Rupinen ihottuma koiralla

Koiran ihottuma ilmenee usein kutinana ja punoituksena iholla, ja koira saattaa raapia tai purra kutiavaa aluetta. Ihon rikkoutuessa tulehduksen vuoksi voi muodostua karstoja ja rupia, jolloin puhutaan rupisesta ihottumasta.

Mitä tarkoittaa rupinen ihottuma? Rupinen ihottuma koiralla tarkoittaa ihottumaa, jossa koiran ihoon on muodostunut rupia eli rähmäisiä tai kovettuneita karstoja. Rupi syntyy yleensä, kun iho on rikki ja erittänyt kudosnestettä tai verta, joka kuivuu ihon pinnalle. Tällainen ihottuma on usein merkki tulehduksesta tai vakavammasta iho-ongelmasta. Esimerkiksi märkivät märkärakkulat (märkäpaiseet) tai rikkoutuneet rakkulat iholla voivat kuivua ruveksi. Rupinen ihottuma ei ole itsenäinen tauti, vaan oire, joka voi johtua monista eri syistä. Kutinan ja raapimisenseurauksena iho vaurioituu herkästi lisää, mikä pahentaa ihottumaa entisestään.

Rupinen, karstainen iho-ongelma aiheuttaa koiralle sekä fyysistä epämukavuutta että stressiä. Koiran iho saattaa olla punoittava, hilseilevä, karstainen ja karvaton niiltä alueilta, joissa rupia esiintyy. Omistajan on tärkeää kiinnittää huomiota ihottuman laajuuteen ja siihen, miten koira käyttäytyy: jatkuva raapiminen, nuoleminen tai pureminen iho-oireiden alueella kertoo kutinasta ja kivusta. Rupinen ihottuma voi myös tulehtuessaan haista pahalta tai erittää märkää. Mikäli koiralla on rupinen ihottuma, on tärkeää selvittää ihottuman taustasyy ja aloittaa oikea hoito mahdollisimman pian.

Yleisimmät syyt koiran ihottumaan

Koiran ihottuma (ihottuma koiralla) voi johtua monesta eri tekijästä. Yleisimmät koiran ihottuman syyt ja taustatekijät ovat seuraavat:

• Allergiat: Atooppinen ihottuma (ympäristöallergeenit) ja ruoka-aineallergiat ovat hyvin yleisiä ihottuman aiheuttajia. Allergia aiheuttaa kutinaa ja punoitusta, ja koira voi raapia ihonsa rikki, jolloin syntyy sekundaarisia tulehduksia ja rupia.
• Ulkoloiset: Kirput, syyhypunkki (kapi), täit, väiveet sekä hyönteisten pistot voivat ärsyttää ihoa. Esimerkiksi kirppujen puremat aiheuttavat kutisevia paukamia ja allergisilla koirilla laajojakin ihoreaktioita. Syyhypunkin aiheuttama kapi johtaa usein voimakkaasti kutiavaan, ruvettuvaan ihottumaan.
• Bakteeri-infektiot: Ihon bakteeritulehdus eli pyoderma on tavallinen ihottuman syy. Bakteeri-infektio voi olla pinnallinen (esim. märkärupi eli impetigo) tai syvemmälle ulottuva. Tyypillisiä oireita ovat punaiset näppylät, märkäiset finnimäiset rakkulat ja kellertävät ruvet iholla.
• Sienet ja hiivat: Sieni-infektiot (kuten dermatofyyttien aiheuttama silsa) sekä hiivatulehdukset (esim. Malassezia-hiiva) voivat aiheuttaa ihottumaa. Sienitulehduksessa nähdään usein pyöreitä karvattomia läiskiä, joissa on hilseilyä ja ruvettumista. Hiivatulehduksessa iho saattaa olla punainen, rasvainen ja paksuuntunut.
• Seborrea (tali-ihottuma): Seborrooinen ihottuma eli tali-ihottuma voi olla perinnöllinen tai toissijainen vaiva. Siinä iho rasvoittuu liikaa tai hilseilee kuivuuttaan, mikä altistaa iho-ongelmille. Karsta ja tali voivat muodostaa iholle kellertäviä kerroksia, ja iho tulehtuu herkästi.
• Autoimmuunisairaudet: Harvinaisempana syynä ovat koiran omien kudosten hyökkäykset ihoa vastaan, kuten pemfigus-ryhmän sairaudet. Näissä iholle syntyy rakkuloita ja rupia ilman ulkoista syytä. Pemfigus aiheuttaa tyypillisesti laajaa rupista ihottumaa erityisesti pään alueella.
• Muut syyt: Myös harvinaisemmat tekijät, kuten hormonaaliset häiriöt (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta) tai tietyt infektiot (kuten leishmanioosi tuontikoirilla), voivat ilmetä iho-oireina. Lisäksi jatkuva kosteuden ja hankauksen yhdistelmä voi aiheuttaa paikallista ihotulehdusta (esimerkiksi ihopoimujen tulehdus tai hot spot).

Seuraavissa luvuissa perehdytään tarkemmin näihin ihottuman taustasyihin – erityisesti siihen, miten ne voivat johtaa rupisen ihottuman muodostumiseen koiralla ja miten niitä hoidetaan.

Allergiset ihottumat koiralla (atopia ja ruoka-aineallergia)

Allergia on koiralla hyvin yleinen ihottuman syy. Allergisella koiralla immuunijärjestelmä reagoi liiallisesti johonkin harmittomaan ympäristön aineeseen tai ravinnon ainesosaan. Yleisin koiran ihottuman aiheuttaja on tutkimusten mukaan ruoka-aineallergia. Myös atooppinen dermatiitti (atopia) on tavallinen, perinnöllinen allerginen ihosairaus, jossa koira herkistyy esimerkiksi siitepölyille, pölypunkeille tai homeille. Allergiat aiheuttavat kutisevan, punertavan ihottuman, joka kroonistuessaan johtaa ihon raapimiseen rikki ja sekundaarisiin tulehduksiin.

• Atopia (atooppinen dermatiitti): Atopia on geneettinen taipumus allergiseen, kutisevaan ihotulehdukseen. Tyypillisesti atopia alkaa nuorella koiralla (6 kk – 3 v). Oireina ovat punoittava, kutiseva iho erityisesti kasvoissa, korvissa, vatsassa ja tassuissa. Koiralla voi olla toistuvia korvatulehduksia, silmävuotoa ja tassujen nuolemista. Ihottuma atopiassa on usein laaja-alaista ja symmetristä. Kutinan vuoksi koira saattaa hangata ja raapia itseään niin, että ihoon tulee haavaumia ja rupia. Atopialla koiran ihon suojakerros on heikentynyt, mikä altistaa ihon kuivumiselle ja bakteerien sekä hiivojen liikakasvulle. Yksittäistä testiä atopian toteamiseen ei ole, vaan eläinlääkäri diagnosoi atopian oireiden, poissuljettujen muiden syiden ja joskus allergiatestien perusteella. Hoitona käytetään mm. kutinan lievitystä (antihistamiinit, kortisoni tai uudemmat lääkkeet), allergian siedätyshoitoa sekä ihon hoidossa kosteuttavia erikoisshampoita. Atopia on usein elinikäinen vaiva, jota voidaan hallita muttei täysin parantaa.
• Ruoka-aineallergia: Jo varsin pienikin osa koirista kärsii ruoka-aineallergioista. Allergia voi kohdistua esimerkiksi tiettyyn proteiiniin (kuten naudanliha, kana, maito) tai vaikkapa vehnään. Oireet muistuttavat atopiaa: ihon kutina, punoitus, toistuvat korva- ja ihoinfektiot, tassujen järsiminen ja nuoleminen. Lisäksi ruoka-allergisella koiralla voi esiintyä ruoansulatuskanavan oireita (ripuli, oksentelu, närästys) tai jatkuvaa ihon hiivaongelmaa. Ruokaa vaihtamalla oireet voivat helpottua: allergeenin tunnistamiseksi tehdään yleensä eliminaatiodieetti, jossa koiralle syötetään rajattua ruokavaliota ja seurataan oireiden häviämistä. Ruoka-aineallergian varmistaminen on haastavaa, mutta jos allergia-aine löydetään, hoitona on allergeenin välttäminen koiran ruokinnassa. Ihottuma ja iho-oireet helpottuvat asteittain, kun tulehdus ihossa rauhoittuu.
• Kontaktiallergia: Kosketusallergia on koiralla melko harvinainen. Siinä jokin ulkoinen aine, esimerkiksi pesuaine, muovi, metalli tai kasvi, aiheuttaa paikallisen ihoärsytyksen juuri kontaktikohtaan. Kontaktiallergian oireet näkyvät rajatulla ihoalueella: esimerkiksi ihottuma koiran kaulalla pannan kohdalla tai vatsassa, jos koira on maannut allergisoivan materiaalin päällä. Iho voi punoittaa, kutista ja siinä voi olla pieniä näppylöitä. Mikäli koiralla on ihottumaa erityisesti vain tietyssä ruumiinosassa, eläinlääkäri voi epäillä kontaktiallergiaa. Hoitona on allergeenin poistaminen ympäristöstä – esimerkiksi vaihtamalla koiran kaulapanta materiaaliin, joka ei ärsytä ihoa. Kontaktiallergiassa toipuminen on yleensä nopeaa allergeenin poistuttua, mutta iholle voi kehittyä sekundaarinen bakteeritulehdus, jos koira on ehtinyt raapia aluetta voimakkaasti.

Allergisessa ihottumassa on tärkeää hallita koiran kutinaa, jotta iho ei mene rikki. Eläinlääkärin ohjeilla voidaan käyttää esimerkiksi kortisonia tai muita allergialääkkeitä lyhytaikaisesti. Samalla pyritään ehkäisemään sekundaariset infektiot: allergisen koiran iholla kasvaa helposti bakteereja ja hiivoja, kun iho hautuu ja tulehtuu. Tali-ihottuma eli seborrea on myös yleinen seuraus kroonisesta allergisesta ihotulehduksesta, sillä jatkuva tulehdus häiritsee ihon normaalia talintuotantoa.

Ulkoloiset ja hyönteiset ihottuman aiheuttajina

Erilaiset ulkoloiset (ihon loiset) ja hyönteisten puremat voivat aiheuttaa koiralle ihottumaa. Tavallisimpia ovat kirput, jotka purevat ihoa, sekä punkit ja syyhypunkit. Myös täit ja väiveet (turkissa elävät loiset) sekä esimerkiksi sääskien pistot ärsyttävät ihoa. Ulkoloisten aiheuttama ihottuma vaihtelee lievästä kutinasta vaikeaan, laaja-alaiseen ihotulehdukseen riippuen loisesta ja koiran herkkyydestä. Moni koira on lisäksi allerginen kirpun puremille, jolloin yksikin kirppu voi saada aikaan voimakkaan ihoreaktion.

Kirput ja hyönteisten pistot

Kirppujen puremat aiheuttavat koiralle tyypillisesti kutisevia punaisia näppylöitä iholla. Kirppu puree ihoa imeäkseen verta, ja puremajälki on pieni punainen pistokohta. Jos kirppuja on paljon tai koira herkistyy kirpun syljelle, seurauksena voi olla laajempikin ihottuma. Koiran selässä, lanteissa ja hännän tyvessä saattaa esiintyä karvanlähtöä, punoitusta, näppyjä ja ruvilla peittyneitä pieniä haavoja – nämä ovat tyypillisiä kirppuallergian merkkejä. Vaikka varsinaisia koirankirppuja ei Suomessa juuri esiinny, voivat esimerkiksi kissankirput tai lintukirputkin puraista koiraa ja aiheuttaa oireita. Kirppujen ohella täit ja väiveet ovat mahdollisia: nekin voivat saada ihon kutisemaan ja hilseilemään. Nykyään täit ovat onneksi harvinaisia säännöllisten loishäätöjen ansiosta.

Myös muut hyönteiset voivat aiheuttaa koiralle tilapäistä ihottumaa. Esimerkiksi hyttysten, mäkäräisten tai paarmojen pistot voivat tehdä pieniä paukamia koiran iholle, erityisesti ohuisiin karvattomiin kohtiin kuten vatsan alueelle. Useimmille koirille hyönteisten pistot aiheuttavat vain lievää paikallista kutinaa, mutta jotkut yksilöt voivat saada jopa nokkosihottumamaisia laajoja paukamia. Yleensä hyönteisten pistojen aiheuttama ihottuma menee ohi itsestään muutamassa päivässä. Kylmähaude tai eläinlääkärin suosittelemat miedot kortisonivoiteet voivat rauhoittaa kutinaa. Jos koira kuitenkin saa voimakkaan allergisen reaktion (laaja turvotus, hengitysvaikeudet), on se hätätapaus ja vaatii välitöntä hoitoa.

Syyhypunkki (kapi)

Syyhypunkki (Sarcoptes scabiei var. canis) on mikroskooppisen pieni hämähäkkieläin, joka kaivautuu koiran ihon sarveiskerrokseen. Syyhypunkin tartuntaa kutsutaan kapiksi, ja se on erittäin kutiava ihosairaus. Kapi tarttuu herkästi koirasta toiseen läheisessä kontaktissa. Ensioireena kapissa koiran iholle nousee nokkosrokkoa muistuttavia paukamia ja näppylöitä, erityisesti korvalehdissä, kyynärpäissä ja kintereissä. Iho on hyvin kutiseva, ja koira raapii itseään lakkaamatta. Raapiminen rikkoo ihon, minkä seurauksena ilmestyy verestäviä haavoja ja ruvettuvia rupia. Koiran korvalehdissä nähdään usein kapin myöhäisvaiheessa paksuja, karstamaisia rupi- ja hilsekerrostumia, jotka ovat taudille tunnusomaisia. Kapi voidaan diagnosoida ottamalla ihosta raapenäytteitä ja etsimällä punkkeja mikroskoopilla. Joskus diagnoosi varmistuu vasta hoitokokeilun perusteella, sillä kaikkia syyhypunkkitapauksia ei saada kiinni näytteissä. Hoitona käytetään loislääkitystä (esim. ivermektiini, moksidktiini tai permetriini-kohtaiset valmisteet) eläinlääkärin ohjeen mukaan. Syyhypunkki tarttuu myös tilapäisesti ihmiseen aiheuttaen kutisevia näppyjä iholle, joten tartunnan yhteydessä on tärkeää puhdistaa koiran makuupaikat ja ympäristö huolellisesti.

Sikaripunkki (demodikoosi)

Sikaripunkki (Demodex canis) elää normaalistikin vähäisessä määrin koiran karvatupissa. Pentukoirat saavat tartunnan emältään, mutta aikuisena koirasta toiseen demodex ei tartu. Kun punkkia on liikaa tai koiran vastustuskyky heikkenee, puhkeaa demodikoosi-niminen sairaus. Sikaripunkki aiheuttaa aluksi paikallisia oireita, kuten karvattomia läiskiä, hilseilyä ja punoitusta pään tai raajojen alueella. Usein nuorilla koirilla pieni paikallinen demodikoosi paranee itsestään muutamassa kuukaudessa. Joskus tauti kuitenkin leviää laajalle koko kehoon – puhutaan yleistyneestä demodikoosista. Tällöin koiran iholla on laajoja ihottuma-alueita, joissa esiintyy runsasta hilseilyä, ihon tummumista, tulehdusta sekä rupien ja näppylöiden muodostumista. Koiralla voi olla kuumetta, väsymystä ja imusolmukkeiden turpoamista, jos demodikoosi on vaikea. Demodikoosin runsaiden ihomuutosten taustalla on usein myös sekundaarinen bakteeri-infektio, sillä karvatupen tulehdus altistaa ihon stafylokokkibakteerien kasvulle. Sikaripunkkitartunnan toteamiseksi eläinlääkäri tekee aina ihosta raapetutkimuksen. Hoitona käytetään pitkäkestoisesti ulkoloislääkkeitä (kuten fluralaneeria tai milbemysiiniä) ja tarvittaessa antibioottikuureja bakteeritulehdukseen. Yleistynyt demodikoosi on haastava hoitaa ja voi uusia hoidon lopettamisen jälkeen. Sairaiden koirien jalostuskäyttöä ei suositella, koska perimän arvellaan altistavan vaikealle demodikoosille.

Hilsepunkki (Cheyletiella)

Hilsepunkki (Cheyletiella) on pieni hämähäkkieläin, joka elää koiran ihon pinnalla ja karvapeitteessä. Se aiheuttaa ihmisilläkin tunnetun vaivan nimeltä ”kävelevä hilse”. Hilsepunkkitartunnan tyypillinen oire koiralla on voimakas hilseily: turkkiin ilmestyy runsaasti hilsettä, joka alkaa yleensä selän takaosasta ja leviää kohti päätä. Hilse voi olla joko kuivaa tai rasvaista, ja koira kutisee vaihtelevasti – toiset koirat raapivat paljonkin, toiset eivät juurikaan. Joillakin koirilla hilsepunkki voi aiheuttaa myös pientä näppyihottumaa. Iholla liikkuvat hilsehiukkaset (punkkien liikkeen seurauksena) voi joskus nähdä paljaalla silmällä. Hilsepunkki tarttuu helposti koirasta toiseen suorassa kontaktissa ja voi tarttua myös kissaan tai kaneihin. Diagnoosi varmistuu teippinäytteellä tai mikroskooppitutkimuksella hilseestä. Hoitona on ulkoloishäätö (esim. selkäpiikki- tai suun kautta annettava valmiste, joka tehoaa hilsepunkkeihin) ja ympäristön siivous. Rupinen ihottuma ei ole hilsepunkille yhtä tyypillinen kuin syyhypunkille, mutta jos raapiminen aiheuttaa iholle haavoja, voi syntyä ruvellisia kohtia. Hilsepunkki ei yleensä ole vaarallinen, ja se saadaan häätöhoidolla kuriin melko helposti.

Sieni-infektiot (dermatofytoosi eli silsa)

Sienet voivat infektoida koiran ihoa ja aiheuttaa ihottumaa. Yleisimpiä ovat dermatofyytit, joista koirilla ja kissoilla tavallisin laji on Microsporum canis. Tätä ihosientä kutsutaan arkipuheessa silsaksi. Sieni-itiöt tarttuvat joko suoraan eläimestä toiseen tai ympäristön kautta, ja itiöt voivat säilyä tartuntakykyisinä vuosia ympäristössä. Sienitartunta on siis erittäin herkästi leviävä – se voi tarttua koirasta toiseen, koirasta kissaan ja myös koirasta ihmiseen (zoonoosi). Siksi on tärkeää tunnistaa sieni-infektio ja hoitaa se huolellisesti.

Koiran sieni-ihottuman oireet ovat varsin tyypilliset. Iholle ilmestyy pyöreähköjä, karvattomia tai harventuneen karvan alueita, joissa iho hilseilee, punoittaa ja rupiintuu. Reunat saattavat olla hieman koholla ja keskusta paranevampi – tämä rengasmainen kuvio on silsalle tunnusomainen. Kutina voi vaihdella: joillakin koirilla silsa kutisee lievästi, toisilla tuskin lainkaan. Koiranpentu saattaa saada tartunnan oireettomalta kantajakissalta tai -koiralta: kissat voivat kantaa Microsporum-sientä oireettomina. Usein tartunta havaitaan vasta, kun altteimmalle yksilölle (esim. pennulle tai sairaalle koiralle) kehittyy oireita. Ruvet ja hilse esiintyvät erityisesti reunoilla vaurioita, ja karvat katkeilevat tyvestään, mistä seuraa ”sänkimäinen” karvan ulkonäkö. Silsan voi eläinlääkäri todeta esimerkiksi lampun valossa (Woodin lamppu paljastaa osan Microsporum-kannoista hohtavana) tai kasvattaa sieniviljelyssä varman diagnoosin saamiseksi.

Sieni-infektion hoito on työlästä, koska sekä eläin että ympäristö on käsiteltävä. Eläinlääkäri määrää yleensä sekä paikallista että sisäistä sienilääkettä: esimerkiksi ketokonatsoli- tai itrakonatsolikuuri suun kautta ja lisäksi sienishampoo tai -voide ihoalueille. Koira voidaan myös ajella lyhytkarvaiseksi hoidon ajaksi, jotta lääkkeet tehoavat paremmin iholla. Kaikki lemmikit taloudessa tulee hoitaa, ja koti on siivottava toistuvasti (imurointi, höyrypesu, tekstiilien pesu >60°C) itiöiden häätämiseksi. Käsittelyssä voidaan käyttää desinfioivia aineita, kuten klooriheksidiiniä sisältäviä pesuja. Sieni-infektion paraneminen kestää viikkoja, joskus kuukausia. Ihmiset taloudessa, erityisesti lapset ja vanhukset, voivat myös tarvita lääkitystä, jos tartunta on levinnyt heihin. Onneksi ennuste on hyvä, kun hoito jaksetaan tehdä loppuun asti, eikä koiralle yleensä jää pysyviä ihovaurioita.

Hiivatulehdus koiralla (Malassezia-dermatiitti)

Hiivasieni Malassezia pachydermatis on osa koiran ihon normaalia mikrobistoa, mutta joskus hiiva alkaa lisääntyä liikaa ja aiheuttaa tulehduksen. Malassezia viihtyy erityisesti kosteissa ja lämpimissä paikoissa, kuten ihopoimuissa ja korvakäytävissä. Koiran hiivatulehduksen taustalla on lähes aina jokin altistava tekijä: tavallisimmin allergia tai atooppinen iho, joka heikentää ihon puolustuskykyä. Myös kostea ilmasto, uiminen ja ihopoimut altistavat hiivan kasvulle. Hiiva-dermatiitti ei tartu koirasta toiseen, vaan on koiran omaan ihoon liittyvä ongelma.

Hiivatulehduksen oireet ovat yleensä hyvin tunnistettavissa. Tyypillistä on ihon voimakas kutina, punoitus ja paksuuntuminen. Koiran iho saattaa erittää epämiellyttävää, hiivamaista hajua. Usein hiivaa on sekä iholla että korvissa samanaikaisesti: korvatulehduksen merkkejä ovat punaiset, kosteat ja kutisevat korvakäytävät, joissa on ruskeaa vahamaista eritettä. Iholla hiivatulehdus voi aiheuttaa pieniä punertavia näppyjä, karvanlähtöä ja hilseilyäerityisesti kainaloissa, nivusissa, kaulalla, korvien ympärillä ja tassuissa. Pitkään jatkuessaan iho alkaa reagoida: se voi pigmentoitua tummaksi ja paksuuntua turpeaksi (ns. norsunihomaiseksi). Kroonisessa hiivatulehduksessa kehittyy myös usein rasvainen tali-ihottuma eli seborrooinen ihon tulehdus: iho tuntuu rasvaiselta, turkki on takkuinen ja iholla on kellertävää rasvaista hilsettä. Tassujen hiivatulehdus näkyy varpaanväleissä märkivinä paiseina tai punoittavina ihoalueina (tassujen furunkuloosi).

Hiivatulehduksen diagnoosi tehdään yleensä ihonäytteestä: eläinlääkäri ottaa teippinäytteen tai raapenäytteen iholta ja tutkii mikroskoopilla hiivasoluja. Pelkkä hiivan löytyminen ei riitä diagnoosiin, sillä terveenkin koiran iholla on hiivaa – diagnoosi perustuu hiivasolujen runsauteen ja tulehduksellisiin muutoksiin iholla. Kun Malassezia-dermatiitti todetaan, hoito kohdistuu sekä itse hiivaan että taustasyyhyn. Hiivan liikakasvua hillitään tavallisesti paikallishoidolla, esimerkiksi pesemällä koira säännöllisesti klorheksidiiniä tai mikonatsolia sisältävällä erikoisshampoolla. Tarvittaessa käytetään lisäksi lääkkeitä kutinan ja tulehduksen hillitsemiseen, jotta koira ei raavi itseään rikki hoidon aikana. Jos hiivatulehdus on erittäin paha tai laajalle levinnyt, voidaan käyttää myös suun kautta annettavia hiivalääkkeitä (kuten ketokonatsolia). Eläinlääkärin kanssa on tärkeää pohtia, mikä altisti hiivatulehdukselle – esimerkiksi atopia tai ruoka-aineallergia tulee ottaa hallintaan, tai jos koiralla todetaan hormonaalinen sairaus (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta), sitä hoidetaan. Kun taustasyy saadaan kuriiin, hiivatulehduksetkin yleensä vähenevät tai loppuvat. Toistuvat hiivatulehdukset vaativat siis aina perusteellista selvittämistä ja pitkäjänteistä hoitoa.

Bakteerien aiheuttamat ihotulehdukset (pyoderma ja hot spot)

Koiran iholla elää normaalisti runsaasti bakteereja, erityisesti stafylokokkeja. Bakteeri-infektio ihoon syntyy usein toissijaisesti jonkin muun ongelman seurauksena – esimerkiksi allergian, loistartunnan tai haavan jälkikomplikaationa. Kun iho rikkoutuu tai sen puolustus heikkenee, bakteerit pääsevät lisääntymään ja aiheuttavat pyoderman. Sana pyoderma tarkoittaa kirjaimellisesti märkäistä ihoa (’pyo’ = mäkä, ’derma’ = iho). Pyoderma jaetaan pinnallisiin ja syviin ihoinfektioihin. Pinnallinen pyoderma rajoittuu nahan pintakerroksiin ja karvatuppiin, kun taas syvä pyoderma ulottuu ihonalaisiin kudoksiin asti.

Pinnallinen pyoderma on hyvin yleinen. Esimerkiksi koiran pentu voi saada niin sanotun pentujen pyoderman, jota kutsutaan myös koiran impetigoksi tai märkäruveksi. Tässä vaivassa nuoren koiran vatsaan, nivusiin ja kainaloihin ilmestyy pieniä punaisia näppylöitä ja märkärakkuloita, jotka puhjetessaan muodostavat kellertäviä rupeutuvia kohtia. Pentujen pyoderma kutisee yleensä lievästi, mutta pennut ovat muuten yleensä terveitä ja hyvävointisia – kyse on paikallisesta iho-ongelmasta. Aikuisilla koirilla pinnallinen stafylokokki-infektio näkyy tyypillisesti karvanlähdön ja ihon punoituksen ohella pienenä märkänäppyläisenä ihottumana, joskus rengasmaisina kuvioina kun keskusta paranee ja reuna laajenee. Koiran alavatsassa, reisien sisäpinnoilla ja selässä voi tuntua karheita rupia, jotka ovat kuivunutta kudosnestettä tai märkää pustuleiden jäljiltä. Usein kutina pahenee bakteeritulehduksen myötä. Eläinlääkäri varmistaa pyoderman esimerkiksi ihon tikkunäytteellä ja sytologisella tutkimuksella (mikroskoopilla näkyy tulehdussoluja ja bakteereita). Bakteeriviljely voidaan tehdä antibioottiresistenssien kartoittamiseksi.

Pinnallisen pyoderman hoito koostuu sekä paikallis- että yleishoidosta. Pienialainen infektio, kuten pennun impetigo, voi parantua paikallisella antiseptisellä hoidolla: klooriheksidiinisuihke tai -shampoo tappaa bakteereja ihon pinnalta. Laajempi tai sitkeä infektio vaatii yleensä antibioottihoidon suun kautta, tyypillisesti 2–3 viikon kuurin sopivaa antibioottia eläinlääkärin määräämänä. On erittäin tärkeää noudattaa antibioottikuuri loppuun ja ohjeen mukaan, jotta bakteeri saadaan hävitettyä ja resistenttien kantojen kehittyminen estyy. Samalla on hoidettava taustasyy, eli mikä pyoderman alun perin aiheutti – tämä voi tarkoittaa esimerkiksi allergian hoitoa, loishäätöä tai haavan puhdistamista, jottei infektio uusiudu.

Syvä pyoderma ulottuu karvatuppea syvemmälle ja voi muodostaa ihon alle paiseita ja fistelioita (ontelokäytäviä). Tällainen vakava ihoinfektio nähdään esimerkiksi furunkuloosissa, jossa tassujen ihon alle muodostuu kivuliaita märkäpesäkkeitä (yleensä kroonisen allergian, hiivatulehduksen tai demodikoosin seurauksena). Syvä infektio vaatii pitkäaikaisen, joskus viikkojen tai kuukausien mittaisen antibioottihoidon ja taustasyyn aggressiivista hoitoa.

Hot spot (akuutti kostea ihottuma): Hot spot on erityinen pinnallisen pyoderman muoto, jossa iholle syntyy äkillisesti kosteaa, märkivää ihotulehdusta. Hot spot alkaa usein pienenä punoittavana läikkänä, mutta voi kasvaa nopeasti laajemmaksi. Se tunnistetaan pyöreähköstä, selvärajaisesta ihottuma-alueesta, jossa iho on punainen, kostea tai märkivä ja karvat ovat irronneet. Ympärillä oleva karva on yleensä takkuuntunut eritteestä. Hot spot esiintyy tyypillisesti pään, kaulan, lantion tai reisien alueella, usein paksuturkkisilla koirilla kesäaikaan. Taustalla voi olla jokin pieni ihoärsytys – hyönteisen pisto, pieni haava tai takku – jota koira alkaa liiallisesti nuolla tai raapia. Kosteus ja bakteerit saavat aikaan nopeasti leviävän tulehduksen iholla. Hot spot on erittäin kivulias ja kutiava, ja koira voi aristaa aluetta voimakkaasti.

Hot spotin hoito on aloitettava heti oireiden ilmettyä. Karvat on ajeltava laajalta alueelta ihottuman ympäriltä, jotta ilma pääsee iholle ja tulehdusalue voidaan pitää puhtaana. Iho puhdistetaan varovasti antiseptisella aineella (kuten laimennetulla klooriheksidiinillä). Eläinlääkäri arvioi, tarvitaanko antibioottia – usein hot spot voidaan hoitaa ilman sisäisiä antibiootteja, jos se saadaan nopeasti hallintaan paikallishoidolla. Koiralle annetaan yleensä kutinaa ja kipua lievittävä lääkitys (kortisonisuihke tai -voide, tarvittaessa kortisonitabletit lyhytaikaisesti) sillä alue on hyvin kipeä. Tärkeää on estää koiraa nuolemasta tai raapimasta aluetta; tämä voi vaatia kaulurin käyttöä. Hot spot paranee yleensä 1–2 viikossa oikealla hoidolla. Jatkossa on hyvä selvittää, miksi hot spot pääsi kehittymään – esimerkiksi tarkistaa koiran turkinhoito (ettei paksu alusvilla jää kosteaksi uinnin jälkeen) ja huolehtia, ettei koiralla ole ulkoloisia tai allergiaa taustalla.

Seborrea – koiran tali-ihottuma

Seborrea eli tali-ihottuma on ihon talirauhasten toimintahäiriö, jossa iho erittää liikaa talia tai toisaalta iho voi myös kärsiä liiallisesta kuivumisesta. Koirilla seborrooinen ihottuma ilmenee usein rasvaisena, vahvasti hilseilevänä ihona, johon kertyy kellertävän rasvaisia tali- ja likakerrostumia. Iho voi myös pahimmillaan haista härskiintyneen talin vuoksi. Tali-ihottumaa on kahta päämuotoa:

• Primaari seborrea: Joillakin roduilla (kuten cockerspanieli, westie, basset hound) on geneettinen alttius seborreaan. Tällöin jo nuorella iällä iho alkaa tuottaa liikaa talia. Koiran iho ja turkki tuntuvat pian pesun jälkeenkin rasvaisilta, hilseilevät ja voivat kutista. Korvatulehdukset ja ihon bakteeri- sekä hiivainfektiot ovat yleisiä toissijaisia ongelmia. Primaaria seborreaa ei voida parantaa, mutta sitä voidaan hallita säännöllisillä erikoisshampoopesuilla (rikki-terva shampoot, antiseborrooinen shampoo) ja ravintolisillä (esim. omega-rasvahapot).
• Sekundaari seborrea: Usein seborrea on seurausta jostain muusta iho-ongelmasta. Krooninen allerginen ihotulehdus, pitkäaikainen hiivatulehdus tai hormonaalinen sairaus (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta) voi sekoittaa ihon sarveistumisen ja talintuotannon tasapainon. Tällöin aiemmin normaali-ihoiselle koiralle kehittyy tali-ihottuma. Oireet ovat samat: iho rasvoittuu, hilseilee, kutisee ja usein tulehtuu toistuvasti. Sekundaarisen seborrean hoidossa tärkeintä on hoitaa taustalla oleva sairaus kuntoon. Samalla voidaan lievittää oireita pesuilla ja paikallishoidolla. Jos koiralla on rasvainen tali-ihottuma, on erityisen tärkeää huolehtia ihon puhtaudesta, jotta bakteerit ja hiivat eivät lisäänny liikaa. Joissain tapauksissa eläinlääkäri voi määrätä A-vitamiinijohdannaisia lääkkeitä (retinoideja) vaikean seborrean hoitoon, sillä ne säätelevät ihon sarveistumista.

Seborreassa rupinen ihottuma voi ilmetä silloin, jos runsas tali ja hilse tukkii ihohuokosia ja aiheuttaa karvatupentulehduksia (follikuliitti). Näin syntyy pieniä finnimäisiä muutoksia, jotka voivat puhjetessaan jättää jälkeensä rupia. Itse tali-ihottuma on kuitenkin pääasiassa hilseilevä ja rasvainen vaiva. Koiran karva voi lähteä laikuttain, ja turkki näyttää kiillottomalta ja takkuiselta. Korvissa näkyy vahatulehdusta. Omistaja saattaa huomata, että koira haisee normaalia voimakkaammin (”koiran haju” pahenee). Jos epäilet koirallasi seborreaa, keskustele eläinlääkärin kanssa – usein taustasyyn selvittäminen (allergiatesti, verikokeet) on tarpeen, ja saat ohjeet ihon oikeanlaiseen hoitoon. Seborrea vaatii yleensä koko eliniän jatkuvaa hoitoa ja ihonhoitorutiinia.

Autoimmuunisairaudet (pemfigus ja muut rakkulataudit)

Harvinaisempana ihottuman syynä koiralla ovat autoimmuunisairaudet, joissa koiran oma puolustusjärjestelmä hyökkää ihon soluja vastaan. Näistä tärkein ryhmä ovat pemfigus-taudit. Pemfiguksessa elimistö tuottaa autovasta-aineita, jotka tuhoavat ihosolujen välisiä liitoksia, jolloin ihoon muodostuu helposti rakkuloita ja haavaumia. Rakkulat ovat usein lyhytikäisiä ja puhkeavat nopeasti, jättäen jälkeensä erittäviä haavoja ja paksuja rupea muodostavia karstoja. Kun koiralla puhkeaa pemfigus, omistaja huomaakin tavallisesti äkillisesti ilmestyneet ruvet iholla – tauti havaitaan usein vasta rupeutuvien muutosten perusteella.

Pemfigus-tauteja on useita tyyppejä, mutta yleisin koiralla on pemfigus foliaceus (lehtinen pemfigus). Se aiheuttaa oireita ensisijaisesti pään ja kuonon alueella: korvalehdissä, kuonon päällä, silmien ympärillä, ja myös tassujen anturoissa saattaa olla muutoksia. Iholle ilmestyy pinnallisia rakkuloita, märkärakkuloita sekä paksuja kellertäviä rupikerroksia. Alueet voivat muistuttaa mädäntynyttä ekseemaa, mutta eivät parane tavanomaisilla antibioottihoidoilla. Koiralla pemfigus aiheuttaa aluksi vain iho-oireita; kutina ei välttämättä ole voimakasta ennen kuin toissijainen bakteeritulehdus liittyy mukaan. Laajalle levinneessä pemfiguksessa koira voi kuitenkin myös kuumeilla ja väsyä, yleiskunto voi heikentyä jos tulehdus on voimakas koko kehossa. Muita pemfigus-muotoja ovat harvinaisempi pemfigus vulgaris, joka aiheuttaa syvempiä rakkuloita erityisesti limakalvoille (esim. suuhun), sekä pemfigus erythematosus ja harvinaiset alatyyppiset pemfigoidit.

Autoimmuuni-ihosairauksien toteaminen vaatii yleensä ihon koepalan ottamista ja histologista tutkimusta laboratoriossa. Eläinlääkäri myös sulkee pois muut mahdolliset syyt, kuten vaikean bakteeri- tai sienitulehduksen, ennen kuin päätyy autoimmuunitautiin. Pemfigus koiralla varmistuu ihobiopsian erityisvärjäyksillä, joissa nähdään tyypillisiä muutoksia (akantolyysisolut, vasta-ainekeräytymät ihossa). Hoitona näissä sairauksissa on immuunivasteen voimakas hillitseminen: koiralle aloitetaan esimerkiksi kortisoni suurina annoksina tai muita immunosuppressiivisia lääkkeitä (atsatiopriini, siklosporiini tms.). Hoito pyritään vähitellen säätämään pienimpään tehoavaan annokseen, jotta haittavaikutukset pysyvät kurissa – pitkäaikainen kortisonin käyttö kun aiheuttaa muita ongelmia. Osa pemfigus-tapauksista saadaan lääkityksellä rauhoittumaan hyvin, toisilla tauti on vaikeammin hallittavissa. Lievissä tapauksissa, joissa koiralla on vain jokin pieni paikallinen rupialue, voidaan jopa seurata tilannetta ilman raskasta lääkitystä. Usein kuitenkin on kyse elinikäisestä hoidosta, ja omistajan on ymmärrettävä lääkityksen tärkeys, vaikka koira näyttäisi paremmalta – lopetettaessa oireet palaavat yleensä takaisin.

Autoimmuunisairaudet eivät ole tarttuvia. Pemfigusta sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen, koska joillain roduilla on todettu perinnöllistä alttiutta (esim. akita, chow chow pemfigus foliaceukselle). Vaikka rupinen ihottuma autoimmuunitautien vuoksi on harvinaista, se on hyvä pitää mielessä silloin kun muut, yleisemmät syyt on suljettu pois ja ihomuutokset ovat luonteeltaan epätavallisia.

Koiran ihottuma nivusissa

Koiran ihottuma nivusissa on yleinen paikka havaita iho-ongelmia, sillä nivuset ja vatsanalus ovat alueita, joilla on vähemmän karvoja ja herkkä iho. Nivusten alue altistuu myös kosteudelle (esimerkiksi uroskoirilla virtsa voi ärsyttää ihoa) ja hankaukselle. Yleensä nivusiin ilmaantuva ihottuma on merkki samankaltaisista syistä kuin muuallakin kehossa ilmenevä ihottuma, mutta tietyt vaivat korostuvat nivusalueella:

• Allergiat ja atopia: Atopinen dermatiitti näkyy usein vatsan ja nivusten punoituksena. Koiran herkkä vatsan iho muuttuu punalaikukkaaksi ja kutisevaksi. Samoin ruoka-aineallergia voi aiheuttaa nivusille ja peräaukon ympärille ihottumaa. Koira saattaa nuolla nivusiaan jatkuvasti helpottaakseen kutinaa, mikä vain pahentaa ihon ärsytystä.
• Pinnallinen pyoderma: Koiran märkärupi (impetigo) ja muut bakteeritulehdukset viihtyvät ohuella iholla, kuten nivusissa. Pennuilla nähdään usein nimenomaan nivusissa pieniä märkiviä näppyjä. Myös aikuisella koiralla, jos se raapii tai nuolee nivusiaan bakteerit iholla lisääntyvät, voi kehittyä paikallinen pyoderma.
• Hiiva- ja sieni-infektiot: Nivuset ovat kostea ja lämmin alue, jossa hiivatulehdus tykkää kasvaa. Mikäli koiralla on toistuvia hiivaongelmia, nivuset saattavat punoittaa, iho paksuuntuu ja tummuu (norsunnahka-iho), ja iholle kertyy rasvaista hilsettä. Kutina on kova, ja koira saattaa hangata itseään maata vasten. Myös silsasieni voi tarttua nivusiin, esimerkiksi jos koira makaa maassa, jossa on sieni-itiöitä – tällöin nähdään pyöreähköjä karvattomia läiskiä nivuskarvoissa.
• Hot spot: Vaikka hot spot tulee useimmiten ylävartaloon, joskus se voi esiintyä myös nivusissa, etenkin jos jokin paikallinen ärsyke (kuten hyönteisen purema tai haava) saa koiran nuolemaan nivustansa liikaa. Nivusten hotspot on kivulias, kostea ja leviää nopeasti, koska koiran liikkuessa alue hankautuu.
• Kontaktidermatiitti: Nivusalue voi reagoida esimerkiksi maaperän kemikaaleihin tai puistojen suolaan (talvisin) jos koira makoilee tai istuskelee maassa. Tämä on harvinaisempaa, mutta mahdollinen – oireena paikallinen punoitus ja näppylät juuri nivusissa tai vatsan alla.

Nivusihottuman hoito riippuu syystä. Tärkeintä on pitää alue puhtaana ja kuivana. Jos ihottuma on lievä ja rajoittuu pieneen alueeseen, voi kotona varovasti pestä nivuset miedolla antiseptisellä vedellä ja levittää eläinlääkärin suosittelemaa suojaavaa voidetta. On huolehdittava, ettei koira nuole voidetta pois – tarvittaessa käytetään kauluria. Mikäli koiran ihottuma nivusissa on laaja, märkii, haisee tai koira on kovin tuskainen, on syytä mennä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutkii, onko taustalla bakteeri- tai hiivatulehdus (tarvittaessa näyte tutkimuksiin) ja aloittaa asianmukaisen hoidon. Usein nivustaipeen ihottumissa käytetään paikallisia hoitoja (antiseptiset shampoot, voiteet). Joskus tarvitaan sisäisiä lääkkeitä: antibiootteja, jos bakteeritulehdus on paha, tai esimerkiksi kortisonitabletteja hetkellisesti kutinan hillintään. Samalla mietitään ennaltaehkäisyä: ylipainoisella koiralla painonpudotus voi auttaa, jotta nivusiin ei tule hankausta ja hautumista; allergisella koiralla aloitetaan allergian hillintä ja vaikkapa tiheät antiseptiset pesut nivusiin kesäkaudella, jotta hiiva ei pääse kasvamaan.

Koiran näppylät iholla

Toisinaan omistaja huomaa koiran iholla pieniä näppylöitä tai finnejä muistuttavia kohoumia. Koiran näppylät voivat johtua monesta tekijästä, ja ne ovat usein osa laajempaa ihottumakokonaisuutta. Yksi tavallisimmista syistä on bakteeriperäinen karvatupen tulehdus eli follikuliitti, mikä on osa edellä kuvattua pyodermaa. Tällöin näppylät ovat pieniä punertavia märkärakkuloita, usein karvatuppien suulla, ja kun ne puhkeavat, tilalle tulee rupi. Näppylöitä voi esiintyä erityisesti vatsan alueella, nivusissa, selässä ja leuan alla. Esimerkiksi pentujen akne on ilmiö, jossa nuorelle koiralle (etenkin lyhytkarvaisille roduille) tulee leukaan näppyjä – tämä johtuu karvatupentulehduksesta, johon voi olla altistavana tekijänä lika tai ihon pieni mekaaninen ärsytys. Koiran ”akne” on yleensä vaaraton ja häviää itsestään aikuistumisen myötä, kunhan leuan aluetta pidetään puhtaana ja ehkäistään bakteeritulehdus.

Näppyläinen ihottuma voi myös johtua loisista tai hyönteisistä. Kuten aiemmin mainittiin, syyhypunkin ensioire on nokkosrokon kaltainen näppylärash iholla. Myös kirppujen puremat näkyvät usein pieninä punaisina näppyinä, erityisesti koiran selässä ja reisien seudulla. Jos näppylöitä on korvien reunoissa, kyynärpäissä tai mahassa ja kutina on voimakasta, kannattaa eläinlääkärin tutkia löytyykö iholta punkkeja tai merkkejä allergiasta.

Toisinaan koiran ihon näppylät voivat olla steriilejä tulehdusmuutoksia: esimerkiksi nokkosihottuma (urtikaria) koiralla näyttäytyy koholla olevina paukamina, jotka tuntuvat sormella pienten näppyalueiden muodossa. Nämä johtuvat akuutista allergisesta reaktiosta (ruoka, lääke, hyönteisen pisto tms.) ja menevät yleensä ohi itsekseen tai vaativat lyhyen antihistamiini-/kortisonihoidon.

Jos koiralla esiintyy jatkuvasti näppylöitä iholla, on hyvä konsultoida eläinlääkäriä. Hoito riippuu syystä: bakteerinäppylöihin auttaa antibakteerinen shampoo tai tarvittaessa antibiootti, loisnäppylöihin loishäätö, ja esimerkiksi leuan akneen paikallinen puhdistus (esim. klooriheksidiinillä) riittää monesti. Huomaa, että älä puhko tai puristele koiran näppylöitä itse – se voi pahentaa tulehdusta. Anna niiden mieluummin rauhassa parantua tai hae eläinlääkäriltä ohjeita turvalliseen hoitoon.

Koiran ihottuman hoito

Koiran ihottuman hoidossa on tärkeää sekä helpottaa koiran oireita että puuttua ihottuman alkuperäiseen syyhyn. Jokainen tapaus on vähän erilainen, mutta seuraavassa on yleisiä periaatteita hoidon suhteen:

1. Eläinlääkärin diagnosointi: Jos ihottuma on laaja, pitkittynyt, koira kärsii kovasti tai on epäselvää mistä on kyse, vie koira eläinlääkäriin. Eläinlääkäri voi ottaa ihosta näytteitä (raapenäytteitä punkkien varalta, teippinäytteitä hiivan tai bakteerien etsimiseen, sieniviljelyä silsan varalta tai koepaloja). Näin saadaan selville, onko ihottuman taustalla jokin tietty mikrobi tai muu sairaus. Myös koiran terveystaustaa selvitetään: onko sillä allergioita, ulkoloishäätö ajan tasalla, muita oireita kuten ripulia tai korvatulehduksia jne. Kaikki tieto auttaa diagnoosissa.
2. Perussyyn hoito: Ihottuma paranee pysyvästi vasta, kun sen syy hoidetaan. Esimerkiksi kirput hävitetään tehokkaalla loishäädöllä (spot-on liuokset, lääkepanta tai suun kautta annettava loislääke eläinlääkärin ohjeen mukaan). Allergiselle koiralle aloitetaan allergian hoito (ruokavalion muutos, lääkitys tai siedätyshoito). Sieni-infektioon annetaan sienilääkkeet. Jos taustalta löytyy esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, sitä hoidetaan hormonaalisella lääkityksellä. Ilman taustasyyn korjaamista ihottuma todennäköisesti palaa pian hoidon lopettamisen jälkeen.
3. Oireiden lievitys: Kutiseva ja kipeä iho tarvitsee rauhoitusta. Tyypillisiä hoitoja ovat kylpyhoidot erityisshampoilla – klooriheksidiini-shampoo bakteereihin, mikonatsoli- tai ketokonatsoli-shampoo sieniin, rikki-salisyylihapposhampoo seborreaan jne. Shampoohoidot sekä puhdistavat että rauhoittavat ihoa ja auttavat irrottamaan karstoittuneita rupia. Lääkevoiteita tai -suihkeita voidaan käyttää paikallisesti; esimerkiksi hydrokortisoni-suihke vähentää kutinaa ja punoitusta akuutisti. Laajoissa tai vaikeissa tapauksissa eläinlääkäri saattaa määrätä kortisonitabletteja suun kautta lyhytaikaisesti kutinan hillitsemiseen. Myös uudempia lääkkeitä, kuten oklasitinibi tai syklosporiini, käytetään kroonisissa kutisevissa ihosairauksissa. Koiran on tärkeä antaa olla raapimatta ja nuolematta ihottumaa: tarvittaessa käytetään kauluria, suojapukua tai tossuja. Mekaaninen ärsytys vain pahentaa ihon tulehdusta.
4. Ihon puhtaus ja hoito: Ihottumasta kärsivän koiran ihoa tulee hoitaa hellävaroen. Alue pidetään puhtaana – jos on märkäeritettä, sitä puhdistetaan keitetyllä jäähtyneellä vedellä tai antiseptisellä huuhteluliuoksella. Turkin trimmaaminen voi olla tarpeen: pitkäkarvaisella koiralla iho-ongelmat paranevat nopeammin, jos vaurioalueen karvat leikataan pois ja iho pääsee hengittämään. Kotioloissa tulee huolehtia, että koiran makuualustat pidetään puhtaina ja pestään esim. kuumassa vedessä, jos koiralla on tarttuva sieni tai loinen.
5. Seuranta: Ihottuman hoito vaatii kärsivällisyyttä. Usein kontrollikäynti eläinlääkärillä 2–3 viikon kuluttua on tarpeen, jotta nähdään paranemisvaihe ja voidaan lopettaa tai jatkaa lääkitystä tarpeen mukaan. Esimerkiksi antibioottikuuri on käytettävä loppuun asti, vaikka iho näyttäisi paremmalta jo muutaman päivän jälkeen. Pitkäaikaisissa sairauksissa, kuten atopiassa tai pemfiguksessa, seuranta on jatkuvaa ja hoitoa muokataan tilanteen mukaan.

On myös hyvä muistaa, että ihotautien hoito vie aikaa. Iho uusiutuu hitaasti, ja krooniset muutokset (kuten paksuuntunut iho tai laajat karvattomat alueet) eivät korjaannu yhdessä yössä. Tärkeintä on, että koiran elämä tehdään mahdollisimman mukavaksi hoidon ajaksi: kivun ja kutinan lievitys parantaa huomattavasti koiran hyvinvointia ja edesauttaa paranemista.

Ihottumien ehkäisy koiralla

Aina ei koiran ihottumaa voida täysin estää, mutta monilla toimilla voidaan vähentää ihon ongelmia ja ehkäistä uusia puhkeamisia. Tässä muutamia vinkkejä ihottumien ehkäisyyn:

• Säännöllinen ulkoloishäätö: Pidä huoli, että koirallasi on ajantasainen punkki- ja kirppusuojaus. Nykyään on saatavilla tabletteja ja paikallisvaleluliuoksia, jotka pitävät loiset loitolla. Näin ehkäiset kirppuallergian ja kapi-syyhypunkin tartunnan todennäköisyyttä.
• Ihon ja turkin hoito: Harjaa koirasi turkki säännöllisesti ja käytä tarvittaessa koiran ihotyypille sopivaa shampoota. Esimerkiksi rasvoittuva iho nauttii antiseborrooisesta shampookäsittelystä silloin tällöin, kun taas kuivan ihon koira tarvitsee kosteuttavaa shampoota. Puhtaus ehkäisee bakteerien ja hiivojen liikakasvua iholla.
• Ruokinta ja ravitsemus: Laadukas, ihoystävällinen ruoka tukee ihon terveyttä. Varmista, että koiran ruokavaliossa on riittävästi omega-3- ja omega-6-rasvahappoja, sinkkiä ja hyvälaatuista proteiinia, jotka kaikki edistävät ihon kuntoa. Jos koirallasi on todettu ruoka-aineallergia, vältä tarkoin allergeeneja sisältäviä ruokia.
• Allergeenien minimointi: Atopikkokoiralle voit helpottaa elämää vähentämällä kodin pölyä (imurointi, petivaatteiden pesu) ja huuhtelemalla koira vedellä siitepölyaikaan ulkoilun jälkeen. Myös ilmanpuhdistimet ja hyvät ilmastointitavat auttavat. Mitä vähemmän allergeeneja iholle joutuu, sitä parempi ihon tilanne on.
• Tarkkaile ihoa: Tutki koirasi ihoa ja turkkia aika ajoin. Etsi pieniä kaljuja läiskiä, punoittavia kohtia, hilseilyä tai raapimajälkiä. Mitä aiemmin havaitset alkavan ihottuman, sitä helpompi se on hoitaa ennen kuin laajenee. Esimerkiksi yksittäinen hot spot ei ehdi laajeta valtavaksi, kun sen huomaa ja hoitaa heti.
• Tarpeen mukaan eläinlääkäriin: Jos koiralla on ollut toistuvia ihovaivoja, käy kontrollissa säännöllisesti. Jatkuva lääkitys (kuten atopialääkitys tai kilpirauhaslääkitys) tulee pitää tasolla, jonka eläinlääkäri on suositellut – näin iho pysyy paremmassa kunnossa.

Yhteenveto

Koiran ihottumat ovat yleisiä ja niiden taustalla voi olla monia syitä aina allergioista loistartuntoihin, infektioihin ja harvinaisiin autoimmuunisairauksiin. Rupinen ihottuma koiralla on erityisen huomiota vaativa oire, sillä se kertoo usein ihon tulehduksesta ja vaati ripeää hoitoa. Huolellinen perussyyn selvittäminen eläinlääkärin avulla on avainasemassa: vain näin voidaan kohdistaa oikea hoito (oli se sitten antibiootti bakteeritulehdukseen, loishäätö kapin hoitoon, allergiahoito atopiaan tai immunosuppressiivinen lääkitys pemfigukseen). Samaan aikaan on tärkeää lievittää koiran kärsimystä – ehkäistä raapimista, vähentää kutinaa ja pitää iho puhtaana.

Omistajan rooli on keskeinen sekä hoidossa että ennaltaehkäisyssä. Kun oppii tuntemaan oman koiransa ihon ja siihen vaikuttavat tekijät, pystyy paremmin ehkäisemään uusia ihottumajaksoja. Esimerkiksi allergisen koiran kanssa oikea ruokavalio ja ympäristön hallinta tuovat usein merkittävää apua. Jokainen koira on yksilö, joten ihonhoito-ohjelma kannattaa suunnitella yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Rupinen ihottuma ja muut iho-ongelmat saadaan onneksi yleensä hallintaan, kunhan syy löydetään ja hoito toteutetaan johdonmukaisesti. Koiran iho uusiutuu ja paranee ajan myötä, ja moni krooninenkin ihosairaus voidaan pitää kurissa hyvällä ylläpitohoidolla. Tärkeintä on olla kärsivällinen ja antaa koiralle rakkautta ja huolenpitoa – sillä lemmikin hyvinvointi heijastuu suoraan myös ihon terveyteen.

Lähteet:

1. Tuulia Aherikko, eläinlääkäri – TassuApu: ”Koiran ihottuma – ihottuman syyt ja aiheuttajat”, TassuApu-blogi.
2. Koirakissaklinikka (Turku): ”Sikaripunkki (demodikoosi)” – Artikkeli koiran demodex-punkin aiheuttamasta ihosairaudesta.
3. Evidensia Eläinlääkäriasemat: ”Koiran pemfigus” – Hoitovinkit-artikkeli, päivitetty 17.1.2023.
4. Hill’s Pet: ”Koirien pyoderma: ihosairauden syyt ja hoito” – Hill’s Pet Care -sivusto (suomenkielinen).
5. Evidensia Eläinlääkäriasemat: ”Koiran hiivatulehdus” – Hoitovinkit-artikkeli Malassezia-hiivan aiheuttamista iho-ongelmista.
6. Yliopiston Apteekki: ”Hotspot koiralla – ehkäisy, oireet ja hoito” – Asiantuntija-artikkeli Yliopistonapteekki.fi.