Lääkehiili koiralle – kattava opas ensiapuun ja turvalliseen käyttöön

Koiranomistajille tulee toisinaan vastaan tilanne, jossa utelias lemmikki on syönyt jotakin sopimatonta tai jopa myrkyllistä. Tällaisessa hätätilanteessa on tärkeää tietää, miten toimia nopeasti. Lääkehiili (aktiivihiili) on yksi keskeisimmistä ensiapukeinoista, kun koira on niellyt vaarallisen aineen – se sitoo myrkkyä ruoansulatuskanavassa ja estää sen imeytymistä elimistöön.

Monia koiranomistajia askarruttavat myös erilaiset kotihoitokeinot ja lääkekaapin sisältö. Mitä tehdä, jos koira on kipeä – voiko särkylääke koiralle olla sama kuin ihmisellä? Onko olemassa reseptivapaa kipulääke koiralle vai onko aina mentävä eläinlääkäriin? Samoin pohditaan, voiko koiralle antaa vaikkapa ihmisten maitohappobakteeri-valmistetta vatsavaivoihin tai käyttää ihmisen kortisonivoidetta koiran iholla. Tässä artikkelissa käsitellään näitä kaikkia näkökulmia. Saat ohjeita lääkehiilen oikeaan käyttöön koirille (ja kissoille) sekä tietoa siitä, miksi ihmisten lääkkeet eivät sellaisenaan sovellu lemmikeille.

Mikä on lääkehiili ja milloin sitä tarvitaan?

Lääkehiili on käsikaupassa myytävä aktiivihiili, jota käytetään ensiapuna myrkytystapauksissa estämään myrkyn imeytyminen ruoansulatuskanavasta. Lääkehiilen vaikutus perustuu sen erittäin suureen huokoiseen pinta-alaan, johon myrkylliset aineet sitoutuvat. Se ei varsinaisesti neutraloi myrkkyä, mutta kuljettaa sen mukanaan ulosteeseen sitoutuneena. Lääkehiiltä voi antaa lemmikille myrkytystilanteessa, kunhan eläinlääkäri on ensin puhelimitse konsultoitu ja ohjeet varmistettu. Lääkehiilijauhe on yleensä tehokkaampi ja helpompi antaa lemmikille kuin tabletit.

Tyypillisiä tilanteita, joissa lääkehiiltä tarvitaan, on koiran syötyä jotakin myrkyllistä. Esimerkkejä koiralle vaarallisista aineista ovat mm. suklaa (erityisesti tumma suklaa), ksylitoli (sokeriton purukumi), tietyt lääkkeet (esimerkiksi ihmisten tulehduskipulääkkeet), viinirypäleet ja rusinat, raaka hiivataikina, teepuuöljy, rotanmyrkky, pakkasneste (jäähdytysneste), nikotiinituotteet sekä jotkin puutarhan lannoitteet. Monet arkipäiväiset aineet voivat siis aiheuttaa koiralle hengenvaarallisen myrkytyksen. Koska vakavissa myrkytystapauksissa aika on kriittinen tekijä, on hyvä pitää kotona valmiina ensiaputarvikkeina lääkehiiltä sekä 3% vetyperoksidia oksennuttamista varten. Lääkehiiltä saa apteekista ilman reseptiä, joten sen hankkiminen kotiapteekkiin etukäteen on suositeltavaa – myrkytyshätätilanteessa eihaluta menettää arvokasta aikaa päivystävän apteekin etsintään.

Lääkehiilen idea lyhyesti: Kun koira on syönyt myrkyllisen aineen, pyritään mahdollinen imeytymätön sisältö ensin poistamaan oksennuttamalla, ja tämän jälkeen annetaan lääkehiiltä sitomaan loput myrkystä suolistossa. Lääkehiili ei korvaa varsinaista eläinlääkärin hoitoa, mutta se on tärkeä ensiapu matkalla eläinlääkäriin. Seuraavaksi perehdymme tarkemmin myrkytysten ensiapuun ja lääkehiilen käyttöohjeisiin.

Ensiapu koiran myrkytyksissä

Myrkytystilanteessa toimi nopeasti ja johdonmukaisesti:

1. Ota heti yhteyttä eläinlääkäriin. Kerro, mitä koirasi on syönyt, kuinka paljon ja milloin – eläinlääkäri neuvoo tilanteen vakavuuden arvioinnissa ja antaa tarkat toimintaohjeet. Pidä aina päivystävän eläinlääkärin numero helposti saatavilla. Älä anna koiralle mitään ihmisten lääkkeitä tai kotihoitokonsteja kysymättä ensin eläinlääkäriltä neuvoa.
2. Älä yritä oksennuttaa koiraa ilman ohjeistusta, ellei tilanne sitä vaadi. Joissakin tapauksissa oksennuttaminen on hyödyllistä, mutta esimerkiksi teräviä esineitä, happoja, emäksiä, petrolituotteita tai liuottimia niellettä koiraa ei saa oksennuttaa, koska oksennus saattaa vahingoittaa ruokatorvea tai aiheuttaa muita komplikaatioita. Myöskään huonokuntoista tai tajunnan tasoltaan heikentynyttä koiraa ei saa oksennuttaa tai juottaa väkisin – vie se suoraan eläinlääkäriin ensiapuun. Kun soitat eläinlääkärille, hän neuvoo, onko oksennuttaminen suositeltavaa vai ei.
3. Jos eläinlääkäri neuvoo oksennuttamaan, käytä 3% vetyperoksidiliuosta. Vetyperoksidi (kolmen prosentin liuos) on turvallisin kotikonsti koiran oksennuttamiseen. Annostele ruiskulla suuhun 2 ml per koiran painokilo(enintään 50 ml koosta riippumatta). Esimerkiksi 10 kg koiralle annos on 20 ml. Koira alkaa tyypillisesti oksentaa muutamassa minuutissa vetyperoksidin ärsyttäessä mahalaukkua. Huomaa, että oksennuttamalla saadaan pois korkeintaan ~80% mahalaukun sisällöstä – osa myrkystä jää silti mahaan tai on jo siirtynyt suolistoon. Älä käytä suolaa oksennuttamiseen, ellei eläinlääkäri sitä viimeisenä vaihtoehtona käske; suolan syöttäminen on riskialtista ja voi johtaa hengenvaaralliseen suolamyrkytykseen, jos oksennus ei tulekaan ulos.
4. Anna lääkehiiltä mahdollisimman nopeasti myrkyn saannin jälkeen. Kun koira on oksentanut (tai jos oksennuttamista ei voitu tai voitu yrittää), seuraava vaihe on sitoa loppu myrkky lääkehiilellä. Mikäli eläinlääkäri on vahvistanut lääkehiilen käytön, anna sitä koiralle viipymättä ensiapuna. Lääkehiili estää myrkkyjen imeytymistä tehokkaasti ja on toinen myrkytysten ensiavun kulmakivistä oksennuttamisen ohella. Lääkehiiltä voidaan antaa kotona ennen klinikalle lähtöä etenkin, jos matkalla kestää tai odotusaika on pitkä. (Lääkehiilen annostelusta ja antotavasta tarkemmin omassa luvussa alla.)
5. Toimita koira eläinlääkäriin jatkohoitoon. Vaikka oksennuttaminen ja lääkehiili ovat tärkeitä ensiapuja, ne eivät aina riitä yksinään. Eläinlääkäri tutkii koiran, antaa tarvittavat vasta-aineet tai lääkitykset ja pitää koiran tarkkailussa. Monissa myrkytystapauksissa (esim. rotanmyrkky, glykolimyrkytys, lääkemyrkytykset) tarvitaan erityishoitoa ja seurantaa, jotta lemmikki toipuu täysin.

Muista pitää koira rauhallisena koko ensiaputoimien ajan. Kaikki toimenpiteet (oksennuttaminen, lääkehiilen juottaminen) on tehtävä määrätietoisesti mutta koiraa vahingoittamatta – tarvittaessa toinen henkilö voi auttaa pitämään koiran paikoillaan. Jos koira on erittäin heikkokuntoinen, tajuton, kouristelee tai hengitysvaikeuksissa, älä anna mitään suun kautta, vaan vie eläin heti päivystävälle eläinlääkärille hätähoitoon.

Lääkehiili koiralle annostus – kuinka paljon ja miten sitä annetaan?

Annoksen suuruus: Lääkehiiltä tarvitaan myrkytystilanteessa melko suuri määrä. Yleinen suositus on noin 1 gramma hiiltä per koiran painokilo, tarvittaessa jopa 2–5 g/kg vakavissa tapauksissa. Esimerkiksi 10 kg painavalle koiralle annos voi olla 10–50 grammaa hiiltä. Käytännössä annostus riippuu myrkystä ja eläinlääkärin ohjeista – siksi on tärkeää varmistaa oikea annos eläinlääkäriltä tapauskohtaisesti. Yliannostuksen vaaraa lääkehiilen osalta ei juuri ole, mutta liian pieni määrä voi olla tehoton. Tarvittaessa lääkehiiliannos voidaan uusia 4–6 tunnin välein useita kertoja (eläinlääkärin ohjeen mukaan), mikäli myrkyllinen aine kiertää elimistössä pitkään. Esimerkiksi eräät myrkyt (kuten suklaassa oleva teobromiini) imeytyvät ja vapautuvat maksasta takaisin suolistoon enterohepaattisen kierron kautta, jolloin toistuvat lääkehiiliannokset pidemmän aikaa voivat olla tarpeen. Eläinlääkäri osaa neuvoa, kuinka monta kertaa ja kuinka pitkään hiiltä tulee antaa kunkin myrkytyksen hoidossa.

Antotapa: Lääkehiiltä on saatavana jauheena/rakeina (sekoitetaan veteen) sekä tabletteina. Koiralle annettaessa jauhemaiset valmisteet ovat selvästi helpompia, sillä suuri tablettimäärä on hankala saada koiraan nopeasti. Rakeinen lääkehiili kannattaa liuottaa pieneen vesimäärään tahnamaiseksi liuokseksi. Sekoita pakkauksen ohjeen mukainen annos (tai eläinlääkärin ilmoittama gramman määrä) pieneen tilkkaan vettä; annostelu on helpointa esimerkiksi ruiskulla tai pienellä huuhtelupullolla. Älä kaada hiililiuosta suoraan kurkkuun, vaan sujauta ruiskun kärki koiran suupielen kautta posken sisäpuolelle ja ruiskuta nestettä hiljalleen, pieni määrä kerrallaan. Anna koiran nielaista rauhassa annosten välissä. Ole erityisen varovainen, ettei liuos mene henkitorveen – koiran pään pitäminen neutraalissa asennossa (ei liian taakse taivutettuna) ja rauhallinen eteneminen on tärkeää. Voit kevyesti pitää koiran kuonosta kiinni ja varmistaa, että se nielee. Tarvittaessa pyydä apulainen pitelemään koiraa, jos yksin annostelu on hankalaa.

Jos käytössä on pelkkiä hiilitabletteja, ne kannattaa murskata jauheeksi ja sekoittaa veteen ennen antamista, jotta vaikutus tehostuu ja lääkehiili saadaan varmasti nieltyä. Tabletit voi toki syöttää koiralle herkun seassa, mutta akuutissa myrkytystilanteessa aikaa ei ole hukattavaksi eikä koiralle välttämättä ole ruokahalua – siksi veteen sekoitettu hiilisuspensio ja ruisku on yleensä nopein tapa. Varo parafiiniöljyä: joskus kotikonstina myrkytyksissä neuvotaan antamaan parafiiniöljyä suolen toiminnan nopeuttamiseksi, mutta älä anna parafiiniöljyä samaan aikaan lääkehiilen kanssa – öljy päällystää suoliston pinnan ja estää lääkehiiltä tarttumasta myrkkyihin. Eläinlääkäri voi tarvittaessa antaa muun sopivan ulostuslääkkeen myöhemmin hiilen annon jälkeen. Lääkehiili itsessään saattaa aiheuttaa koiralle lievää ummetusta tai mustaa ulostetta, mutta nämä menevät ohi muutamassa päivässä.

Hiilitabletti koiralle vs. lääkehiilijauhe – kumpi on parempi?

Monella on kotona ihmisille tarkoitettuja hiilitabletteja (esim. 250 mg Carbo Medicinalis) ripulin varalle. Myrkytystilanteessa nämä tabletit ovat kuitenkin varsin tehottomia, koska koiran tarvitsemat määrät ovat suuria. Usean tabletin syöttäminen koiralle on hidasta ja vaikeaa, ja tabletteja pitäisi antaa kerralla kymmeniä tai jopa satoja. Esimerkiksi erään laskelman mukaan 30 kg painavalle koiralle tarvittaisiin noin 480 kappaletta tavallisia 250 mg hiilitabletteja yhden myrkkyannoksen aikaansaamiseksi – käytännössä yli kolme purkillista tabletteja kerralla. Tämä ei ole realistista, joten tabletit eivät ole käytännöllinen tapa saada tehokasta annosta koiralle kiireellisessä tilanteessa. Lääkehiilestä onkin hyvä hankkia jauhe- tai raemuotoinen valmiste kotiin. Apteekeissa myydään esim. 50 gramman annospakkauksia lääkehiilirakeita (kauppanimellä Carbomix ym.), jotka on tarkoitettu nimenomaan myrkytysten hoitoon ja sekoitetaan veteen. Yksi tällainen annos (50 g) riittää keskikokoiselle koiralle, ja isommallekin koiralle voidaan antaa kaksi annosta peräkkäin tarpeen mukaan. Lääkehiilijauhe on lemmikeille tabletteja tehokkaampi juuri siksi, että sen saa helpommin annosteltua riittävän paljon ja nopeasti.

Yhteenvetona: pidä aina saatavilla eläimille tarkoitettua lääkehiilivalmistetta myrkytysten varalta. Pienet, ihmisille tarkoitetut hiilitabletit koiralle voivat tulla kyseeseen lievässä vatsavaivassa (ks. seuraava kappale), mutta vakavan myrkytyksen ensiavussa niistä ei yksin ole apua.

Entä voiko lääkehiiltä käyttää koiran ripulin hoidossa? Pieninä annoksina lääkehiiltä on perinteisesti käytetty sekä ihmisillä että eläimillä tilapäisesti vatsan toiminnan rauhoittamiseen. Nykyisin akuutin ripulin hoitoon suositellaan ensisijaisesti 12–24 tunnin paastoa ja elektrolyyttien antamista sekä tarvittaessa eläinlääkärin määräämiä ripulilääkkeitä. Lääkehiili ei ole haitallista ripulissa, mutta sen hyödystä tavanomaisessa vatsataudissa ei ole vahvaa näyttöä, ja sen käyttö on harvinaistunut kotihoidossa. Joillekin koirille omistajat antavat pienannoksista hiiltä kroonisten suolisto-oireiden hoitona, mutta tästä kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa. Perusohje on, että ihmisten ripuliin tarkoitetut hiilitabletit eivät korvaa koiran varsinaista ripulihoitoa, ja jatkuvassa käytössä hiili voi estää myös hyödyllisten ravintoaineiden imeytymistä. Vakavassa tai verisessä ripulissa on aina syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen.

Särkylääke koiralle – miksi ihmisten kipulääkkeet ovat vaarallisia?

Lemmikille ei saa koskaan antaa ihmisten särkylääkkeitä omin päin, ellei eläinlääkäri ole niitä erikseen määrännyt. Koiran elimistö käsittelee lääkeaineita eri tavoin kuin ihmisen, joten moni ihmisille turvallinen lääke on koiralle myrkyllinen. Esimerkiksi tavallisimmat ihmisten kipulääkkeet – ibuprofeeni, parasetamoli ja asetyylisalisyylihappo(aspiriini) – voivat aiheuttaa koiralle hengenvaarallisia myrkytysoireita jo melko pieninä annoksina. Koiran maha-suolikanava ja maksa ovat herkempiä tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksille kuin ihmisen, joten vaikka aine olisi ihmiselle turvallinen, se voi aiheuttaa koiralle vaikeita vaurioita. Tyypillisiä seurauksia vääristä lääkkeistä ovat ruoansulatuskanavan eroosiot ja haavaumat (verinen oksentelu tai ripuli), sisäiset verenvuodot, munuaisvauriot, maksavauriot tai pahimmillaan jopa lemmikin menehtyminen. Oireet eivät välttämättä näy heti, vaan esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat munuais- ja maksavauriot voivat kehittyä viiveellä muutaman päivän aikana.

Parasetamoli on erityisen vaarallinen aine: se on kissalle suorastaan tappavan myrkyllistä jo hyvin pieninä määrinä, eikä sitä tule antaa koirallekaan muuten kuin eläinlääkärin nimenomaisesta määräyksestä. Koiralla parasetamolimyrkytyksen rajana pidetään noin 75–100 mg per painokilo annosta kohti – tämän yli menevät annokset voivat aiheuttaa maksatoksisuutta ja hapetusstressiä, joka vaurioittaa punasoluja. Ibuprofeeni puolestaan saattaa aiheuttaa koiralle mahan limakalvovaurioita jo alle 100 mg/kg annoksilla. On yksilöllistä, kuinka herkästi lemmikki reagoi; pienelle koiralle yksikin ihmisten särkylääketabletti voi olla hengenvaarallinen, kun taas isolla koiralla sama määrä ei vielä aiheuta oireita. Koska turvallista määrää on mahdoton kotikonstein tietää, ei mitään ihmisten kipulääkettä tule antaa omatoimisesti. Koirille on olemassa omat eläinlääkärin määräämät kipulääkkeet, jotka ovat turvallisempia ja oikealla annoksella tehokkaita esimerkiksi leikkauksen jälkeisen kivun tai nivelrikon hoidossa. Niitäkään ei pidä ylittää annosteluohjeita, sillä jopa koirille tarkoitetut tulehduskipulääkkeet voivat yliannoksina aiheuttaa myrkytyksiä (nykyään monia koiran kipulääkkeitä valmistetaan maistuvina purutabletteina, joten koira voi halutessaan syödä koko purkillisen kerralla, jos sitä ei säilytetä huolella).

Jos koira vaikuttaa kipuilevan, paras keino on ottaa yhteyttä eläinlääkäriin oikean lääkityksen saamiseksi. Mitään kotona valmiina olevia ihmisille tarkoitettuja kipulääkkeitä ei pidä antaa koiran kivun lievittämiseen. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa eläinlääkäri on nimenomaisesti ohjeistanut jonkin tietyn lääkkeen ja annoksen (esimerkiksi joissain tapauksissa eläinlääkäri saattaa hätätapauksessa neuvoa antamaan koiralle pienen annoksen tiettyä lääkettä, kuten ketoprofeenia, mutta tämäkin vain eläinlääkärin luvalla ja annostusohjeella). Pääsääntö on kuitenkin selvä: ihmisten särkylääkkeet eivät kuulu koiran kotilääkintään.

Reseptivapaa kipulääke koiralle – onko sellaista olemassa?

Yllä todettiin, ettei koiralle tule antaa ihmisille tarkoitettuja itsehoitolääkkeitä kipuun. Itse asiassa reseptivapaata kipulääkettä koiralle ei ole olemassa ollenkaan – kaikki tehokkaat kipua lievittävät lääkkeet eläimille ovat reseptilääkkeitä. Toisin sanoen, jos koira tarvitsee kipulääkitystä, tulee siihen aina saada eläinlääkärin määräämä eläinlääke. Koiran keholle sopivat tulehduskipulääkkeet (kuten karprofeeni, meloksikaami ja muut NSAID-valmisteet) ovat saatavilla vain eläinlääkärin kautta juuri turvallisuussyistä. Kotiapteekissa ei siis ole olemassa mitään “koiran aspiriinia” tai vastaavaa, mitä voisi antaa lemmikille kipuun ilman ammattilaisen konsultointia.

Miten toimia, jos koira vaikuttaa kivuliaalta eikä heti pääse eläinlääkäriin? – Älä anna mitään lääkettä omin päin.Voit yrittää helpottaa lemmikkiä muilla keinoin tilapäisesti: pidä koira levossa suojaisessa paikassa, tarvittaessa estä turha liikkuminen esimerkiksi häkkiin laittamalla, ja lievitä paikallista vaivaa esimerkiksi viileällä kääreellä mikäli kyseessä on tuore ruhje tai venähdys. Seuraa tilannetta ja ota puhelimitse yhteys eläinlääkäriin; monesti eläinlääkäri voi antaa ohjeita, ja jos tilanne vaatii, hän pyytää tuomaan koiran klinikalle tutkimukseen. Kipeää koiraa ei pidä rasittaa lenkillä tai liikunnalla. Jos koiralla on erittäin voimakas kipu (esim. onnettomuuden jälkeen), kyse on päivystyksellisestä asiasta ja lemmikki on vietävä heti eläinlääkäriin – tällöinkään kotona annettavista lääkkeistä ei ole apua, vaan ne voivat pahimmillaan haitata eläinlääkärin antamaa hoitoa.

Yhteenvetona: koiralle ei ole turvallista reseptivapaata kipulääkettä, joten älä kokeile mitään ihmisten lääkevalmistetta. Koiran kivun hoito on aina yksilöllistä ja kuuluu eläinlääkärin arvioitavaksi. Tämä sääntö koskee myös muita ihmisten itsehoitovalmisteita, kuten yskänlääkkeitä, flunssalääkkeitä, allergialääkkeitä jne. (joitain antihistamiineja voidaan eläinlääkärin ohjeesta käyttää koirille, mutta annokset ja käyttöaiheet on tarkasti punnittava eläinlääkärin toimesta). Muista, että lemmikin parhaaksi lääkkeet on suunniteltu lajikohtaisesti – vahinkoja sattuu helposti, jos itse lähtee lääkitsemään koiraa ihmisten lääkekaapista.

Ihmisten maitohappobakteeri koiralle – kannattaako antaa?

Moni ihminen ottaa vatsaoireisiin maitohappobakteereja (probiotteja), ja samaa mietitään usein koiralle esimerkiksi ripulin yhteydessä. Yleinen ohje on, että lemmikille kannattaa antaa mieluummin lemmikille tarkoitettuja maitohappobakteerivalmisteita kuin ihmisvalmisteita. Kaikilla eläinlajeilla on lajityypillinen suolistobakteeristo, eikä ihmisen ja koiran suoliston mikrobiomi ole täysin samanlainen – vaikka yksittäisiä samoja bakteerilajejakin molempien suolistossa elää. Koiralle suunnitelluissa probiooteissa on otettu huomioon koiran tyypillinen bakteerikanta ja suolistoympäristö, joten ne todennäköisemmin auttavat juuri koiran ruoansulatusta tehokkaammin kuin ihmistuotteet. Eläimille on omat vitamiini- ja maitohappobakteerivalmisteensa, eikä ihmisten tuotteita tule käyttää ilman eläinlääkärin ohjeistusta.

On hyvä tietää, että useimmat ihmisille tarkoitetut maitohappobakteerit eivät sinänsä ole myrkyllisiä koiralle. Jos kaapissa ei ole muuta ja koiralla on lieviä vatsaoireita, voi hätätilanteessa antaa esimerkiksi apteekin ihmisille suunnattua maitohappobakteerikapselia. Tarkista kuitenkin aina tuoteseloste: jotkin ihmisten purutabletit tai jauheet voivat sisältää makeutusaineita (kuten ksylitolia), jotka ovat koiralle vaarallisia. Käytä siis vain makeuttamattomia kapseleita tai jauheita, ja mieluiten kysy eläinlääkäriltä annossuositus. Yleensä koiralle sopii samantyyppinen annostus kuin keskikokoiselle ihmiselle, mutta pienelle koiralle annos on syytä suhteuttaa painon mukaan.

Apteekeissa on tarjolla useita koirille ja kissoille kehitettyjä maitohappobakteerivalmisteita (pastoja, kapseleita ja jauheita). Niitä voi turvallisesti käyttää pakkauksen ohjeen mukaan esimerkiksi antibioottikuurin aikana tasapainottamaan suolistoa tai ripulin jälkihoidossa. Koiranomistajan kannattaa pitää eläimen lääkekaapissa vaikkapa yksi pakkaus lemmikkien probioottijauhetta pahan päivän varalle. Ihmisten maitohappobakteeri koiralle ei ole ensisijainen valinta, mutta tuskin aiheuttaa haittaa, jos tuote on koiralle sopiva eikä sisällä mitään ylimääräistä. Selvää hyötyä siitä ei välttämättä ole, ellei kyse ole hyvin samantyyppisestä bakteerikannasta kuin mitä koiran oma valmiste sisältäisi. Paras vaihtoehto on siis käyttää koirien omia maitohappobakteereja, jolloin teho on todennäköisemmin optimaalinen juuri koirallesi.

Ihmisen kortisonivoide koiralle – voiko sitä käyttää?

Reseptivapaat hydrokortisonivoiteet (mieto 0,5–1% kortisonivoide) kuuluvat monen kodin lääkekaappiin esimerkiksi hyttysenpistojen tai ihottumien hoitoon. Voiko samaa voidetta käyttää koiralla? – Voi, varovaisesti ja tietyin ehdoin.Eläinlääkäri Eva Kaisti kertoo, että ihmisten mietoa hydrokortisonivoidetta voidaan käyttää lemmikillä lievittämään kutinaa ja paikallista ihon ärsytystä, esimerkiksi hyönteisen pistojen aiheuttamaa paukamaa. Voide tulee sivellä ohuesti vain rajatulle alueelle, ja käyttöajan tulisi olla lyhyt (muutama päivä). Tärkeintä on estää lemmikkiä nuolemasta voideltua aluetta. Kortisonivoidetta käyttäessä huolehdi, ettei koira pääse nuolemaan voidetta iholta – muuten lääkkeen teho paikallisesti jää olemattomaksi, ja lisäksi kortisoni voi suun kautta joutuessaan ärsyttää koiran ruoansulatuskanavaa (se ohentaa limakalvoja ja voi aiheuttaa vatsavaivoja). Kaisti neuvoo pitämään koiralla tarvittaessa vaikka T-paidan ärtyneen ihokohdan päällä tai käyttämään kauluria nuolemisen estämiseksi. Tyypillisesti pienten hotspot-ihottumien, hyönteisten pistojen tai muiden paikallisten ihoreaktioiden aiheuttamaa kutinaa voi helpottaa tällä keinoin kotioloissa. Jos vaiva kuitenkin pahenee tai ei parane muutamassa päivässä, on syytä käydä eläinlääkärillä – laajat tai voimakkaat ihotulehdukset vaativat usein esimerkiksi antibioottikuurin tai vahvemman kortisonivalmisteen, jonka määrää eläinlääkäri.

Entä “kyypakkaus” koiralle? Moni tietää, että kyyn pureman ensiavuksi suositellaan ihmisen kyypakkauksen kortisonitablettia. Nykytietämyksen mukaan kyypakkaus ei kuitenkaan juurikaan paranna koiran selviytymismahdollisuuksia käärmeenpuremasta – tärkeämpää on aina tuoda koira nopeasti eläinlääkäriin nesteytykseen ja kivunlievitykseen. Kortisonitabletin (kyypakkauksen) voi antaa vain eläinlääkärin ohjeesta, ja ei koskaan tulehduskipulääkkeen kanssa samaan aikaan. Tulehduskipulääkkeen ja kortisonin yhtäaikainen anto on koiralle erittäin vaarallista, sillä se altistaa vaikealle vatsahaavalle. Jos koiraa on pistänyt mehiläinen, ampiainen tai jokin hyönteinen, kylmä kääre on ensiapuna hyvä, ja kutisevalle pistokohdalle voi hellästi sivellä pienen määrän hydrokortisonivoidetta koiran oloa helpottamaan. Seuraa kuitenkin ettei alue pääse tulehtumaan. Kaiken kaikkiaan ihmisen kortisonivoidetta voi varovasti käyttää koiralle ensiapuna pieniin iho-ongelmiin, kunhan varmistat ettei koira nuole voidetta pois.

Lääkehiili kissalle – voiko kissoille antaa lääkehiiltä?

Entä kissa – sopiiko lääkehiili myös kissan myrkytysten ensiapuun? Kissoilla myrkytykset ovat ehkä vielä vaarallisempia, sillä niiden elimistö on herkkä monille aineille (esim. tietyille kasveille ja lääkkeille). Myös kissoille lääkehiili on tärkeä ensiapu monissa myrkytystapauksissa. Kissaperheen lääkekaappiin on hyvä varata lääkehiiltä samoin kuin koiraperheessäkin. Lääkehiili tulee antaa kissalle mahdollisimman pian myrkyllisen aineen altistuksen jälkeen, mieluiten heti kun epäillään kissan syöneen jotakin myrkkyä. Kissan lääkehiiliannos on samassa suuruusluokassa kuin koiralla: noin 1–5 grammaa per painokilo, yleensä käytetään n. 2 g/kg annosta kohden. Esimerkiksi 4-kiloiselle kissalle tyypillinen kerta-annos on ~8 grammaa lääkehiiltä. Hiili voidaan sekoittaa pieneen määrään ruokaa, jotta kissa suostuu syömään sen. Tämä tosin riippuu yksilöstä – kaikki kissat eivät suostu syömään ruokaansa sekoitettua mustaa hiililitkua. Tarvittaessa hiilisuspension voi yrittää ruiskuttaa varovasti kissan suuhun (kuten koiralle, posken kautta pieninä annoksina). Lääkehiiltä saa apteekista ilman reseptiä myös kissoille käytettäväksi, sama tuote käy molemmille lajeille.

On kuitenkin hyvä korostaa, että kissaa ei pidä lääkitä kotona väkisin ilman varmuutta tilanteesta. Kissalle ei suositella kotona oksennuttamista lainkaan – suolan tms. käyttäminen oksennuskeinona voi vahingoittaa kissaa, ja toisin kuin koirille, 3% vetyperoksidin teho kissoilla on epävarmempi ja siihen liittyy riskejä. Eläinlääkäri voi tarvittaessa oksennuttaa kissan turvallisesti klinikalla lääkkeellisesti, jos myrkyn nauttimisesta on kulunut alle pari tuntia. Kotona tärkeintä on tehdä ei mitään peruuttamatonta: älä yritä antaa kissalle vettä tai maitoa myrkyn laimentamiseksi, äläkä mitään ihmislääkettä (aktiivihiiltä lukuun ottamatta). Soita heti eläinlääkärille, kerro tilanne ja toimi hänen ohjeidensa mukaan. Lääkehiili on kissoille sopiva hätäensiapu useimmissa myrkytystilanteissa, erityisesti jos eläinlääkäriin pääsy viivästyy. On kuitenkin muistettava, ettei hiili yksin riitä vakavien myrkytysten hoidossa. Jos kissa on syönyt jotakin myrkyllistä, on aina syytä viedä se eläinlääkäriin tarkkailtavaksi mahdollisimman pian hiilen annon jälkeen.

Kissat ovat erittäin herkkiä tietyille myrkyille. Monet kasvit, kemikaalit ja lääkkeet, jotka eivät ihmiselle ole vaarallisia, voivat aiheuttaa kissalle hengenvaaran. Esimerkiksi liljakasvit ovat kissoille tappavan myrkyllisiä – pienikin määrä liljaa voi vaurioittaa pysyvästi kissan munuaisia. Samoin tavallinen särkylääke, kuten ibuprofeeni, on kissoille vielä vaarallisempaa kuin koirille (kissa voi saada munuaisvaurion jo ~50 mg/kg ibuprofeenia saadessaan). Kissan elimistö ei myöskään pysty käsittelemään parasetamolia lainkaan, joten yksikin parasetamolitabletti on kissalle tappava annos. Näissä tapauksissa lääkehiili on vain tukitoimi – kissa tarvitsee aina kiireellistä eläinlääkärin hoitoa (vastalääkkeitä, nesteytystä, oireiden seurantaa). Lääkehiilellä voidaan kuitenkin ostaa aikaa ja estää osan myrkystä imeytyminen matkalla hoitoon. Kissanomistajan kannattaa siksi pitää lääkehiiltä saatavilla ja käyttää sitä tarvittaessa eläinlääkärin neuvosta. Anna hiili vain hyväkuntoiselle, tajuissaan olevalle kissalle, joka pystyy nielemään normaalisti. Jos kissa on ehtinyt oireilla (oksentelee, on apaattinen tms.), on turvallisinta olla yrittämättä suun kautta annettavia ensiapuja ja hakeutua suoraan eläinlääkäriin.

Loppusanat

Lemmikin hyvinvoinnista huolehtiminen sisältää myös varautumisen tapaturmiin ja sairastumisiin. Lääkehiili koiralle(ja kissalle) on halpa henkivakuutus myrkytysten varalle – hanki sitä kotiin ja pidä aina erillään koiran ulottuvilta (raaka lääkehiilikin kannattaa säilyttää niin, ettei koira pääse syömään koko purkkia kerralla). Muista, että ensiavun antaminen ei korvaa eläinlääkärin hoitoa. Aina kun olet epävarma lemmikin voinnista tai sopivista hoitokeinoista, käänny eläinlääkärin puoleen. Älä anna koiralle tai kissalle ihmisten lääkkeitä ilman eläinlääkärin määräystä – lemmikit eivät ole pieniä ihmisiä, vaan niiden lääkityksessä on omat lainalaisuutensa. Tietoa ja apua on saatavilla: päivystävä eläinlääkäri neuvoo puhelimitse ympäri vuorokauden akuuteissa hädissä, ja monilla klinikoilla on myös myrkytyspäivystys, josta saa ohjeet oikeaan toimintaan. Huolellisella varautumisella ja oikeilla tiedoilla voit pelastaa lemmikkisi hengen hätätilanteessa.

Lähteet

1. Sympaatti Eläinklinikat – Myrkytykset koirilla. (Asiantuntijaeläinlääkäreiden artikkeli koirien myrkytyksen ensiavusta).
2. Yliopiston Apteekki – Saako koiralle antaa ihmisen särkylääkettä? 10 kysymystä lemmikeistä ja lääkkeistä. (Ideat ja vinkit -artikkeli 16.6.2025).
3. Pirkanmaan Pieneläinklinikka – Myrkytyksistä. (Eläinlääkäriaseman hoito-ohje myrkytystapausten ensiavusta).
4. TassuApu (Tuulia Aherikko, ELL) – Koiran myrkytyksen ensiapu. (Blogiartikkeli 1.3.2019, tarkistettu 24.08.2021).
5. Katiska (Jakke Lehtonen) – Lääkehiili: Koiran myrkytys ja ripuli. (Verkkokirjoitus 3.11.2019 aktiivihiilen käytöstä).
6. MTV Uutiset (Outi Jaatinen) – Näin hoidat lemmikin saamia hyönteisen pistoja ja puremia. (Eläinlääkäri Eva Kaistin haastattelu, 2021).
7. Evidensia Eläinlääkäriasemat – Kissalle myrkylliset kasvit. (Hoitovinkit-artikkeli kissojen myrkytysten oireista ja hoidosta).
8. Kivuton.fi – Kipu ja kivun hoito. (Verkkoartikkeli koiran kivunhoidosta).