Nisäkasvain koiralla tarkoittaa narttukoiran maitorauhasessa esiintyvää kasvainta, toisin sanoen eräänlaista koiran “rintasyöpää”. Samasta ilmiöstä käytetään myös nimityksiä koiran nisäkasvain ja maitorauhaskasvain koiralla, ja epävirallisesti saatetaan puhua vain “koira nisäkasvain” – kaikki nämä viittaavat samaan asiaan. Koiran nisäkasvaimet ovat yksi yleisimmistä kasvaimista koirilla. Erityisen usein niitä tavataan iäkkäämmillä, leikkaamattomilla narttukoirilla. Alle 5-vuotiailla nartuilla nisäkasvaimet ovat harvinaisia, ja jos niitä esiintyy, ne ovat lähes aina hyvänlaatuisia. Nisäkasvain voi olla hyvänlaatuinen tai pahanlaatuinen – tilastojen mukaan noin puolet koirien nisäkasvaimista on hyvälaatuisia ja puolet pahanlaatuisia. Hyvänlaatuinen kasvain pysyy paikallisena eikä lähetä etäpesäkkeitä, kun taas pahanlaatuinen (syöpä) voi levitä muualle elimistöön. Koiran nisäkasvaimet ovat siis tavallisia, ja koska ne voivat olla syöpäkasvaimia, aihe on tärkeä koiranomistajille.
Nisäkasvaimen kehittymiseen vaikuttavat useat tekijät, joista merkittävin on hormonitoiminta. Seuraavissa luvuissa perehdytään tarkemmin, miksi nisäkasvaimia tulee, miten erityisesti vanhan koiran nisäkasvain liittyy tähän, mitkä ovat tyypilliset oireet, miten nisäkasvain diagnosoidaan ja hoidetaan, millainen on koiran nisäkasvain ennuste, sekä miten kasvaimia voisi ehkäistä. Lopuksi tarkastelemme myös koiranomistajien kokemuksia – koiran nisäkasvain kokemuksia – eli millaisia tapauksia ja kohtaloita erilaisilla nisäkasvaimilla on ollut.
Vanhan koiran nisäkasvain ja riskitekijät
Nisäkasvaimia esiintyy useimmiten vanhemmilla nartuilla, etenkin jos niitä ei ole steriloitu. Ikä on merkittävä riskitekijä: riski kasvaa koiran ikääntyessä, ja tyypillinen sairastumisikä on noin 7–11 vuotta. Joka viidennellä koirallatodetaan jossain elämänsä vaiheessa jokin kasvain (eri lajeja), ja nisäkasvaimet ovat nartuilla hyvin yleisiä kasvaimia. Vanhan koiran elimistö on altistunut hormoneille vuosien ajan, mikä osaltaan selittää, miksi vanhan koiran nisäkasvain on valitettavan yleinen vaiva. Seuraavassa on koottu tärkeimpiä riskitekijöitä nisäkasvainten synnylle koiralla:
- Sukupuolihormonit ja sterilointi: Hormonaaliset tekijät ovat suurin yksittäinen riskitekijä koirien nisäkasvainten kehittymiselle. Narttukoiran varhainen sterilointi pienentää riskiä dramaattisesti. Jos narttu steriloidaan ennen ensimmäistä juoksua, sairastumisriski on vain noin 0,5 %, kun taas ensimmäisen juoksun jälkeen steriloituna riski nousee 8 %:iin ja toisen juoksun jälkeen jo 26 %:iin. Tämän jälkeen tehdyn steriloinnin ei enää katsota merkittävästi vähentävän nisäkasvainriskiä. Huomionarvoista on, että vaikka sterilointi nuorena on tehokkain ehkäisykeino, myös vanhempana tehty sterilointi voi yhä vähentää hormoniperäistä riskiä jonkin verran. Leikkaamattomat (sterkkaamattomat) nartut muodostavat suurimman riskiryhmän näihin kasvaimiin. Myös jatkuva altistus omille naarashormoneille juoksu kerrallaan sekä hormonaaliset lääkitykset (esim. juoksuja siirtävät pistokset) voivat lisätä riskiä.
- Ikä: Kuten mainittu, ikääntyminen lisää riskiä. Suurin osa nisäkasvaimista todetaan keski-iän ylittäneillä tai iäkkäillä nartuilla. Alle viisivuotiailla nartuilla nisäkasvaimet ovat hyvin harvinaisia. Iän myötä kasvainten todennäköisyys kasvaa tasaisesti, joten vanhan koiran nisäkasvain ei ole harvinainen löydös.
- Rotu ja perimä: Geneettisillä tekijöillä on havaittu olevan vaikutusta. Tietyt rodut ovat alttiimpia kehittämään nisäkasvaimia kuin toiset. Erityisesti spanielit, villakoirat, mäyräkoirat ja saksanpaimenkoirat on mainittu rotuina, joilla nisäkasvaimia esiintyy keskimääräistä enemmän. Myös monilla pienemmillä roduilla riski on kohonnut. Perinnölliset tekijät voivat siis vaikuttaa, mutta yksittäisen koiran kohdalla riskiä on vaikea ennustaa tarkasti rodun perusteella.
- Ylipaino: Ylipaino erityisesti nuorena näyttää lisäävän nisäkasvainten riskiä. Koiran hyvä fyysinen kunto ja normaalipaino voivat auttaa vähentämään syöpäriskiä. Ylipaino muuttaa elimistön hormonitasapainoa ja aineenvaihduntaa, mikä saattaa altistaa kasvainten kehittymiselle. Siksi on tärkeää huolehtia koiran sopivasta ruokinnasta ja liikunnasta alusta asti.
- Sukupuoli: Nisäkasvaimet ovat ylivoimaisesti narttukoirien vaiva. Uroksilla vastaavia maitorauhaskasvaimia esiintyy vain hyvin harvoin, mutta täysin mahdotonta se ei ole. Jos uroskoiralle kehittyy nisäkasvain, se on lähes aina pahanlaatuinen, mutta nämä tapaukset ovat onneksi äärimmäisen harvinaisia.
Yhteenvetona, suurimmassa vaarassa ovat iäkkäät, steriloimattomat nartut. Tällaisilla koirilla nisäkasvain koiralla on valitettavan yleinen löydös. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen kasvain on yksilöllinen: kaikille steriloimattomillekaan nartuille ei tule kasvaimia, ja toisaalta joskus steriloinnista huolimatta kasvain voi ilmaantua. Eräässä omistajan kertomassa tapauksessa steriloidulle nartulle kehittyi 10-vuotiaana nisäkasvain, mikä yllätti omistajan – hän luuli steriloinnin poistaneen riskin kokonaan, mutta koska narttu oli steriloitu vasta aikuisiällä, kasvaimia ehti silti kehittyä. Tämä korostaa varhaisen steriloinnin merkitystä: sterilointi ennen ensimmäistä juoksuaantaa parhaan suojan.
Koiran nisäkasvain oireet ja havaitseminen
Miten tunnistaa koiran nisäkasvain? Tyypillisesti omistaja huomaa koiran vatsan alueella patin tai kyhmyn. Koiralla on viisi paria nisiä (rintarauhasia) vatsan alueella, ja nisäkasvain ilmaantuu useimmiten takana oleviin nisiinkahteen viimeiseen nisäpariin. Alkuvaiheessa kasvain tuntuu ihon alla pienenä, selkeärajaisena, pyöreänä pattina. Patti on yleensä kiinteä, ei häviä sormien välistä painettaessa, ja saattaa olla aluksi kivuton. Monesti kasvain on yksittäinen, mutta usein kasvaimia on samalla kertaa useampia – itse asiassa noin puolessa tapauksista koiralla todetaan yhtä aikaa useampi kuin yksi nisäkasvain. Siksi on tärkeää tunnustella huolellisesti kaikki nisät, jos yhden ympäriltä löytyy kyhmy.
Kasvaimen kasvaessa se voi muuttua muodoltaan epätasaisemmaksi. Kehittyneempi nisäkasvain tuntuu kiinteältä muhkuraiselta massalta, ja joskus useasta pienemmästä kyhmystä muodostuu ikään kuin rykelmä. Iho kasvaimen päällä saattaa liikkua huonosti alustastaan, jos kasvain on kiinnittynyt kudoksiin. Iho voi myös punottaa tai kuumottaa kasvaimen kohdalla, etenkin jos kasvain ärtyy tai tulehtuu. Pahanlaatuiset kasvaimet kasvavat yleensä nopeammin kuin hyvälaatuiset, joten nopeasti suurentuva patti on aina huolestuttava merkki.
Merkillepantavaa on, että koiran yleisvoinnissa ei alkuvaiheen nisäkasvaimesta yleensä huomaa mitään poikkeavaa. Koiran käytös, ruokahalu ja aktiivisuus pysyvät normaaleina, kunnes vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa – esimerkiksi jos kasvain on ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä – koiran vointi voi heiketä. Toisin sanoen pelkästä koiran olemuksesta tai käytöksestä ei yleensä voi päätellä, onko sillä nisäkasvain. Siksi omistajan tekemä tunnustelu on ensiarvoisen tärkeää kasvainten havaitsemisessa. Koiran vatsan ja nisien alue kannattaa tunnustella säännöllisesti, erityisesti jos kyseessä on keski-ikäinen tai vanhempi narttu, jota ei ole steriloitu. Tämä kotona tehtävä pienten pattien etsintä voi paljastaa kasvaimen ajoissa, jolloin hoitomahdollisuudet paranevat.
Seuraavassa on koottu tyypillisiä oireita ja merkkejä, jotka voivat viitata nisäkasvaimeen koiralla:
- Patti tai kyhmy nisän seudulla: Yleisin ja usein ainoa merkki on pieni kyhmy yhden tai useamman nisän vieressä. Patti voi olla herneen tai hernettä isomman pähkinän kokoinen aluksi. Kaikki vatsan patit eivät tietenkään ole syöpiä, mutta jokainen uusi kyhmy koiran ihon alla on syytä tutkia eläinlääkärin toimesta.
- Useita patteja: Jos koiralla on yksi nisäkasvain, kannattaa tarkistaa löytyykö muista nisistä myös kyhmyjä. On tavallista, että kasvaimia on samanaikaisesti useita eri nisissä. Kaikki patit eivät välttämättä ole samanlaisia – yhdellä ja samalla koiralla voi esimerkiksi yksi kasvain olla hyvälaatuinen ja toinen pahanlaatuinen. Myös hyvänlaatuinen kasvain voi ajan kanssa muuttua pahanlaatuiseksi, joten jokainen löydetty patti on syytä ottaa vakavasti.
- Nisästä erittyvä neste tai veri: Joskus nisäkasvaimeen liittyy eritevuotoa. Verensekainen eritettä nisästä on oire, jonka jotkut omistajat huomaavat. Esimerkiksi eräällä koiralla huomattiin, että yhden takanisen kärjestä tuli hieman veristä nestettä, ja tarkemmassa tutkimisessa nisän vierestä löytyi pieni kasvain. Kaikki patit eivät aiheuta vuotoa, mutta mikä tahansa epänormaali eritys nisästä (veri, märkäinen erite tai maito silloin kun koiran ei pitäisi imettää) on syy käydä eläinlääkärissä.
- Ihon haavauma kasvaimen kohdalla: Pitkälle edenneissä tapauksissa ihon pinta kasvaimen päällä voi haavautua. Tämä tarkoittaa, että kasvain on rikkonut ihon – tällöin kasvaimesta voi vuotaa verta tai kudosnestettä ja alue voi tulehtua. Haavautunut nisäkasvain näyttää avohaavalta tai rupeutuneelta ihonalaiselta patilta. Haavautuminen on merkki pitkälle edenneestä ja aggressiivisesta kasvaimesta ja valitettavasti liittyy huonompaan ennusteeseen.
- Kipu, nuoleminen ja ärsytys: Hyvänlaatuiset pienet nisäkasvaimet eivät yleensä ole koiralle kivuliaita. Jos kasvain tulehtuu tai iho ärsyyntyy, koira saattaa alkaa nuolla, kirputtaa tai raapia kasvainta. Esimerkiksi eräällä koiralla suuri, punoittava nisäkasvain aiheutti selvästi särkyä, ja koira jäi kiinni sen nuolemisesta jatkuvasti. Omistajan piti laittaa koiralle kauluri estämään nuoleminen. Mikäli huomaat koiran nuolevan tiettyä kohtaa vatsassaan toistuvasti, kannattaa tutkia, onko siellä patti tai ihomuutos.
- Yleisvoinnin lasku edenneessä vaiheessa: Kuten mainittu, yleensä koira pysyy pirteänä niin kauan kuin kasvain on paikallinen. Jos nisäkasvain kuitenkin lähettää etäpesäkkeitä, voivat oireet lopulta näkyä koko elimistön tasolla. Esimerkiksi keuhkoihin levinnyt nisäkasvain saattaa aiheuttaa yskää, hengitysvaikeutta tai väsymystä, ja laajalti levinnyt syöpä yleensä heikentää koiran kuntoa (laihtumista, ruokahaluttomuutta, väsymystä). Mikäli koiralla todetaan nisäkasvain, eläinlääkäri tutkii myös yleisoireiden varalta (kuten kuuntelee keuhkot ja tarkistaa imusolmukkeet).
Yhteenveto oireista: Nisäkasvaimen tunnistamisessa tärkeintä on palpaatio eli tunnustelu. Omistajan kannattaa opetella tunnustelemaan narttukoiransa maitorauhaset säännöllisesti pattien varalta. Pieni kivuton patti voi ajan mittaan kasvaa suureksi ja kipeytyä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kasvain havaitaan, sitä parempi on ennuste. Koiran turkin alta löytyy yllättävän paljon, kun sormin käy läpi vatsan ja nivusten alueen: normaali nisäkudos tuntuu pehmeältä, symmetriseltä molemmin puolin vatsaa. Kaikki epätasaisuudet, kyhmyt tai toispuoleiset kovat kohdat on syytä näyttää eläinlääkärille. Vaikka suuri osa nisäkasvaimista on lopulta hyvälaatuisia, varhainen toteaminen ja poisto on koiran hyvinvoinnin kannalta paras vaihtoehto. Seuraavaksi käsitellään, miten eläinlääkäri tutkii ja diagnosoi nisäkasvaimen sekä mitä hoitovaihtoehtoja on olemassa.
Koiran nisäkasvaimen diagnosointi
Jos koiralta löytyy epäilyttävä pattimainen muutos nisän alueelta, on eläinlääkärin tutkimus paikallaan. Koiran nisäkasvaimen diagnosointi alkaa yleensä samalla tavalla kuin sen havaitseminen: tunnustelemalla. Eläinlääkäri palpoi huolellisesti kaikki maitorauhaset ja toteaa kasvaimen koon, sijainnin ja lukumäärän. Samalla tutkitaan myös imusolmukkeet, erityisesti nisäkasvaimen lähimmät imusolmukeryhmät (kainalo- ja nivusalueen imusolmukkeet), sillä pahanlaatuiset nisäkasvaimet leviävät ensimmäiseksi usein alueellisiin imusolmukkeisiin. Laajentuneet imusolmukkeet saattavat viitata siihen, että kasvain on lähettänyt syöpäsoluja niihin.
Seuraavaksi eläinlääkäri arvioi, tarvitaanko lisätutkimuksia ennen leikkauspäätöstä. Tärkeä osa diagnostiikkaa on levinneisyyskartoitus – toisin sanoen selvitetään, onko kasvain lähettänyt etäpesäkkeitä muualle kehoon. Tyypillisin tutkimus on keuhkojen röntgenkuvaus. Keuhkot kuvataan, koska ne ovat yksi yleisimpiä pahanlaatuisten nisäkasvainten etäpesäkekohteita. Mikäli keuhkokuvissa näkyy epäilyttäviä varjoja tai kyhmyjä, se voi tarkoittaa, että syöpä on levinnyt keuhkoihin. Tarvittaessa eläinlääkäri voi suositella myös muita kuvantamistutkimuksia, kuten vatsan ultraäänitutkimusta (maksaan, pernaan ja munuaisiin levinneisyyden arvioimiseksi) tai tietokonetomografiaa (TT-kuvausta) rinta- ja vatsaontelon tarkempaan kuvantamiseen. Tällaisia laajempia tutkimuksia tehdään erityisesti, jos koira on iäkäs tai kasvain vaikuttaa poikkeuksellisen suurelta tai aggressiiviselta.
Kasvaimesta itsestään voidaan yrittää ottaa ohutneulanäyte tai paksuneulanäyte ennen leikkausta. Ohuella neulalla imeään solunäyte kasvaimesta, ja se lähetetään patologille mikroskooppiseen tarkasteluun. Tämän tarkoitus on selvittää etukäteen, onko kasvain todennäköisesti hyvä- vai pahalaatuinen ja minkä tyyppisistä soluista se koostuu. On kuitenkin hyvä tietää, että yksittäinen neulanäyte ei aina anna varmaa vastausta kasvaimen luonteesta. Nisäkasvaimet voivat olla sekamuodostelmia, joissa samassakin kasvaimessa on sekä hyvän- että pahalaatuisia osia. Neulanäytteessä saadaan vain pieni osanen kasvainta, joten tulos voi joskus olla väärä negativi (kasvain on pahanlaatuinen, vaikka näytteessä näkyi vain hyvälaatuisia soluja). Erään eläinlääkärin mukaan koirilta on vaikea saada luotettavaa hyvän/pahanlaatuisuusdiagnoosia etukäteen näytteen avulla, joten usein vasta leikkauksen jälkeen tehtävä histologinen tutkimus varmistaa asian. Tästä syystä eläinlääkäri saattaa suositella leikkausta kasvaimen poistamiseksi, vaikka neulanäytettä ei otettaisikaan tai vaikka sen vastaus olisi epäselvä.
Diagnoosin varmistus tuleekin useimmiten vasta leikkauksen jälkeen. Poistettu kasvainkudos lähetetään patologintutkittavaksi, joka tekee perusteellisen histopatologisen tutkimuksen. Varma diagnoosi kasvaimen tyypistä ja hyvä-/pahanlaatuisuudesta saadaan kudosnäytteen mikroskooppisella tutkimuksella. Patologi pystyy myös arvioimaan, onko kasvain saatu poistettua kokonaan (leikkausmarginaalit vapaat kasvaimesta) ja kuinka aggressiiviselta kasvain solutasolla vaikuttaa. Nämä tiedot ovat tärkeitä jatkohoidon ja ennusteen kannalta.
Yhteenvetona diagnostiikasta: Eläinlääkärin tutkimukseen kuuluu pattien tunnustelu, mahdollisten etäpesäkkeiden kartoitus kuvantamalla (yleensä keuhkoröntgen) sekä tarvittaessa näytteenotto kasvaimesta.Lopullinen varmuus kasvaimen laadusta saadaan useimmiten vasta leikkauksen jälkeen patologin tutkimuksesta. Ennen leikkausta tehdään myös yleisterveydentilan arviointi: iäkkäältä koiralta tarkistetaan esimerkiksi verinäytteillä, että muut elintoiminnot (kuten maksa ja munuaiset) kestävät leikkauksen. Kun diagnostiikka on tehty ja koiran terveydentila todettu riittävän hyväksi, voidaan siirtyä hoitovaihtoehtoihin, joista yleisimmin on kyse leikkaushoidosta.
Koiran nisäkasvaimen hoito
Kirurginen leikkaus
Leikkaus on yleisin ja tehokkain hoito koiran nisäkasvaimeen. Pääsääntöisesti kaikki todetut nisäkasvaimet suositellaan poistettaviksi kirurgisesti, mikäli koiran kunto sen sallii. Leikkauksessa poistetaan kasvain ja siihen liittyvä maitorauhaskudos. Käytännössä tämä tarkoittaa, että poistetaan kokonaan ne maitorauhaset (nisät), joissa kasvain sijaitsee. Jos kasvain on pieni ja selvästi yhdessä nisässä, voidaan joskus poistaa vain yksittäinen nisä; usein kuitenkin eläinlääkäri päätyy poistamaan kokonaisen nisärivin osan tai kokonaan. Esimerkiksi, jos yhdessä takanisässä on kasvain, saatetaan poistaa koko takimmainen nisälohko tai jopa kaikki nisät siltä puolelta (puolikas nisärivi). Näin tehdään siksi, että syöpäsolut saattavat edetä nisästä toiseen maitorauhastiehyiden tai verenkierron kautta. Yhden pahanlaatuisen patin löytyminen lisää riskiä, että samaan aikaan jokin viereinenkin nisä alkaa muodostaa kasvainta – siksi laajempi leikkaus varmuuden vuoksi on joskus perusteltua. Laajassa leikkauksessa poistetaan myös tarvittaessa imusolmukkeita samassa yhteydessä, etenkin jos niissä havaitaan muutoksia. Esimerkiksi nivusen alueen imusolmuke saatetaan poistaa, jos takanisän kasvain on pahanlaatuinen, koska se on kasvaimen “viemärireitti” syöpäsoluille.
Leikkaus tehdään aina nukutuksessa. Toimenpidealueelta poistetaan karvat ja iho puhdistetaan tarkasti. Kirurgi tekee viillon, poistaa tarvittavat nisät ja kasvaimet sekä sulkee haavan useilla kerroksilla tikkejä. Leikkaushaavasta voi riippua koiran vatsan poikki pitkältikin, erityisesti jos kokonainen nisärivi poistetaan. Nisäkasvainleikkaus on kuitenkin yleensä koiralle hyvin siedettävä operaatio. Koirat toipuvat näistä leikkauksista usein yllättävän nopeasti – monet ovat pirteitä jo seuraavana päivänä. Haava saattaa olla kipeä ensimmäisen illan ja koira voi olla lääketokkurassa nukutuksen jäljiltä, mutta kivunhallintaan käytetään tehokkaita kipulääkkeitä leikkauksen jälkeen. Kotona tärkeintä on estää koiraa nuolemasta tai repimästä haavaa: tässä auttaa kauluri tai haavasuojapuku. Eräs omistaja kertoi koirastaan, jolle hän ompeli itse suojahaalareita kaulurin sijaan haavan suojaamiseksi – innovatiiviset keinot ovat sallittuja, kunhan haava pysyy suojassa.
Sterilointi leikkauksen yhteydessä: Eläinlääkäri saattaa suositella narttukoiran sterilointia samalla kertaa, kun nisäkasvain poistetaan. Tämä tarkoittaa, että koiralta poistetaan kohtu ja munasarjat leikkauksen yhteydessä. Taustalla on ajatus, että kun koiran hormonitoiminta katkaistaan, uusien nisäkasvainten riski pienenee. Joidenkin tutkimusten mukaan nartun sterilointi kasvaimen poiston yhteydessä on pidentänyt koiran odotettavissa olevaa elinaikaanisäkasvainleikkauksen jälkeen. Myös käytännön kokemukset tukevat tätä: monet eläinlääkärit kertovat, että kasvain uusii helpommin, jos kohtua ja munasarjoja ei poisteta samassa operaatiossa. Toisin sanoen, jäljelle jäävät hormonit voivat stimuloida uusien kasvainten kasvua. Siksi usein suositellaan “kahta kärpästä yhdellä iskulla” – sekä kasvaimen poisto että sterilointi samalla nukutuksella, erityisesti jos narttu on muuten suunniteltu steriloitavaksi. Steriloinnin lisääminen ei yleensä juuri pidennä toipumisaikaa merkittävästi, mutta vähentää myöhempien kohtutulehdusten ja uusien kasvainten riskiä.
Leikkauksen jälkeen koiraa tarkkaillaan klinikalla heräämön puolella, kunnes se on tarpeeksi hereillä kotiin vietäväksi. Usein koira viedään aamulla leikkaukseen ja voidaan hakea iltapäivällä kotiin, jolloin se on jo herännyt, joskin vielä väsynyt. Kotona on annettava antibiootti- ja kipulääkekuurit eläinlääkärin ohjeen mukaan (jos antibiootti on määrätty tulehduksen estoon). Haavan puhtaana pito on tärkeää – esimerkiksi lenkkeilyn jälkeen vatsan haava-aluetta voi varovasti huuhdella, jos se on likaantunut. Tikit joko sulavat itsestään (ihoalla voi olla sulavat tikit) tai ne poistetaan noin 10–14 päivän kuluttua, riippuen ompeleista.
Solunsalpaajahoito (kemoterapia)
Solunsalpaajahoito eli kemoterapia on syöpälääkitys, jota käytetään joissain nisäkasvaintapauksissa. Koirien nisäkasvainten osalta tutkimustieto kemoterapian hyödyistä on osin ristiriitaista. Toisin kuin ihmisillä rintasyövässä, koirilla ei ole vakiintunutta “sytostaattiprotokollaa” jokaisen nisäsyövän jälkeen. Kemoterapiaa voidaan kuitenkin käyttää erittäin aggressiivisten tai levinneiden nisäkasvainten hoitoon, yleensä leikkauksen jälkeen täydentävänä hoitona. Joskus myös ainoa hoitovaihtoehto erittäin pitkälle edenneessä tapauksessa on solunsalpaajalääkitys, etenkin jos kasvainta ei voida turvallisesti leikata. Tavoitteena on silloin pienentää kasvainta ja hidastaa taudin etenemistä.
Kemoterapiassa käytetään lääkkeitä, jotka tappavat nopeasti jakautuvia syöpäsoluja. Koirilla käytettäviä sytostaatteja nisäkasvaimiin voivat olla esimerkiksi doksorubisiini, karboplatiini tai paklitakseli – hoito valitaan tapauskohtaisesti, yleensä erikoiseläinlääkärin (onkologin) toimesta. Kemoterapia toteutetaan sarjana hoitokertoja viikkojen aikana. Monet koirat sietävät solunsalpaajia suhteellisen hyvin; niistä aiheutuvat haittavaikutukset voivat olla lievempiä kuin ihmisillä. Tyypillisiä mahdollisia sivuvaikutuksia ovat ruoansulatuskanavan oireet (ruokahaluttomuus, oksentelu, löysä uloste) ja tilapäinen veriarvojen lasku. Koirat eivät yleensä menetä karvojaan muuten kuin tietyt rodut, joilla on jatkuvasti kasvava karva (esim. villakoira) – näillä karva voi ohentua.
On hyvä huomata, että kaikkiin nisäkasvaintapauksiin kemoterapiaa ei tarvita eikä sitä useimmille edes suositella. Jos kasvain on pieni, saatu kokonaan pois ja esimerkiksi hyvälaatuinen tai matala-asteinen pahanlaatuinen, riittää leikkaus ainoaksi hoidoksi. Kemoterapia tulee kyseeseen lähinnä silloin, kun kasvain on todettu aggressiiviseksi (esim. korkeaa maligniteettiasteetta) tai syöpäsoluja on löydetty imusolmukkeista tai muista elimistä. Tällöin pyritään lääkkein tuhoamaan mahdollisesti kehoon jääneet syöpäsolut.
Muut hoidot ja tilanteet
Joissakin tapauksissa voidaan käyttää sädehoitoa paikallisen hoidon tehostamiseksi, mutta tämä on hyvin harvinaista koirien nisäkasvainten hoidossa, koska syöpä on usein monipesäkkeistä tai levinnyttä. Sädehoitoa voidaan harkita esimerkiksi silloin, jos jokin pieni alue syöpäkasvainta jäi poistamatta (epätäydelliset marginaalit) eikä uuteen leikkaukseen voida mennä.
Hormonihoidot (kuten antiestrogeenit) ovat ihmisillä rintasyövän hoidossa käytettyjä, mutta koirilla niiden tehosta ei ole selkeää näyttöä, eikä niitä routiinisti käytetä nisäkasvainten hoidossa.
Palliatiivinen hoito: Aina leikkauskaan ei ole mahdollinen. Jos koiralla todetaan esimerkiksi tulehduksellinen nisäsyöpä (inflammatorinen karsinooma) tai syöpä on jo laajasti levinnyt etäpesäkkeinä, voi eläinlääkäri suositella, ettei leikkaukseen ryhdytä. Tulehduksellinen karsinooma on erittäin aggressiivinen syöpätyyppi, joka leviää diffuusisti ihon imusuonissa. Tällöin hoito on valitettavasti useimmiten vain oireita lievittävää. Kivunlievitys on keskeistä: tulehtunut, kivulias kasvain voidaan yrittää pitää kohtuullisen oireettomana särkylääkkeiden, antibioottien (jos iho on tulehtunut) ja paikallishoitotuotteiden avulla. Joissain tapauksissa voidaan antaa pieniä annoksia kortisonia helpottamaan tulehdusta ja oloa. Eutanasia on myös raskas mutta humaani vaihtoehto, jos kasvain aiheuttaa kovia kipuja tai koiran elämänlaatu heikkenee merkittävästi eikä parantavaa hoitoa ole. Eräs omistaja kertoi 10-vuotiaasta nartustaan, jolla oli kookas nisäkasvain; koiran yleisvointi laski ja se menehtyi noin puoli vuotta diagnoosista – luultavasti syöpä oli syynä. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää keskustella eläinlääkärin kanssa, missä vaiheessa palliatiivisesta hoidosta siirrytään eutanasian harkintaan, jotta koira ei joutuisi kärsimään turhaan.
Onneksi monet nisäkasvainpotilaat voidaan kuitenkin leikata ja hoitaa onnistuneesti. Yhteenvetona hoidoista: leikkaus on ensisijainen hoito, usein yhdistettynä sterilointiin. Solunsalpaajia harkitaan tapauskohtaisesti aggressiivisissa tapauksissa. Hoidon jälkeen säännölliset kontrollikäynnit ovat suositeltavia: eläinlääkäri voi esimerkiksi tarkastaa haavan paranemisen ja myöhemmin tunnustella, onko uusia patteja ilmestynyt. Seuraavaksi tarkastelemme, mihin tekijöihin koiran nisäkasvain ennuste eli toipumisennuste ja eliniän odote perustuvat.
Koiran nisäkasvain ennuste
Ennuste tarkoittaa arviota siitä, miten koira toipuu ja kuinka sen käy nisäkasvaimen kanssa pitkällä tähtäimellä. Koiran nisäkasvain ennuste vaihtelee huomattavasti tapauskohtaisesti. Jotkin keskeiset tekijät vaikuttavat ennusteeseen:
- Kasvaimen tyyppi (hyvä- vai pahalaatuinen): Tämä on tärkein yksittäinen ennusteen määrääjä. Hyvänlaatuisen kasvaimen ennuste on yleensä erinomainen – kun kasvain on poistettu, koira on käytännössä parantunut, eikä kasvain yleensä uusiu paikallisesti. Hyvänlaatuiset kasvaimet eivät lähetä etäpesäkkeitä, joten leikkauksen jälkeen koira voi elää normaalia elämää. Pahanlaatuisissa kasvaimissa ennuste riippuu syövän aggressiivisuudesta ja levinneisyydestä. On rohkaisevaa, että valtaosa pahanlaatuisistakin nisäkasvaimista on hoidettavissa kirurgisesti menestyksekkäästi. Toisin sanoen, kaikki pahanlaatuisetkaan kasvaimet eivät ole “itsetuomio”: monet saadaan pois eikä syöpä enää uusiudu ainakaan nopeasti.
- Kasvaimen koko: Kasvaimen koko leikkaushetkellä korreloi ennusteen kanssa. Pieni alle 3 cm kokoinen kasvain on ennusteen kannalta parempi kuin suuri. Yli 3 cm kokoisissa kasvaimissa uusiutumisen ja leviämisen riski on selvästi korkeampi, ja niihin liittyy heikompi ennuste. Suuri koko viittaa siihen, että kasvain on ollut pidempään kasvamassa tai on biologisesti aggressiivinen. Myös Evidensian eläinlääkäreiden mukaan nisäkasvainten suuri koko (yli 3 cm) huonontaa ennustetta. Pieniinkin kasvaimiin pitää silti suhtautua vakavasti, mutta käytännössä ajoissa (pienenä) poistettu kasvain antaa koiralle paremman toivon pitkästä terveestä elämästä.
- Kasvaimen kasvunopeus: Nopeasti kasvava patti on usein merkki pahanlaatuisuudesta ja korkeasta aggressiivisuusasteesta. Jos omistaja huomaa, että muutamassa viikossa pienen herneen kokoinen patti on kasvanut luumun kokoiseksi, tilanne on huolestuttavampi kuin kuukausia muuttumattomana pysynyt kyhmy. Nopea kasvu on huono merkki ennusteen kannalta, koska se yleensä kertoo syöpäsolujen voimakkaasta jakautumisesta.
- Haavautuminen ja tunkeutuminen ympäröiviin kudoksiin: Mikäli nisäkasvain on haavautunut ihon pinnalle tai kasvanut kiinni ympäröivään kudokseen, se on valitettavasti ennusteen kannalta huonompi piirre. Haavautuminen tarkoittaa, että kasvain on niin aggressiivinen, että se rikkoo jo ihon. Ympäröiviin kudoksiin tunkeutuva kasvain puolestaan viittaa paikallisesti invasiiviseen syöpään, jota voi olla vaikea saada täysin pois leikkauksessa. Nämä piirteet ovat tyypillisiä pahanlaatuisille kasvaimille.
- Etäpesäkkeet: Etäpesäkkeiden esiintyminen on hyvin merkittävä ennustetekijä. Jos syöpä on jo ehtinyt levitä imusolmukkeisiin tai vaikkapa keuhkoihin, ennuste huononee selvästi. Esimerkiksi, jos poistettua nisäkasvainta tutkittaessa huomataan, että sen läheisessä imusolmukkeessa on syöpäsoluja, kasvain uusiutuu 80 % todennäköisyydellä puolen vuoden kuluessa. Levinneessä taudissa hoidot muuttuvat enemmän oireita lievittäviksi eikä parantaviksi. Toisaalta, jos laajassa levinneisyyskartoituksessa ei löydy etäpesäkkeitä, voidaan olla toiveikkaita, että leikkauksella koira paranee kokonaan.
- Kasvaimen histologinen tyyppi ja gradus: Patologi luokittelee pahanlaatuiset nisäkasvaimet tarkemmin alatyyppeihin (karsinooma, sarkooma, sekakasvain, tulehduksellinen karsinooma jne.) ja arvioi niiden erilaistumisasteen (gradus). Jotkin alatyyppit ovat biologialtaan suhteellisen hitaita – esimerkiksi ns. kompleksinen karsinooma uusiutuu melko harvoin ja 96 % potilaista on elossa 2 vuotta leikkauksen jälkeen. Toiset, kuten anaplastinen karsinooma tai karkinosarkooma, ovat erittäin aggressiivisia – näissä eräässä tutkimuksessa 1 vuoden eloonjäämisprosentti oli 0 %. Histologinen tyyppi yksinään ei silti kerro kaikkea, vaan ennusteeseen vaikuttavat kokonaisuus: kasvaimen gradus (erilaistumisaste), levinneisyys ja esimerkiksi onko verisuoni-invaasiota havaittu. Patologin lausunto antaa suuntaa ennusteelle. Esimerkiksi mainitussa Nalan tapauksessa patologin vastaus kertoi kasvaimen olevan hyvänlaatuinen adenooma, joka oli saatu kokonaan poistettua – tällaiset eivät yleensä uusiudu ollenkaan. Tämä luonnollisesti tarkoitti erinomaista ennustetta Nala-koiralle.
- Koira yksilönä (ikä ja yleiskunto): Koiran korkea ikä sinänsä ei ole este hoidoille, mutta mitä vanhempi koira on leikkaushetkellä, sitä vähemmän elinaikaa sillä keskimäärin on jäljellä terveenä leikkauksen jälkeen. Tämä johtuu osin siitä, että vanhemmilla koirilla on muitakin ikääntymiseen liittyviä vaivoja ja niiden elimistö ei välttämättä uusiudu yhtä hyvin. Käytännössä esimerkiksi 12-vuotiaalle koiralle poistettu pahalaatuinen nisäkasvain saattaa uusiutua parin vuoden sisällä tai tulla jokin muu sairaus, kun taas 6-vuotiaalla vastaavassa tilanteessa on todennäköisesti enemmän elinvuosia edessä. Yleiskunto ja muut sairaudet vaikuttavat niin ikään: perusterve koira kestää hoidot paremmin ja toipuu nopeammin kuin koira, jolla on vaikkapa sydänvika tai vakava nivelrikko rasitteenaan.
On tärkeää ymmärtää, että koiran nisäkasvain ennuste on yksilöllinen. Tilastoja ja tutkimuksia voidaan käyttää suuntaa-antavasti, mutta jokainen koira on erilainen. Jotkut koirat elävät vielä vuosia nisäkasvaimen vuoksi tehdyn leikkauksen jälkeen, jopa jos kasvain oli pahanlaatuinen. Toiset taas menehtyvät pian, etenkin jos kasvain havaittiin vasta myöhään ja ehti levitä. Esimerkiksi eräässä tapauksessa koiralla havaittiin vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa iso nisäkasvain, eikä sitä lähdetty enää leikkaamaan – koira eli noin puoli vuotta suhteellisen hyvää elämää ennen kuin syöpä lopulta heikensi sen voinnin ratkaisevasti. Toisessa tapauksessa 8-vuotiaalla nartulla todettiin nyrkin kokoinen nisäkasvain, jota ei eläinlääkärin arvion mukaan kannattanut lähteä poistamaan – koira eli kuitenkin 12-vuotiaaksi ja jouduttiin lopettamaan lopulta muista syistä (tapaturman vuoksi). Tämä kertoo, että joskus hitaasti kasvava kasvain ei välttämättä ehdi koiran elinaikana aiheuttaa ongelmia. Tällaisia päätöksiä tehdessä punnitaan aina leikkauksen riskit ja hyödyt koiran iän ja tilanteen mukaan.
Yleisesti ottaen hyvälaatuisten nisäkasvainten ennuste on erinomainen: koira paranee käytännössä täysin kasvaimen poiston jälkeen. Pahalaatuisissa kasvaimissa ennuste vaihtelee – valtaosa leikkauksella hoidetuista koirista toipuu hyvin ja saa jatkoaikaa jopa vuosia, etenkin jos kasvain oli pieni ja paikallinen. Jos syöpä on ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä ennen hoitoa, ennuste muuttuu varaukselliseksi ja koiran elinaika saattaa jäädä lyhyemmäksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että ennuste on todennäköisyyksiä: yksittäinen koira voi aina poiketa keskiarvoista parempaan tai huonompaan suuntaan. Parasta mitä omistaja voi tehdä ennusteen eteen, on havaita kasvaimet ajoissa, hoitaa ne asianmukaisesti ja noudattaa eläinlääkärin suosituksia esimerkiksi jatkohoidosta ja kontrollikäynneistä.
Nisäkasvaimen ennaltaehkäisy koiralla
Voiko koiran nisäkasvaimia jotenkin ehkäistä ennalta? Vaikka täysin varmaa keinoa estää kasvaimia ei ole, tiedetään joitakin tehokkaita toimenpiteitä, joilla nisäkasvainriskiä voidaan merkittävästi pienentää.
1. Sterilointi oikeaan aikaan: Kuten aiemmin todettiin, narttukoiran sterilointi ennen ensimmäistä juoksua on tehokkain tapa ehkäistä maitorauhaskasvaimia. Varhainen sterilointi vähentää koiran elinaikanaan kokemaa estrogeeni- ja progesteronialtistusta lähes nollaan, jolloin hormonaalinen vaikutus nisäkudokseen jää hyvin vähäiseksi. Käytännössä ensimmäistä juoksuaan (kiimaansa) edeltävä sterilointi laskee nisäkasvainriskin lähes olemattomaksi (vain 0,5 % riskistä jäljellä verrattuna leikkaamattomaan). Jos sterilointi tapahtuu yhden juoksukierron jälkeen, riski on yhä melko alhainen (noin 8 %), mutta kahden tai useamman juoksun jälkeen sterilointi ei enää juuri suojaa nisäkasvaimilta. Siksi suositus on usein steriloida narttu noin 6–7 kuukauden iässä, ennen ensimmäistä juoksua. Kaikkia koiria ei tietenkään haluta tai voida steriloida (esimerkiksi jalostuskoirat tai terveydelliset esteet), mutta silloin tulee tiedostaa kohonnut kasvainten riski ja seurata koiraa tarkemmin.
2. Säännöllinen terveystarkkailu: Kaikkia nisäkasvaimia ei voida estää, mutta varhainen toteaminen on eräänlaista toissijaista ehkäisyä: mitä nopeammin kasvain löydetään, sitä pienempänä se voidaan poistaa ja sitä parempi on ennuste. Omistajan kannattaa tarkistaa koiran nisät säännöllisesti pattien varalta, etenkin jos narttu on jätetty steriloimatta. Tämä voisi ottaa tavaksi esimerkiksi kerran kuukaudessa vaikkapa harjaustuokion yhteydessä. Näin pienetkin muutokset voidaan huomata ajoissa ja koira saada hoitoon ennen kuin kasvain ehtii kasvaa suureksi tai levitä. Myös eläinlääkärin vuosittaisilla tarkastuskäynneillä tulisi mainita, jos koiralla on tuntunut pieniäkin patteja, jotta ne osataan tutkia.
3. Painonhallinta ja yleisterveys: Pidä koira normaalipainoisena. Kuten mainittu, ylipaino ja erityisesti nuoruusiän lihavuus on yhdistetty kohonneeseen nisäkasvainriskiin. Tarjoa koiralle laadukasta ravintoa ja riittävästi liikuntaa, jotta sen yleiskunto pysyy hyvänä. Terve elimistö kykenee myös paremmin korjaamaan soluvaurioita, jotka voisivat muuten johtaa syöpäkasvainten syntyyn. Vaikka syöpä on monen tekijän summa, hyvällä perusterveydellä voi olla suojaavaa vaikutusta.
4. Vältä turhia hormonihoitoja: Jos koiraa ei ole steriloitu, monet eläinlääkärit suosittelevat välttämään turhia hormonaalisia kuureja (kuten juoksujen siirtämistä hormoni-injektioilla tai pitkitettyä käyttöä valeraskautta estävillä lääkkeillä), ellei niille ole pakottavaa tarvetta. Keinotekoiset hormonit (ekstogeenit ja progestiinit) lisäävät nisäkasvainten riskiä entisestään. Toki joskus nartulle joudutaan antamaan lääkettä esim. valeraskauden hoitoon, mutta näiden käytössä on hyvä noudattaa eläinlääkärin ohjeita ja käyttää pienintä tehokasta annosta.
5. Jalostus ja geenit: Jos tietyssä sukulinjassa on esiintynyt paljon nisäkasvaimia, voi jalostuksellakin olla merkitystä riskin vähentämisessä. Tämä on koiranomistajalle lähinnä taustatietoa rotua tai kasvattajaa valitessa – varmuutta asiasta on vaikea saada, mutta vastuulliset kasvattajat ottavat huomioon narttujen terveyden jalostusvalinnoissa. Yleisesti ottaen kuitenkin hormonitoiminta on isoin tekijä, joka peittoaa geneettiset erot.
Kaikkien yllä mainittujen toimienkaan avulla nisäkasvainta ei aina voida estää. Esimerkiksi eräässä tapauksessa narttu nimeltä Sissi steriloitiin 5,5 vuoden iässä (usean juoksun jälkeen) – tästä huolimatta noin neljä vuotta myöhemmin sille kehittyi nisäkasvain. Kuten aiemmin todettiin, steriloinnin ajankohta on ratkaiseva: Sissin tapauksessa sterilointi oli tehty melko myöhään, jolloin suoja ei ollut täydellinen. Omistaja oppi, että steriloidullekin nartulle voi tulla nisäkasvaimia, ellei sterilointia ole tehty ennen ensimmäistä juoksua. Tämä korostaa sitä, ettei mikään keino anna 100 % takuuta.
Siitä huolimatta ennaltaehkäisevät toimet voivat vähentää riskiä ja parantaa koiran ennustetta huomattavasti. Paras yhdistelmä on sterilointi nuorella iällä + aktiivinen seuranta. Lisäksi kun koira vanhenee, on hyvä käytäntö käyttää sitä vuosittain senioritarkastuksessa eläinlääkärillä, jossa voidaan samalla ultrata vatsaontelo (mm. kohtutulehduksen ja piilevien kasvainten varalta) ja ottaa verikokeita yleisterveyden arvioimiseksi. Kuten ihmisilläkin, syöpien varhainen havaitseminen on avainasemassa onnistuneessa hoidossa.
Koiran nisäkasvain – kokemuksia ja tapauksia
Kun lemmikillä todetaan kasvain, se on omistajalle aina huolestuttava uutinen. Moni meistä etsii vertaistukea ja muiden kokemuksia samassa tilanteessa. Koiran nisäkasvain kokemuksia löytyy runsaasti – osa surullisia, osa lohdullisia. Jokainen tarina on erilainen, mutta niistä voi oppia paljon. Seuraavaksi muutamia esimerkkejä koirien nisäkasvainkohtaloista, jotka valottavat, millaisia polkuja tämä sairaus voi ottaa:
- Nopea toipuminen hyvälaatuisesta kasvaimesta: Eräs omistaja kertoi, että hänen narttukoirallaan oli kesällä ilmestynyt herneen kokoinen nisäkasvain. Se leikattiin pois, ja patologin vastauksen mukaan kasvain oli hyvänlaatuinen. Leikkaus sujui hyvin ja koira toipui nopeasti, ollen pian yhtä iloinen ja aktiivinen kuin ennenkin. Tämä tarina edustaa onneksi varsin yleistä kokemusta: kun nisäkasvain osoittautuu harmittomaksi fibroadenoomaksi tai muuksi hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi, leikkaus käytännössä parantaa vaivan ja koira saa elää normaalisti. Moni omistaja on kuvannut leikkausta melko “rutiinitoimenpiteeksi”, josta koira palautuu yllättävän vaivattomasti – usein suurempi haaste on estää leikkisää potilasta riehumasta liikaa paranemisaikana. Esimerkiksi Nala-corgin tapauksessa koira oli jo seuraavana päivänä halukas leikkimään pihalla kavereidensa kanssa, ja omistajan piti toppuutella menoa haavan suojelemiseksi. Nalan kaksi poistettua kasvainta osoittautuivat hyvälaatuisiksi, eikä uusiutumisen riskiä juuri ollut. Nala sai jatkaa elämäänsä terveenä, ja omistaja kertoi haavan parantuneen parissa viikossa erinomaisesti.
- Pahanlaatuinen mutta hoidettavissa: Kaikki pahanlaatuisetkaan kasvaimet eivät johda huonoon lopputulokseen. Eräällä foorumilla 7-vuotiaan nartun omistaja kertoi, että heidän koirallaan todettiin nisäkasvain, joka kirurgin mukaan “osoitti viitteitä pahanlaatuiseksi muuttumisesta” – toisin sanoen kasvain oli rajatilainen: hyvänlaatuinen, mutta joitakin maligniteettiin viittaavia piirteitä löytyi. Kasvain poistettiin ja samalla koira steriloitiin. Koira toipui hyvin ja oli pirteämpi kuin aikoihin leikkauksen jälkeen. He menivät puolen vuoden päästä kontrolliin, mutta mitään uutta ei ilmennyt. Tämä tapaus osoittaa, että vaikka kasvain olisi pahalaatuinen, nopea puuttuminen voi estää tilanteen pahenemisen. Moni koiranomistaja on nähnyt lemmikkinsä elävän vielä useita vuosia onnellista elämää nisäkasvaimen poiston jälkeen, vaikka kyseessä olisi ollut syöpä. Tärkeää on seurata koiraa jatkossa: esimerkiksi edellä mainitussa tapauksessa omistajalle kerrottiin, että puolen vuoden välein on hyvä käydä tarkastuksessa, jotta mahdolliset uusiutumat havaitaan varhain.
- Leikkaamaton vanha koira ja kasvaimen kanssa eläminen: Toisinaan koiran korkea ikä ja kasvaimen luonne voivat johtaa ratkaisuun, ettei leikkaukseen mennäkään. Eräässä kokemuksessa 13-vuotiaalla nartulla todettiin kookas nisäkasvain, jota ei enää lähdetty operoimaan koiran iän vuoksi. Koira eleli vielä puoli vuotta hyvää elämää, kunnes sen vointi alkoi huonontua – omistaja epäili syöpäkasvaimen lopulta olleen kuolinsyy. Toisessa tapauksessa 8-vuotiaalta nartulta löytyi lapsen nyrkin kokoinen nisäkasvain. Eläinlääkäri arvioi, ettei kasvain ollut erityisen aggressiivinen, mutta sillä oli “voimakas uusimistaipumus” tuon kokoisena. Tätä kasvainta ei päätetty leikata lainkaan, ehkä koska koira oli jo iäkäs ja kasvain vaikutti kasvaneen hitaasti. Koira eli lopulta 12-vuotiaaksi asti, ja se jouduttiin lopettamaan tapaturman (halvauksen) vuoksi – eli nisäkasvain ei ehtinyt sitä merkittävästi haitata. Nämä tarinat kuvastavat sitä, että joskus – erityisesti hyvin iäkkäillä koirilla – voidaan päätyä “seurataan tilannetta” -linjalle. Päätös voi olla vaikea: leikata vaiko ei, kun kyseessä on vanha lemmikki? Moni eläinlääkäri sanoo, ettei tähän ole yhtä oikeaa vastausta. On tapauksia, joissa pienen, muutumattoman patin kanssa eläminen on ollut parempi ratkaisu kuin riskialtis iso leikkaus vanhalle koiralle. Toisaalta on tapauksia, joissa leikkaamattoman kasvaimen takia syöpä pääsi leviämään ja johti koiran menehtymiseen. Jokainen omistaja joutuu punnitsemaan yhdessä eläinlääkärin kanssa, mikä on omalle koiralle parasta – huomioiden elämänlaadun, iän, leikkauksen riskit ja odotettavissa oleva hyöty.
- Uusiutunut kasvain: Valitettavasti nisäkasvaimet voivat myös uusiutua leikkauksen jälkeen. Jos koiralla on ollut yksi pahanlaatuinen nisäkasvain, on mahdollista, että ajan mittaan jokin toinen nisä alkaa kasvattamaan uutta kasvainta. Esimerkkinä tapaus Sissistä: Sissiltä poistettiin pahanlaatuinen mutta hidaskasvuinen nisäkasvain 10 vuoden iässä. Patologi varoitti, että vaikka kasvain saatiin pois, se voi uusia (ja olihan Sissin sisaruksellakin uusiutunut). Omistajalle tuli yllätyksenä, että steriloidullekin nartulle voi tulla uusi nisäkasvain, mutta kuten eläinlääkäri hänelle kertoi, se riski on olemassa ellei narttu ollut steriloitu ennen ensimmäistä kiimaa. Onneksi Sissin kohdalla uusiutumista ei parin vuoden seurannassa tapahtunut, mutta omistaja joutui olemaan tarkkana ja tarkkailemaan koiran nisiä jatkuvasti, jottei mahdollinen uusi kasvain pääsisi kasvamaan huomaamatta. Mikäli kasvain uusiutuu, hoitona voidaan taas tehdä leikkaus, mikäli se koiran kunnon puolesta on järkevää. Joissain tapauksissa syöpä voi uusintaleikkauksesta huolimatta uusia toistuvasti. Tällöin joudutaan arvioimaan kokonaistilannetta – joskus syöpäkirurgiassa puhutaan “kolmen leikkauksen säännöstä”, eli jos kasvain palaa kolmannen kerran, voi olla armeliaampaa luopua agressiivisista hoidoista. Tämä on kuitenkin tapauskohtaista.
- Samanaikaiset vaivat: Eräs kiinnostava kokemus foorumilta oli 8-vuotiaasta bichon nartusta, jolla ensin havaittiin nisäkasvain ja noin kuukautta myöhemmin todettiin märkäkohtu (kohdun märkäinen tulehdus). Koira pelastettiin kiireellisellä kohdunpoistoleikkauksella, ja samalla poistettiin nisäkasvain. Omistaja pohti, olivatko asiat yhteydessä – varmaa vastausta ei ollut, mutta hormonitoiminnan häiriöt voivat joskus “rypistää” useita ongelmia samaan aikaan. Tuo koira kuitenkin toipui sekä nisäkasvaimesta että märkäkohdusta, ja eli iloisesti 12-vuotiaaksi ilman vaivoja. Tapaus korostaa, että leikkaamattomilla nartuilla nisäkasvaimet ja kohdun sairaudet (kuten märkäkohtu) voivat kulkea käsi kädessä, koska molempien taustalla on hormonaalinen vaikutus. Sterilointi ennaltaehkäisee samalla sekä nisäkasvaimia että kohtutulehdusta.
Yhteenvetona kokemuksista voidaan todeta: suurin osa koirien nisäkasvainkokemuksista on onneksi positiivisia hoidon suhteen. Moni koira paranee tai saa merkittävästi lisää elinaikaa leikkauksen avulla. Omistajien kertomuksissa toistuvat teemat ovat: “kasvain saatiin hyvin pois, koira toipui nopeasti”, “käytimme samalla koiran steriloinnissa”, “patit olivat onneksi hyvälaatuisia” ja “koira eli vielä monta hyvää vuotta”. Toki on myös surullisempia tarinoita, joissa syöpä ehti viedä voiton. Niissä omistajat usein kertovat lohdutuksena, että koira jaksoi loppuun asti yllättävän hyvin ja etteivät he halunneet koiran kärsivän kivuliaasta lopusta. Päätös päästää koira ikiuneen vaikeassa syöpätilanteessa on aina raskas, mutta monesti se on tehty rakkaudesta lemmikkiin – ettei tämän tarvitsisi kärsiä.
Koiran nisäkasvain opettaa meille, kuinka tärkeää on sekä huolehtia ennalta terveydestä että tarttua toimeen ripeästi, jos jotain poikkeavaa ilmenee. Kokemukset osoittavat, että varhain havaittu ja hoidettu nisäkasvain ei estä koiraa elämästä täyttä elämää jatkossakin. Samalla ne muistuttavat, että meillä on keinoja vähentää riskejä (kuten sterilointi), mutta emme voi kontrolloida kaikkea. Parasta mitä voimme tehdä rakkaan koiramme eteen on tarjota hyvää hoitoa, rakkautta ja huolenpitoa – oli edessä sitten leikkaus, lääkitys tai vain yhdessä vietetty arvokas aika. Koirat toipuvat usein hämmästyttävän hyvin fyysisistä vastoinkäymisistä, ja moni nisäkasvainpotilas jatkaa eloaan iloisena perheenjäsenenä hoidon jälkeen. Siksi tilanteeseen kannattaa suhtautua toiveikkaasti: nisäkasvain koiralla ei aina ole kuolemantuomio, vaan usein hoidettavissa oleva vaiva, kunhan toimitaan ajoissa ja asianmukaisesti. Jokainen kokemus on arvokas, ja jakamalla tietoa sekä kokemuksia voimme kaikki oppia pitämään lemmikeistämme parempaa huolta.
