja kyselin eläinlääkäriltä mahdollisista haitoista. Tulehduskipulääkkeiden tyypilliset haittavaikutukset liittyvät ruoansulatuskanavaan: ne saattavat aiheuttaa ruokahaluttomuutta, oksentelua, ripulia tai mahahaavan oireita joillekin herkille yksilöille. Siksi on tärkeää antaa lääkkeet ohjeen mukaan – yleensä ruoan kera – ja tarkkailla koiraa. Meillä ilmeni lievää löysävatsaisuutta aluksi, mutta se meni ohi nopeasti. Eläinlääkäri painotti, että jos koira oksentaa tai saa ripulin kipulääkkeestä, lääkitys pitää keskeyttää ja ottaa yhteys lääkäriin. Useimmat koirat sietävät tulehduskipulääkkeitä kuitenkin hyvin, etenkin jos veriarvot on tarkistettu ennakkoon ja lääkettä annetaan suositusannoksella. Meidän senioriltamme oli tutkittu perusverenkuva ja maksa- sekä munuaisarvot ennen pitkäaikaisen lääkityksen aloitusta; tämä kontrolloidaan vähintään vuosittain jatkuvassa käytössä. Näin varmistetaan, että lääkitys ei vahingoita elimiä pitkällä aikavälillä.
Yksi tärkeä varotoimi on, ettei koiralle anneta kahta tulehduskipulääkettä samanaikaisesti tai tulehduskipulääkettä yhtä aikaa kortisonikuurin kanssa. Nämä lääkkeet voivat yhdessä käytettynä lisätä toistensa haittoja, erityisesti mahahaavan ja muiden vakavien komplikaatioiden riskiä. Siksi, jos koirasi saa jotain muuta lääkitystä (esim. nivelrikkoon joskus aiemmin käytetty kortisoni), eläinlääkärin on tiedettävä siitä ennen tulehduskipulääkkeen määräämistä. Meidän tapauksessamme koira ei onneksi tarvinnut kortisonia niveliin, koska saimme avun muilla keinoin, mutta joillekin nivelrikkokoirille voidaan viimeisenä keinona joutua injektoimaan kortisonia suoraan pahimpaan nivelkolotukseen. Kortisoni rauhoittaa tehokkaasti tulehdusta nivelissä, mutta pitkäaikaisessa käytössä sillä on omat vakavat haittansa, joten sitä käytetään nykyään nivelrikossa harvoin ja harkiten, kun modernimmat hoidot (kuten mainittu Librela) ovat saatavilla.
Librelan haittavaikutukset omalla koirallani olivat olemattomat – en havainnut mitään eroa juomisen tai virtsaamisen määrässä enkä muitakaan oireita. Kyselin asiasta eläinlääkäriltä ja selvisi, että Librelalla raportoidut sivuvaikutukset ovat melko harvinaisia ja lähinnä lieviä (kuten ohimenevä pistoskohdan aristus). Tämä johtuu sen täsmäkohdennetusta vaikutustavasta: vasta-aine poistuu elimistöstä luonnollisesti proteiinina, eikä rasita maksaa tai munuaisia samaan tapaan kuin kemialliset tulehduskipulääkkeet. Moni omistaja onkin kokenut Librela-pistokset pelastukseksi koiralle, jolle perinteiset lääkkeet eivät sopineet. Meidän kohdallamme Librela mahdollisti lääkityksen jatkamisen ilman että tarvitsi pelätä mahan ärtymistä.
Kaiken kaikkiaan opin, että haittavaikutusten pelko ei saisi estää koiran kipulääkitystä silloin, kun käytössä on koiralle tarkoitettu lääke ja eläinlääkärin ohjeet. Nykyiset koirille tarkoitetut kipulääkkeet on kehitetty turvallisiksi myös pitkäaikaisessa käytössä. Ne eivät myöskään “huumaa” koiraa – tulehduskipulääkkeet eivät vaikuta koiran tajunnan tasoon, joten koira ei mene tokkuraiseksi samalla tavalla kuin ihminen saattaa vahvasta särkylääkkeestä mennä. Itse huomasin päinvastoin, että koirani oli virkeämpi ja enemmän oma itsensä, kun kivut olivat hallinnassa. Toki se lepäsi paljon, mutta vanhuus ja nivelrikko itsessään rauhoittavat menoa – lääkitys ei siis tehnyt siitä zombia, vaan antoi sille mahdollisuuden elää normaalimpaa elämää kivusta huolimatta.
Kokemuksia kipulääkkeiden käytöstä omistajan näkökulmasta
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kipulääkityksen aloittaminen vanhalle koiralle jännitti etukäteen, mutta osoittautui yhdeksi parhaista päätöksistä koirani hyvinvoinnin kannalta. Aluksi koin syyllisyyttä, etten ollut tunnistanut koirani kroonista kipua aikaisemmin. Jälkikäteen ymmärrän, että koirat ovat mestareita peittämään jatkuvan kipunsa – evoluutiossa heikkouden näyttäminen ei ole kannattanut. Siksi monen omistajan tarina on samanlainen kuin minun: luulemme koiran vain vanhenevan arvokkaasti, kun se todellisuudessa kärsii hiljaa taustalla.
Kipulääkkeen myötä koirani persoonallisuus ikään kuin palautui. Muistan elävästi, kun se ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen innostui tuomaan lempilelunsa eteeni ja pyysi leikkiin. Siinä tuli itsellenikin tippa linssiin – tajusin, kuinka paljon kipu oli varjostanut sen arkea. Kokemuspohjaisesti opin, että oikea annos oikeaa lääkettä ei tee koirasta riippuvaista “pilleripotilasta”, vaan antaa sille takaisin normaalin elämän ilon. Monet muutkin omistajat, joiden kanssa juttelin esimerkiksi koirapuistossa, kertoivat samansuuntaisia tarinoita: yksi tuttuni bordercollie oli muuttunut “kipsuttelevaa mummoa” muistuttavasta koirasta takaisin reippaaksi lenkkeilijäksi, kun nivelrikon hoito oli saatu kohdilleen yhdistelmällä Rimadyl-tabletti ja nivelravinnekuuri. Toinen tuttava taas kertoi, että heidän koiransa mahavaivat estivät pitkäaikaisen tulehduskipulääkkeen käytön, mutta kuukausittaiset Librela-pistokset pelastivat tilanteen – nyt koira jaksaa taas tehdä pieniä metsälenkkejä ja on jopa vähentänyt painoaan, kun liikunta maistuu paremmin.
Toki jokainen koira on yksilö, ja lääkityksen vaikutukset sekä tarpeet vaihtelevat. Omistajana tärkein tehtäväni on ollut pitää kirjaa koirani voinnista: miten se liikkuu, onko ontumista, syökö ja juoko normaalisti, onko lääkityksen aikana ilmennyt mitään poikkeavaa. Aluksi merkitsin kalenteriin havaintoja lääkkeen aloittamisesta, jotta osasin kertoa eläinlääkärille tarkasti, mikä annos toimi ja oliko haittoja. Tämä yhteistyö eläinlääkärin kanssa kannatti – löysimme sopivan ylläpitoannoksen, joka pitää kivun poissa mutta ei turhaan rasita elimistöä. Eläinlääkäri myös muistutti, että lääkitystä voidaan aina muokata: jos yksi tulehduskipulääke ei sovi, toinen voi sopia paremmin. Vaihtoehtoja on onneksi monia. Itse asiassa koin tämän konkreettisesti: kun koirani alkoi kesällä juoda enemmän ja mietin jo johtuuko se lääkkeestä, sovimme kokeilun toiseen valmisteeseen. Pieni muutos lääkityksessä riitti, ja tilanne tasaantui. Olin iloinen, että uskalsin tuoda huoleni esiin – koskaan ei pidä epäröidä kysyä eläinlääkäriltä, jos jokin lääkityksessä mietityttää.
Luonnonmukaiset hoidot ja muut kivunlievityskeinot
Pelkkä lääkepurkki ei yksin ratkaise kaikkea, vaan koiran kivunhoito kannattaa ajatella kokonaisuutena. Kipulääkkeiden ohella lähdin etsimään myös luonnonmukaisia ja vaihtoehtoisia kivunlievityskeinoja tukihoidoksi koiralleni. Ensimmäisenä eläinlääkäri painotti painonhallinnan tärkeyttä. Nivelrikkoiselle koiralle jokainen ylimääräinen kilo on kirjaimellisesti taakka. Ylipaino rasittaa niveliä ja lisää kipua sekä nopeuttaa nivelrikon etenemistä. Tutkimuksissa on todettu, että kun nivelrikkoinen koira laihtuu, sen kipu lievittyy ja lääkityksen tarve vähenee. Tämä antoi minulle motivaatiota tarkistaa vanhuksen ruokavaliota. Vaihdoimme kevyempään erikoisruokaan, jossa oli niveliä tukevia ravintoaineita ja samalla vähemmän kaloreita. Hiljalleen paino putosi pari kiloa. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta koirani kokoisella (alun perin ~35 kg labradorilla) vaikutus oli merkittävä – liikkuminen helpottui selvästi. Voin omasta puolestani yhtyä siihen, että ylipainoisen, nivelrikkoisen koiran tärkein hoito on laihduttaminen. Toki liikunnan lisääminen on haaste, kun nivelet ovat jo kipeät, joten mekin teimme laihtumista pääasiassa ruokamäärää säätelemällä ja pitämällä lenkit maltillisina mutta säännöllisinä.
Seuraavaksi tutkin ravintolisät. Moni tuttuni vannoi esimerkiksi glukosamiinin nimeen: “Kokeile vihersimpukkajauhetta, se tekee ihmeitä nivelille!” kuulin useammalta. Tyypillisiä nivelravinteita koirille ovat glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti, joita on saatavilla tabletteina, jauheina ja purutikkuina. Ne toimivat nivelruston rakennusaineina ja teoriassa auttavat korjaamaan rustovaurioita tai ainakin hidastamaan niiden etenemistä. Tutkimustulokset näistä ovat hieman ristiriitaisia: joissakin tutkimuksissa on nähty lievää hyötyä nivelkivun lievittymisessä ja ruston uusiutumisessa, toisissa taas vaikutus on ollut kyseenalainen. Omalla koirallani aloitin glukosamiini-kondroitiini -ravintolisän heti diagnoosin jälkeen eläinlääkärin suosituksesta. Vaikea sanoa, kuinka suuri osa sen paremmasta voinnista johtuu lisäravinteesta verrattuna lääkitykseen ja laihtumiseen, mutta ajattelen niin, että kaikista pienistä puroista muodostuu suuri virta. Ainakaan mitään haittaa siitä ei ollut, ja moni kokenut omistaja sekä eläinlääkäri kokee, että nivelravinteista voi olla tukea pitkäjänteisesti käytettynä.
Sen sijaan olin yllättynyt, kun luin Evidensian asiantuntija-artikkelista, että tieteellinen näyttö glukosamiinin ja kondroitiinin tehosta on vaillinaista – kaksoissokkotutkimuksissa näillä aineilla ei ole saatu merkittävästi parempia tuloksia kuin lumelääkkeellä nivelrikon hoidossa. Tämän kuuleminen havahdutti minut: joskus sitä tarttuu toivoon ja uskomukseen, vaikka varma näyttö puuttuu. Silti moni käyttää näitä aineita juuri siksi, että vaihtoehdot ovat vähäiset eikä haittavaikutuksia juurikaan ole.
Toinen asia, josta on parempaa tutkimusnäyttöä, ovat omega-3-rasvahapot. Eläinlääkäri kehotti lisäämään koirani ruokavalioon laadukasta kalaöljyä. Omega-3-rasvahapot (EPA ja DHA) ovat osoittaneet kykenevänsä lievittämään nivelrikon oireita: ne rauhoittavat tulehdusreaktiota nivelissä ja voivat vähentää kipua sekä parantaa nivelen liikkuvuutta tutkimusten mukaan. Rasvahappoja suositellaan usein käytettäväksi yhdessä tulehduskipulääkkeiden kanssa, sillä ne voivat tukea lääkkeen vaikutusta ja mahdollistaa pienemmän lääkeannoksen käyttämisen. Annoin koiralleni päivittäin kalaöljyvalmistetta, ja ainakin turkki kiilsi kauniisti – nivelvaikutusta on vaikeampi omin silmin todentaa, mutta halusin tehdä kaikkeni sen hyväksi.
Entä muut luontaistuotteet? Markkinoilla on monenlaisia rohdoksia, kuten MSM (metyylisulfonyylimetaani), nokkos- ja pirunkoura-uutteita, CBD-öljyä ym., joita eri lähteet suosittelevat koiran nivelvaivoihin. Luin eläinlääkäriaseman kirjoituksesta varoituksen sanoja: homeopaattiset valmisteet ja yrtit kannattaa ottaa käyttöön hyvin varovasti, jos ollenkaan, sillä niiden tehoa ei ole tieteellisesti todistettu ja ne voivat jopa rasittaa koiran elimistöä (esim. maksaa tai munuaisia) odottamattomilla tavoilla. Koiran elimistö voi olla herkempi joillekin rohdoksille kuin ihmisen. Tämän vuoksi en itse lähtenyt kokeilemaan esimerkiksi mitään itämaisia yrttiseoksia tai ns. ihmetippoja, joita netissä joskus kehutaan. CBD-öljy (kannabidioli) on uudempi tulokas, jota jotkut omistajat kokeilevat lemmikkiensä kivun lievitykseen. Itsekin harkitsin sitä, mutta Tsemppi-klinikan artikkelissa mainittiin, että tutkimuksissa on ilmennyt epäselvyyksiä CBD:n turvallisuudessa ja tehossa koirilla. Päätin siis pitäytyä niissä aineissa, joista on enemmän tutkimustietoa.
Luonnonmukaisten keinojen lisäksi aivan keskeistä kivunhallinnassa on fysioterapia ja liikunta. Kävimme koirani kanssa eläinfysioterapeutin vastaanotolla, jossa arvioitiin sen lihaskunto ja nivelten liikkuvuus. Sain kotiin jumppaohjeita: helppoja venytyksiä, tasapainoharjoituksia ja esimerkiksi matalien kynnysten ylittämistä hitaasti namin perässä. Tavoitteena oli pitää koiran lihaksisto kunnossa, sillä krooninen kipu oli saanut sen liikkumaan väärällä tavalla ja lihakset olivat osin heikentyneet. Fysioterapian avulla voidaan ylläpitää liikkuvuutta ja ehkäistä lihasten surkastumista, jota pitkäaikainen kipu ja varominen aiheuttavat. Meille suositeltiin myös vesiterapiaa – koirani kävi muutaman kerran koirien kuntouintialtaassa. Vedessä liikkuminen on nivelille ystävällistä ja samalla lihaksia vahvistavaa. Huomasin, että uintireissun jälkeen koira oli väsynyt mutta silminnähden tyytyväinen itseensä; ehkä se nautti, kun pystyi vedessä liikkumaan ilman kipua.
Yksi yllättävä apu olivat akupunktiohoidot. Olin hieman skeptinen akupunktion suhteen, mutta suostuin kokeilemaan, kun erikoiseläinlääkäri sitä ehdotti. Koiralleni laitettiin ohuita neuloja tiettyihin kipupisteisiin, ja se makoili rauhallisesti hoidon ajan (pienen alkusähinän jälkeen). Akupunktion vaikutus perustuu sekä paikallisesti lihasjännityksen laukeamiseen että keskushermoston kipua estävien mekanismien aktivoitumiseen – neulat stimuloivat kehon omia kipua lievittäviä välittäjäaineita, kuten endorfiineja. Akupunktio ei tietenkään poistanut nivelrikkoa, mutta koirani vaikutti hoidon jälkeen rentoutuneelta. Uskon, että siitä oli hyötyä osana yhdistelmähoitoa: se toimi ikään kuin “lisäboostina” lääkitykselle. Monet eläinlääkärit käyttävätkin akupunktiota tukihoitona kipupotilaille – sen avulla voidaan ehkä vähentää lääkityksen tarvetta tai helpottaa siirtymävaihetta, kun lääkitystä säädetään. Tärkeää oli muistaa, ettei vaihtoehtoisilla hoidoilla yritetä korvata tehokasta lääkitystä silloin, kun kipu on kovaa, vaan täydentää ja tukea kokonaishoitoa.
Arjessa hyödynsin myös pieniä käytännön keinoja: laitoin koiralleni pehmeän ortopedisen pedin, jotta se sai mukavamman lepoalustan kipeille nivelilleen. Nostin ruokakupin hieman korkeammalle telineeseen, jottei sen tarvinnut kumartua niin alas syömään (tämä auttoi sen niskajäykkyyteen). Hankimme liukuesteitä mattojen alle, jotta koira ei vahingossa kaatuisi liukkaalla lattialla, ja autoon nousua varten ostin ramppilaudan, jota pitkin se pystyi kävelemään hyppäämisen sijaan. Kaikki nämä pienet apuvälineet ja mukautukset tekivät sen elämästä helpompaa ja vähensivät kivuliaita tilanteita. Huomasin myös, että sään viiletessä koirani jäykisteli aamuisin enemmän, joten pidin huolen, että sillä oli takki päällä kylmällä ilmalla ulos mennessä ja ettei se joutunut nukkumaan vedossa. Lämpö helpottaa usein kroonista nivelkipua – joskus käytin varovasti myös lämpötyynyä koiran lonkan päällä iltaisin (aina kuitenkin tarkistaen, ettei se ole liian kuuma). Akuutin vaiheen jälkeen eläinlääkäri oli neuvonut, että lämpö rentouttaa kroonista kipua (kun taas akuuteissa vammoissa käytetään kylmää). Nämä kotikonstit eivät yksin riittäisi, mutta yhdessä lääkehoidon ja fysikaalisten hoitojen kanssa ne loivat koiralleni ympäristön, jossa oli hyvä toipua ja elää eteenpäin.
Lopulta hoitokokonaisuutemme nivelrikkoa vastaan muodostui monesta palasesta: säännöllinen tulehduskipulääke (jonka myöhemmin korvasi Librela-pistos), painonhallinta, nivelravinteet ja kalaöljy, fysioterapiaharjoitteet, akupunktio silloin tällöin, sekä arjen helpotukset kotona. Koirani ei tietenkään muuttunut pentumaisen ketteräksi, mutta sen elämänlaatu parani huomattavasti. Se pystyi jälleen nauttimaan leppoisista kävelyistä, nukkumaan paremmin öisin (ennen se vaihtoi asentoa jatkuvasti kivun takia) ja olemaan enemmän mukana perheen touhuissa. Omistajana olin iloinen ja helpottunut: huomasin, että kun kipu oli poissa, koiran katseeseenkin palasi tietty pilke.
Nivelrikkoisen koiran hoito on usein juuri tällaista monen keinon summa. Vaikka nivelrikkoon ei ole parantavaa lääkehoitoa keksitty, voidaan fysioterapialla, lääkkeillä, nivelinjektioilla ja painonhallinnalla hidastaa taudin etenemistä ja parantaa koiran elämänlaatua. Joskus hyvin pitkälle edennyt nivelrikko voi vaatia kirurgisia toimia (kuten tekonivelleikkauksen), mutta useimmilla tähän ei onneksi jouduta, kun muut hoidot tehoavat riittävästi.
Omasta puolestani voin sanoa, että opin tämän matkan varrella valtavasti sekä koirani kivusta että sen lievittämisestä. En enää epäröi tarttua puhelimeen ja soittaa eläinlääkärille, jos jokin vaivaa – oli se sitten kipulääkkeen sivuvaikutus tai uusi oire. Koirani luottavainen katse ja rennosti keinuva häntä lenkillä kertovat, että kipu on hallinnassa, ja se jos mikä on kullanarvoista. Koiranomistajana tärkein oivallukseni on ollut: kivun hoito on aina oikein – se on osa lemmikin hyvää hoitoa, ei mitään “turhaa hemmoittelua”. Jokainen koira ansaitsee elää ilman tarpeetonta kipua, ja on meidän vastuullamme varmistaa se parhaiden mahdollisten keinojen avulla.
Lähteet
- Petteri Henriksson: “Miksi koiran kipulääkkeet vaativat reseptin?”, Terveydeksi-lehti (Suomen Apteekkariliitto) 04.05.2021.
- Petteri Henriksson: “Koiralle kipulääkettä ilman reseptiä?”, Terveydeksi-lehti (Suomen Apteekkariliitto) 06.04.2022.
- Nina Menna, eläinlääkäri: “Koiran kipu ja sen hoito”, Hankikoira (Kennelliitto).
- Pharmaca Fennica Veterinaria: karprofeenin (Rimadyl) valmisteyhteenveto.
- FirstVet eläinlääkäriartikkeli: “Koiran nivelrikko – oireet, hoito ja ehkäisy”.
- Evidensia Eläinlääkäriasemat: “Koiran kipu” (hoitovinkit-artikkeli).
- Evidensia Eläinsairaala Tammisto: “Koiran ja kissan nivelrikko” (ortopedi Esa Eskelinen).
- Eläinklinikka Tsemppi: “Koiran kipu, osa 3: Koiran kivun hoito” (eläinlääkäri Tiina Seikkula 2024).
Vastuuvapauslauseke: Tämä artikkeli perustuu yhden koiranomistajan kokemuksiin ja asiantuntijalähteisiin. Se ei korvaa eläinlääkärin antamia neuvoja. Koiran kivun hoidossa tulee aina kääntyä eläinlääkärin puoleen ennen lääkityksen aloittamista ja noudattaa ammattilaisen ohjeita lemmikin terveyden turvaamiseksi.
