Sinilevä koira – myrkytysoireet, hoito ja ennaltaehkäisy

Kuumina kesäpäivinä moni koira nauttii uimisesta järvissä ja meressä. Veteen voi kuitenkin ilmestyä sinilevää, joka on koiralle erittäin vaarallista. Sinilevä (eli syanobakteeri) saattaa aiheuttaa koiralle hengenvaarallisen myrkytyksen. Jopa pieni määrä sinileväistä vettä voi riittää vakavan myrkytyksen syntymiseen. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitkä ovat sinilevämyrkytyksen oireet koiralla, milloin koiran myrkytysoireet alkavat, miten koiraa voidaan hoitaa altistuksen jälkeen ja kuinka sinilevän aiheuttamat riskit voi ennaltaehkäistä.

Sinilevän massaesiintymiä (kukintoja) havaitaan tyypillisesti loppukesän helteillä sekä järvissä että merialueilla. Koira voi altistua sinilevän tuottamille toksiineille ihon, suun tai hengitysteiden kautta. Uidessa sinilevää voi jäädä turkkiin ja koira nuollessaan turkkiaan saa myrkkyä elimistöönsä. Vaarallisinta on sinileväpitoisen veden juominen, mikä voi johtaa nopeaan ja vakavaan myrkytystilaan. Suomessa raportoidaan joka kesä koirien sinilevämyrkytyksiä, ja valitettavasti muutama koira menehtyy vuosittain sinilevän takia. Samankaltaisia tapauksia tunnetaan myös ulkomailta: Britanniassa bordercollie Tala sai sinilevämyrkytyksen uimalammesta ja oli vähällä kuolla, kunnes nopea eläinlääkärin hoito pelasti sen. Tapauksen jälkeen omistaja varoitti muita siitä, ettei hän ollut aiemmin tajunnut kuinka vaarallista sinilevä on – jos koiralle tulee mitään oireita, ei pidä viivytellä, vaan lemmikki on vietävä heti hoitoon. Siksi jokaisen koiranomistajan on hyvä tietää, miten sinilevämyrkytys koiralla ilmenee ja mitkä ovat koira sinilevä oireet, sekä miten tilanteessa tulee toimia.

Mitä sinilevä on?

Sinilevät ovat mikroskooppisia bakteereja, joita esiintyy luonnostaan Suomen vesistöissä. Lämpimän sään ja ravinteiden myötä sinilevä voi kukkia eli lisääntyä massoittain vedessä muodostaen vihertäviä lauttoja. Sinilevää syntyy erityisesti helteisillä, tyynillä säillä, ja runsas ravinnekuormitus (esim. pelloilta valuvat lannoitteet) voimistaa kukintojen muodostumista. Sinilevä on Suomen ainoa myrkyllinen levä, ja vaikka kaikki sinileväesiintymät eivät ole myrkyllisiä, siihen tulee aina suhtautua mahdollisena terveyshaittana – myrkyllisyyttä ei voi tunnistaa veden ulkonäön, hajun tai maun perusteella. Noin puolet sinileväkukinnoista arvioidaan tuottavan myrkkyjä, joten käytännössä mikä tahansa sinilevähavainto vedessä voi olla vaarallinen.

Sinilevä ei oikeasti ole kasvi vaan bakteeri (syanobakteeri), joka pystyy yhteyttämään kuten levät. Terminologisesti siitä puhutaan levänä, mutta biologisesti se luokitellaan bakteeriksi. Tämä tarkennus auttaa ymmärtämään, miksi sinileväkukinnat voivat kehittyä nopeasti suotuisissa oloissa ja miksi ne voivat tuottaa voimakkaita myrkkyjä.

Sinilevän tunnistaminen

Kuva: Veden pintaan muodostunutta sinilevää. Sinilevä esiintyy vedessä tyypillisesti vihertävinä tai kellertävinä hiukkasina, jotka muistuttavat esimerkiksi siitepölyä. Tuulettomalla säällä levämassa voi kerääntyä veden pintaan laajoiksi lauttoiksi tai raitoina rantaveteen. Runsas sinileväkukinta tekee veden pinnasta vihreän, sinivihreän tai jopa kirkaan turkoosin värisen (pigmentti nimeltä fykosyaniini värjää kukinnan turkoosiksi sen alkaessa kuolla). Sinileväesiintymät ovat runsaimmillaan tyypillisesti heinäkuussa ja elokuun alkupuolella, kun vedet ovat lämpimillään. Sinilevälautta saattaa kasautua rantaveteen vihreäksi “maitomaiseksi” kalvoksi tai vihertäväksi vaahdoksi veden äärelle.

Sinilevän voi usein tunnistaa myös ns. keppitestillä: veteen kertynyttä levää voi kokeilla nostaa kepillä. Jos vihreä levämassa hajoaa kepin kosketuksesta pieniksi hitusiksi veteen, on todennäköisesti kyse sinilevästä – muut levät ovat sen sijaan rihmamaisia ja jäävät ainakin osittain roikkumaan keppiin. Toinen kotikonsti on purkki­testi: ota kirkkaaseen lasipurkkiin vesinäyte ja anna sen seistä tunnin verran. Jos veden pinnalle kertyy vihreä rengas tai kerros, se kielii sinilevästä; jos hiukkaset vajoavat pohjalle, kyse on todennäköisesti siitepölystä tai muusta kuin sinilevästä. Huom:Myrkyllisyyttä ei kuitenkaan voi päätellä silmämääräisesti – vaikka testi paljastaisi sinilevän esiintymän, osa sinilevälajeista on myrkyttömiä ja toisaalta vesi voi sisältää vaarallisia määriä sinilevämyrkkyjä, vaikkei silmin näkyvää levää paljon olisikaan. Siksi sinilevään on aina suhtauduttava varoen. Virallista sinilevätilannetta eri paikkakunnilla voi seurata esimerkiksi Järviwiki-palvelun leväkartalta, jota päivitetään kesäisin havaintojen perusteella.

Mitä sinilevä aiheuttaa koiralle?

Useat sinilevälajit tuottavat ihoa ärsyttäviä aineita sekä vaarallisia myrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa vakavia elinvaurioita. Sinilevän erittämät toksiinit voivat vaurioittaa koiran maksaa, munuaisia, hermostoa, sydäntä sekä ruoansulatuskanavaa. Osa sinileväkannoista tuottaa maksaa tuhoavia maksatoksiineja, toiset taas hermostoon vaikuttavia hermomyrkkyjä. Jo lyhyt altistus riittää aiheuttamaan elimistössä haittaa, ja pahimmillaan koira voi menehtyä sinilevän myrkytykseen jopa tunnin kuluessa uimisen jälkeen.

Koiran sinilevämyrkytys tapahtuu tyypillisimmin niin, että koira juo sinileväpitoista vettä tai nuolee turkkiaan uimisen jälkeen ja saa näin myrkkyä suuhunsa. Pelkkä ihokosketuskin voi kuitenkin aiheuttaa oireita: monet sinilevät erittävät ihoa voimakkaasti ärsyttäviä aineita, joten leväinen vesi voi aiheuttaa koiralle paikallista kutinaa, punoitusta tai ihottumaa pelkästä ulkoisesta kosketuksesta. Koira voi myös hengittää leväistä vettä tai levähiukkasia nenän kautta esimerkiksi pärskiessään vedessä – tämä on harvinaisempaa, mutta mahdollista. Onneksi koirien sinilevämyrkytykset eivät ole kovin yleisiä, mutta niitäkin tapahtuu vuosittain, joten riskit on tärkeä tunnistaa ja välttää. Vastalääkettä ei ole: sinilevämyrkytyksen hoito perustuu vain oireiden lievittämiseen ja tukihoitoon, minkä vuoksi ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää.

Sinilevämyrkytyksen oireet koiralla

Sinilevän aiheuttamat myrkytysoireet koiralla alkavat yleensä hyvin nopeasti altistuksen jälkeen. Koiran vointi saattaa huonontua jo saman rantareissun aikana, jos se on päässyt juomaan leväpitoista vettä. Yleisellä tasolla sinilevän oireetkoiralla muistuttavat muita vakavia myrkytysoireita: lemmikin vointi romahtaa äkillisesti ja käytös muuttuu selvästi poikkeavaksi.

Milloin koiran myrkytysoireet alkavat?

Sinilevämyrkytyksen myrkytysoireet koiralla alkavat tyypillisesti nopeasti – usein ensioireet ilmaantuvat jo noin 30–60 minuutin kuluessa altistuksesta. Monesti ensimmäiset oireet voidaan havaita jo rannalla tai automatkalla kotiin. Oireiden alkamiseen vaikuttavat mm. koiran koko, ikä sekä se, kuinka paljon myrkkyä on elimistöön päässyt. Yleisesti voidaan todeta, että mitä nopeammin oireet alkavat, sitä vakavampi altistus on kyseessä.

Ensioireet: Tyypillisesti ensimmäisiä merkkejä ovat koiran poikkeava käytös ja ruoansulatuskanavan oireet. Koirasta voi tulla levoton, hermostunut tai heikko; sillä ilmenee lihasten vapinaa tai tärinää. Hyvin usein koira alkaa myös oksentaa ja ripuloida pian altistumisen jälkeen, sillä elimistö yrittää poistaa myrkkyä. Oksentelua ja ripulia voikin pitää hälyttävinä merkkeinä etenkin, jos koira on juuri uinut mahdollisesti leväisessä vedessä. Jotkut koirat alkavat myös juoda tavallista enemmän vettä myrkytyksen alkuvaiheessa ja virtsaavat tiheästi, kun elimistö reagoi myrkkyyn.

Vakavat myrkytysoireet: Sinilevämyrkytyksen edetessä koiran tila pahenee nopeasti. Voimakas kuolaaminen, vaikeutunut hengitys ja jopa hengityshalvaus voivat kehittyä, jos myrkky lamauttaa hengityskeskuksen. Koiran lihaksissa saattaa esiintyä nykimistä, jäykkyyttä tai rajuja kouristuksia. Tämä ilmenee esimerkiksi koordinaation pettämisenä: koira saattaa hoiperrella, menettää tasapainonsa, kaatua kyljelleen tai lysähtää maahan eikä kykene nousemaan omin avuin. Kouristusmaisen vapinan myötä koira menettää liikuntakykynsä hetkellisesti. Myös koiran limakalvot voivat muuttua hyvin vaaleiksi, mikä viittaa verenkierron romahtamiseen tai hapenpuutteeseen kudoksissa. Myrkytyksen edetessä koira voi vaikuttaa sekavalta ja sen tajunnan taso heikkenee – pahimmillaan seurauksena on tajuttomuus, kooma tai hengityspysähdyksen kautta kuolema.

Yhteenveto oireista: Sinilevämyrkytys voi oireilla monin tavoin eri elimistön osa-alueilla. Alla on listattu keskeisiä sinileväoireita ja löydöksiä, joita altistus voi koiralla aiheuttaa:

• Levottomuus tai heikkous: Koira vaikuttaa ahdistuneelta tai uupuneelta, se saattaa hakea levotonta paikkaa tai väsyy äkillisesti.
• Lihasvärinä tai vapina: Hermostoon vaikuttavat myrkyt aiheuttavat tärinää, pientä nykimistä tai hallitsematonta vapinaa kehossa.
• Oksentelu ja ripuli: Myrkky ärsyttää ruoansulatuskanavaa, mikä johtaa voimakkaaseen pahoinvointiin, toistuvaan oksentamiseen ja ripulointiin.
• Liiallinen kuolaaminen: Koira kuolaa normaalia runsaammin. Tämä voi olla merkki pahoinvoinnista tai hermoston toimintahäiriöstä.
• Hengitysvaikeudet: Hengitys muuttuu työlääksi tai epäsäännölliseksi. Joillakin koirilla esiintyy hengityksen vinkumista, rohinaa tai hyperventilaatiota; pahimmillaan hengityslihakset voivat halvaantua.
• Lihaskouristukset: Voimakkaat krampit ja jopa epilepsiakohtauksen kaltaiset kouristukset ovat mahdollisia vakavassa myrkytyksessä.
• Koordinaatio-ongelmat: Tasapaino pettää, koira kaatuilee, horjuu jaloillaan ja liikkumisen hallinta katoaa.
• Kalpeat limakalvot: Ikenien ja suun limakalvojen kalpeneminen viittaa hapenpuutteeseen verenkierrossa tai sokkiin.
• Tajunnan hämärtyminen: Koira muuttuu uneliaaksi, ei reagoi ärsykkeisiin tai menettää tajuntansa osittain tai kokonaan.

Yksittäisellä koiralla ei välttämättä esiinny kaikkia yllä mainittuja oireita, vaan oirekuva riippuu saadun myrkyn määrästä, laadusta ja koiran yksilöllisestä herkkyydestä. Kaikki poikkeava käytös vedessä uimisen jälkeen on kuitenkin syytä ottaa vakavasti. Myrkytysoireet koiralla voivat kehittyä äkillisesti, joten tilanteen nopea tunnistaminen on tärkeää. Kaikki yllä kuvatut koiran myrkytys oireet ovat merkki välittömästä eläinlääkärin hoidon tarpeesta.

Sinilevä ihottuma – iho-oireet koiralla

Sinilevämyrkkyjen ärsyttävä vaikutus iholla voi aiheuttaa koiralle ihotulehdusta, kutinaa ja punoitusta. Jos koira ui leväpitoisessa vedessä, sen iho altistuu sinilevän erittämille aineille, mikä voi johtaa paikalliseen ärsytykseen tai sinileväihottumaan. Erityisesti herkkäihoisilla tai allergisilla koirilla sinilevästä voi seurata voimakasta kutinaa. Koiran iho saattaa punoittaa, hilseillä tai siihen voi muodostua kostea, bakteerien tulehduttama hot spot -ihottuma. Hot spot -tyyppinen kostea ihotulehdus etenee nopeasti ja voi olla hyvin kivulias, joten hoito kannattaa aloittaa heti oireiden huomaamisen jälkeen. Siksi koira on aina hyvä pestä puhtaalla vedellä uintikerran jälkeen altistuksen vakavuudesta riippumatta. Huolellinen turkin kuivaus uinnin jälkeen ehkäisee myös iho-ongelmia, sillä märän turkin alle jäävä kosteus luo otolliset olosuhteet hot spotin kehittymiselle. Jos koiralle kehittyy sinilevän aiheuttama ihottuma, on oireileva alue syytä puhdistaa huolellisesti (esim. haalealla vedellä ja miedolla desinfioivalla liuoksella). Tarvittaessa eläinlääkäri voi määrätä paikallishoitoa (esim. antiseptisia shampoita, voiteita tai suihkeita) helpottamaan kutinaa ja parantamaan ihotulehdusta.

Ensiapu sinilevämyrkytyksessä

Jos herää pienikin epäily, että koira on saanut sinilevää suuhunsa, on toimittava heti. Aika on kriittinen tekijä vakavissa myrkytystapauksissa. Koira + sinilevä on vaarallinen yhdistelmä, mutta oikeilla ensiaputoimilla voidaan yrittää vähentää myrkyn vaikutuksia ennen eläinlääkäriin pääsyä.

Seuraavassa on listattu ensiavun askeleet, jos epäilet koiran altistuneen sinilevälle:

1. Keskeytä altistus: Vie koira välittömästi pois vedestä ja estä sitä nuolemasta turkkiaan. Pidä koira rauhallisena ja kytkettynä, jottei se ryntää takaisin veteen. Tarvittaessa laita koiralle kauluri tai pidä sitä kevyesti kuonosta, jotta se ei saa lisää myrkkyä suuhunsa turkkia nuolemalla.
2. Huuhtele koira puhtaalla vedellä: Huuhdo koiran turkki ja iho huolellisesti runsaalla puhtaalla vedellä mahdollisimman pian. Tämä auttaa poistamaan turkkiin jääneen levän ja myrkyt iholta (fyysinen sinilevän poisto). Käytä suojakäsineitä omaa ihoasi suojataksesi. Varmista, ettei koira niele pesuvettä tai lammikoiden vettä huuhtelun aikana. Koiran turkkiin takertuneen sinilevän huolellinen pesu on tärkeää myös iho-oireiden ehkäisemiseksi.
3. Ota yhteys eläinlääkäriin: Soita eläinlääkärille ennen kuin lähdet matkaan, mikäli mahdollista. Kerro epäileväsi sinilevämyrkytystä, jotta klinikka osaa varautua ja neuvoa ensiavussa. Lähde viipymättä koiran kanssa kohti eläinlääkäriä – jokainen minuutti on tärkeä vakavassa myrkytyksessä.
4. Yritä oksennuttaa, jos ohjeistetaan: Mikäli eläinlääkäri niin neuvoo, voit yrittää saada koiran oksentamaan nielemänsä myrkyn. Tämä tehoaa yleensä vain pian altistuksen jälkeen (viimeistään ~1 tunnin kuluessa) ja vain jos koira on tajuissaan eikä sillä esiinny voimakkaita neurologisia oireita. Helpoiten oksennuttaminen onnistuu antamalla koiralle 3% vetyperoksidiliuosta suun kautta (annostele eläinlääkärin ohjeen mukaan, tyypillisesti n. 1–3 ml/kg, maksimissaan ~15 ml). Vanhan kansan konsti on ollut syöttää pieni suolapallo oksennusreaktion aikaansaamiseksi, mutta nykyisin eläinlääkärit eivät suosittele suolalla oksennuttamistasuolamyrkytyksen riskin vuoksi.
5. Anna lääkehiiltä: Mikäli kotona on lääkehiilijauhetta, sen antaminen oksennuttamisen jälkeen voi sitoa jäljellä olevia myrkkyjä suolistossa. Sekoita lääkehiili pieneen vesimäärään ja ruiskuta se koiran suuhun, tai sekoita jauhe pieneen annokseen märkää ruokaa ja syötä koiralle. Lääkehiili ei korvaa eläinlääkärihoitoa, mutta siitä on harvoin haittaa myrkytystapauksissa.
6. Seuraa vointia ja pidä koira lepotilassa: Tarkkaile koiran vointia taukoamatta matkalla eläinlääkäriin. Pidä koira lämpimänä, rauhallisena ja paikallaan. Jos koiralle kehittyy hengitysvaikeuksia tai se menettää tajuntansa, huolehdi hengitysteiden avoimuudesta (esimerkiksi aseta koira kylkiasentoon, pidä kaula suorana).
7. Varaa vesinäyte (mahdollisuuksien mukaan): Jos suinkin mahdollista, ota talteen vesinäyte kohdasta, jossa koira ui tai joi. Näyte voidaan myöhemmin analysoida, mikä auttaa varmistamaan diagnoosin. Älä kuitenkaan anna näytteenoton viivästyttää hoitoon hakeutumista – koira on saatava hoitoon heti, oireiden perusteella.

Kaikissa tapauksissa nopea pääsy eläinlääkärin hoitoon on ratkaisevan tärkeää. Sinilevämyrkytys etenee nopeasti, joten mitä pikemmin hoito päästään aloittamaan, sitä parempi on ennuste potilaalle.

Eläinlääkärissä tehtävä hoito

Eläinlääkärillä koiran tila arvioidaan ja hoito aloitetaan välittömästi. Mikäli koira on ehtinyt niellä sinileväpitoista vettä oksentamatta sitä, eläinlääkäri voi yrittää aiheuttaa oksennuksen lääkkeellisesti (jos se potilaan tilan puolesta on turvallista). Koiralle annetaan usein myös lääkehiiltä sitomaan suolistoon jääneitä toksiineja. Tarvittaessa aloitetaan suonensisäinen nesteytys verenkierron tukemiseksi sekä kouristuksia hillitsevien lääkkeiden anto. Koiran keho ja turkki pestään huolellisesti, jotta iholle ja turkkiin mahdollisesti jäänyt myrkky saadaan pois. Hapenpuutteesta kärsivälle koiralle annetaan lisähappea esimerkiksi maskin kautta tai tarvittaessa hengitysputken avulla.

Koska sinilevämyrkytys vaikuttaa voimakkaasti erityisesti maksaan, hermostoon ja muihin elimiin, lemmikki jää yleensä eläinsairaalaan tarkkailuun tehohoitoon. Vaikeissa tapauksissa joudutaan hoitamaan esimerkiksi maksan vajaatoimintaa (tai maksakoomaa), hengityshalvausta hengityskoneen avulla tai aivoödeemaa (aivojen turvotusta) vähentävillä lääkkeillä. Valitettavasti sinilevälle ei ole olemassa vasta-ainetta, vaan hoito on oireenmukaista tukihoitoa kuten muissakin myrkytyksissä. Eläinlääkäri seuraa koiran vointia ja esimerkiksi veren maksa- ja munuaisarvoja tiiviisti hoidon aikana.

Ennuste: Sinilevämyrkytys on aina vakava tila. Jos koira alkaa oireilla jo rannalla pian altistuksen jälkeen, ennuste on huono – yleensä tällöin elimistöön on ehtinyt imeytyä suuri annos myrkkyä. Hoidosta huolimatta osa sinilevämyrkytyksen saaneista koirista menehtyy tai joudutaan eutanasioimaan. Toisaalta ne koirat, jotka saadaan nopeasti hoitoon ja selviävät ensimmäisten kriittisten tuntien tai vuorokauden yli, voivat toipua täysin. Ne koirat, jotka toipuvat akuutista myrkytyksestä, kannattaa tutkituttaa vielä jälkikäteen: voimakas myrkytys saattaa aiheuttaa sisäelinvaurioita, kuten maksan toimintahäiriöitä tai munuaisten vajaatoimintaa, jotka vaativat seurantaa. Jälkitarkastukset ja verikokeet ovat tärkeitä toipumisen varmistamiseksi vakavan myrkytyksen jälkeen.

Ennaltaehkäisy: miten suojella koiraa sinilevältä

Paras keino välttää sinilevämyrkytys on estää koiran altistuminen kokonaan. Muista, sinilevä uiminen on koiralle hengenvaarallinen yhdistelmä, joten riskit on syytä minimoida. Alla on muutamia vinkkejä sinilevältä suojautumiseen koiran kanssa:

• Selvitä vesistön tilanne etukäteen: Tarkista aina ennen koiran uimaan viemistä, onko alueella havaittu sinilevää. Paikalliset ympäristöviranomaiset tai kuntien verkkosivut tiedottavat usein uimavesien ajankohtaisesta laadusta. Lisäksi valtakunnallinen levätilannekartta (esim. Järviwikin palvelu) näyttää ajantasaiset sinilevähavainnot eri puolilta Suomea.
• Valitse koiraystävällinen uimapaikka: Suosi koirille tarkoitettuja uimapaikkoja tai rantoja, joissa veden laatua seurataan. Vältä pieniä, matalia ja seisovan veden lampia helteellä, sillä niissä sinilevä kukkii herkästi ravinteiden kertyessä.
• Tarkista vesi omin silmin: Ennen kuin päästät koiran veteen, havainnoi veden pinta ja rantaviiva: näkyykö vedessä vihreää kalvoa, hiukkasia tai kellertävänvihreää vaahtoa? Tee tarvittaessa keppitesti edellä kuvatulla tavalla. Jos et ole varma veden puhtaudesta, älä anna koiran mennä uimaan – yksikin kulaus saastunutta vettä voi johtaa myrkytykseen.
• Pidä koira kytkettynä epäilyttävillä paikoilla: Jos liikut koiran kanssa alueella, jossa voisi esiintyä sinilevää, pidä koira mieluiten hihnassa. Näin voit estää sitä ryntäämästä veteen tai juomasta mahdollisesti saastunutta vettä rantakivikosta tms.
• Tarjoa puhdasta juomavettä mukaan: Ota aina koiralle raikasta vettä mukaan retkille, rannalle ja veneelle. Kun koiralla on oma juomavesi tarjolla, se ei yhtä herkästi ala juoda järvi- tai merivettä edes janon yllättäessä. (Tiesithän, että suolaisen meriveden juominenkään ei ole koiralle hyväksi – puhdaskin merivesi voi suurina määrinä aiheuttaa suolamyrkytyksen oireita ja huonovointisuutta. Siksi makea juomavesi on aina paras vaihtoehto janon sammuttamiseen.)
• Uinnin jälkeen pesu ja kuivaus: Jos koira on uinut luonnonvesissä, huuhtele turkki ja iho aina uinnin jälkeen – vaikka sinilevää ei olisi havaittukaan. Tämä on hyvä käytäntö, sillä vähäisetkin määrät sinilevää vedessä jäävät herkästi huomaamatta. Huolellinen pesu ja kuivaus ehkäisevät myös ihotulehduksia (kuten hot spot -ihottumaa) kehittymästä kostean turkin alle. Erityisesti paksu- ja tiivisturkkisille roduille märän turkin alus voi aiheuttaa iho-ongelmia lämpimällä säällä.
• Noudata kieltoja ja varoituksia: Suomen järjestyslain mukaan koiria ei saa viedä yleisille uimarannoille. Tämä suojaa myös koiria, sillä suosituilla rannoilla sinilevätilanne voi muuttua nopeasti. Seuraa viranomaisten ja uutisten varoituksia sinileväesiintymistä alueellasi, ja vältä riskipaikkoja kokonaan sinileväkauden aikana.

Pienillä ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan merkittävästi vähentää riskiä, että koira pääsee kosketuksiin sinilevän kanssa. Lopulta vastuu on omistajalla: huolehdi, ettei lemmikkisi joudu vaarallisiin tilanteisiin luonnossa. Kun tiedät, mitä sinilevä aiheuttaa ja miten sen tunnistaa, voit nauttia kesästä koirasi kanssa turvallisemmin mielin.

Voiko sinilevää poistaa vesistöstä?

Moni mökkiläinen pohtii, onnistuuko sinilevän poisto omasta rannasta esimerkiksi mekaanisesti levää haavimalla. Valitettavasti sinilevälauttojen siivoaminen on hankalaa ja usein tehotonta – vaikka silmin nähtyä levää poistaisi, veteen jo liuenneet myrkyt voivat silti jäädä jäljelle. Pienissä lammikoissa tai tekouima-altaissa veden vaihtaminen tai suodattaminen saattaa auttaa, mutta luonnonjärvessä on yleensä tyydyttävä odottamaan levätilanteen helpottumista sään ja vuodenaikojen vaihtuessa. Viranomaiset eivät suosittele kemikaalien käyttöä levän torjuntaan omin päin, sillä niistä voi olla haittaa ympäristölle. Turvallisin ratkaisu on aina välttää vedessä oloa, kunnes vesi on taas selkeästi puhdasta ja sinilevät ovat hävinneet luonnollisesti.

Yhteenvetona: sinilevä on luonnossa esiintyvä ilmiö, joka voi pahimmillaan aiheuttaa koiralle hengenvaarallisen myrkytyksen. Tunnistamalla sinilevän vedessä, estämällä koiran pääsyn saastuneeseen veteen ja toimimalla ripeästi epätilanteissa, jokainen koiranomistaja voi suojella lemmikkiään tältä näkymättömältä kesäuhalta. Turvallista uintikesää!

Lähteet:

1. TassuApu – Sinilevä: koiran sinilevämyrkytys, oireet ja hoito
2. Evidensia Eläinlääkäriasemat – Toimi näin, jos koira tai kissa saa suuhunsa sinilevää
3. MTV Uutiset – Sinilevä voi viedä koiran hengen – tunnista myrkytysoireet
4. FirstVet – Sinilevämyrkytys koirilla: oireet ja hoito
5. Koiramme-lehti – Sinilevä voi aiheuttaa koiralle myrkytyksen
6. Suomen Kennelliitto (STT) – Näin teet turvallisen kesän koiralle
7. LähiTapiola (ePressi) – Sinilevämyrkytys voi olla koiralle hengenvaarallinen
8. MTV Uutiset – Bordercollie oli kuolla sinilevämyrkytykseen… (case Russell & Tala)
9. THL – Näin tunnistat sinilevän (ohjeistus sinilevätestistä)
10. Järviwiki – Valtakunnallinen leväseuranta (sinileväkartta)