Vesihäntä (engl. limber tail tai cold tail) on koirilla esiintyvä äkillinen ja kivulias häntälihasten tulehdustila. Tyypillisesti vesihäntä vaivaa erityisesti paljon uivia tai kylmässä vedessä aikaa viettäviä koiria, kuten noutajia ja spanieleita. Koiran vesihäntä ei ole hengenvaarallinen, mutta se aiheuttaa koiralle voimakasta kipua ja hännän hervottomuuden. Tämä artikkeli perehtyy syvällisesti vesihännän syihin, oireisiin, hoitoon ja ehkäisyyn. Lisäksi käsitellään koiran hännän muita sairauksia ja vammoja – kuten hännän murtumaa ja häntärauhasen tulehdusta – sekä pohditaan, mitä koiran hännän asento ja käyttäytyminen (esimerkiksi hännän jahtaaminen) kertovat koiran hyvinvoinnista.
Mikä on vesihäntä?
Vesihäntä on koiran akuutti kaudaalinen myopatia, toisin sanoen hännän lihaksiston äkillinen vaurio tai tulehdus. Koiran hännässä on useita lihaksia, joista erityisesti hännän kannatteleminen ja liikutteleminen riippuu. Vesihännässä nämä lihakset, erityisesti hännän tyvessä sijaitsevat pienet lihakset, kärsivät ylirasituksesta ja verenkiertohäiriöstä. Vesihännän taustalla on myosiitti, eli lihastulehdus, joka johtaa hännän lihassäikeiden vaurioitumiseen. Eläinlääkäri Tuulia Aherikon mukaan vesihäntä syntyy, kun hännän lihakset (erityisesti musculus intertransversarius ventralis caudalis) ylirasittuvat; lihaksiin kehittyy iskeeminen (verenkiertohäiriöstä johtuva) vaurio ja tulehdus. Lihaksia ympäröivä kalvo (faskia) ja itse häntänikamat eivät anna turvonneelle lihakselle tilaa laajeta, mikä pahentaa verenkiertohäiriötä entisestään. Tällöin häntä ikään kuin ”lamaantuu” – se muuttuu veltoksi ja kivuliaaksi.
Usein vesihäntää kutsutaan myös kansankielellä “uimarin hännäksi”, koska se ilmenee tyypillisesti kylmässä vedessä uimisen jälkeen. Nimestään huolimatta vesihännän ja veden yhteys johtuu ennen kaikkea kylmäaltistuksesta ja lihasten rasituksesta – itse vesi ei tartuta koiraan mitään, vaan kylmyys ja lihastyö laukaisevat tulehdusreaktion hännässä. Vesihäntä voi ilmetä myös ilman uimista: mikä tahansa voimakas rasitus tai äkillinen lämpötilan muutos hännän alueella voi olla laukaiseva tekijä. Esimerkiksi pitkä metsästyspäivä maalla, syvässä lumihangessa kahlailu tai jopa pitkä paikallaan olo ahtaassa kuljetushäkissä voivat altistaa vesihännälle. Roduista etenkin noutajat, spanielit ja ajokoirat (esim. dreeverit) ovat alttiita vesihännälle, mutta sitä voi esiintyä kaikilla roduilla, joilla on yhtenäinen hännän lihaksisto.
Vesihäntä on ikävä vaiva, mutta useimmiten ohimenevä: häntälihasten vaurio paranee yleensä itsestään muutamissa päivissä tai noin viikossa asianmukaisella levolla ja hoidolla. On kuitenkin tärkeää tunnistaa vesihäntä ja erottaa se muista hännän vammoista, jotta koira saa oikean hoidon. Seuraavaksi käsitellään vesihännän tyypillisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä tarkemmin.
Vesihännän syyt ja riskitekijät
Vesihäntä syntyy tyypillisesti yhdistelmästä kylmää ja ylirasitusta. Kylmä altistaa verenkiertohäiriöille hännän lihaksissa, ja lihasten poikkeuksellisen voimakas käyttö johtaa mikrovaurioihin. Yleinen skenaario on esimerkiksi seuraava: koira, joka ei ole tottunut pitkään uimiseen, viettää kerralla paljon aikaa kylmässä vedessä – tämä on klassinen tilanne, joka voi laukaista vesihännän. Alkukesästä vedet ovat vielä viileitä, ja innokkaat uimarit saattavat saada oireita jo muutaman tunnin tai päivän kuluttua uimareissusta. Myös kylmä vesisade, vetoisa viima tai kylmässä ulkoilu pitkään voivat altistaa vesihännälle, vaikkei koira varsinaisesti uisi.
Lihasrasitus on toinen keskeinen tekijä. Moni vesihännästä kärsivä koira on esimerkiksi tehnyt tavallista raskaamman liikuntasuorituksen – vaikkapa riistatreenin, pitkän metsästysreissun tai riehunut tuntikausia lumihangessa – juuri ennen oireiden alkamista. Työ- ja metsästyskoiraroduilla (kuten labradorinnoutajilla, sileäkarvaisilla noutajilla, spanieleilla ja ajavilla koirilla) vesihäntää havaitaankin enemmän, luultavasti koska niiden häntää kuormitetaan paljon (uiminen, voimakas heiluttaminen, pitkäkestoinen liikkuminen). Toisaalta liikkumattomuus yhdistettynä rasitukseen voi myös altistaa: tutkimuksessa on raportoitu, että pitkään kestänyt ahtaan kuljetushäkin käyttö (esim. koira matkustaa tuntikausia häkissä) ennen kovaa treeniä lisäsi vesihännän esiintymistä seisojilla. Mahdollisesti häkissä koiran häntä pysyy epänormaalissa asennossa tai lihasten verenkierto heikkenee paikallaanolon aikana, jolloin rasitus heti perään laukaisi tulehduksen.
Anatomisesti vesihännässä tapahtuu niin sanottu lihasaitio-oireyhtymä hännän tyvessä. Rasitus aiheuttaa hännän lihasryhmän turpoamisen, mutta kova lihaskalvo ja ympäröivä luu estävät lihasta laajenemasta, jolloin lihaksen sisäinen paine kasvaa ja verenkierto estyy. Tämä johtaa hapenpuutteeseen lihaksessa ja tulehdusreaktioon. Lihakseen kertyy pieniä vaurioita ja tulehdussoluja. Tutkimuksissa on vahvistettu, että vesihännässä esiintyy todellisia lihaskudosvaurioita: verestä on mitattu lievästi kohonneita lihasentsyymejä (kreatiinikinaasi) ja koiran hännän lihaksista on löytynyt mikrovaurioita histologisessa tutkimuksessa. Erityisesti juuri hännän tyvessä sijaitsevat lateraaliset intertransversarius ventralis caudalis -lihakset on todettu vaurioituvan pahimmin vesihännässä. Nämä lihakset osallistuvat hännän kannatteluun, joten niiden vaurio selittää hännän roikkumisen.
Yhteenvetona vesihännän riskitekijät ovat:
- Kylmä altistus: Kylmä vesi (uiminen), kylmä sää, kastuminen sateessa tai suuri lämpötilan vaihtelu (esim. lämmin sauna -> kylmä ulkoilma) voivat laukaista vesihännän. Kylmä heikentää lihasten verenkiertoa, mikä altistaa vaurioille.
- Tottumattomuus rasitukseen: Koirat, joiden häntälihakset eivät ole harjaantuneet pitkiin uinteihin tai muuhun yhtäjaksoiseen rasitukseen, saavat herkemmin vesihännän rankan suorituksen jälkeen.
- Pitkä rasitus tai liiallinen hännän käyttö: Poikkeuksellisen pitkäkestoinen uinti, toistuva voimakas hännän heiluttaminen (esim. koko päivän kestävä innostus tapahtumassa) tai pitkä metsälenkki vaikeassa maastossa voivat ylirasittaa hännän lihaksia.
- Pitkä paikallaanolo ennen rasitusta: Kuten edellä mainittiin, pitkä kuljetus häkissä tai muu immobilisaatio yhdistettynä sitä seuraavaan rasitukseen on yhdistetty vesihäntätapauksiin.
- Rotualttius: Etenkin noutajat (esim. labradorinnoutaja, kultainennoutaja), spanielit, seisojat ja ajavat koirat raportoidaan usein vesihännän uhreina. Näillä roduilla on usein voimakas uimishalu tai hännänkäyttö, mikä selittää alttiutta. Myös rakenteelliset erot hännän lihaksistossa voivat vaikuttaa.
On syytä huomata, että vesihännän synty ei aina edellytä sekä kylmää että äärimmäistä rasitusta yhdessä – joskus joko tai riittää yksinään: jotkut koirat voivat saada vesihännän pelkästä kylmettymisestä ilman pitkää rasitusta, toiset taas pelkästä rasituksesta lämpimälläkin säällä (joskin harvemmin). Yksilöllinen herkkyys vaihtelee. Koiralla, jolla on kerran ollut vesihäntä, taipumus saada se uudestaan on suuri. Tutkimuksissa on tosin raportoitu, että alle puolella koirista vesihäntä uusiutuu myöhemmin, mutta käytännössä moni omistaja kertoo vaivan uusiutuneen ainakin lievänä, jos altistustekijät toistuvat. Siksi ennaltaehkäisy on tärkeää, mistä lisää myöhemmin. Seuraavaksi tarkastellaan, miten vesihäntä oireilee ja miten sen voi tunnistaa.
Vesihäntä: oireet
Kuva 1: Kylmässä vedessä uiminen voi laukaista vesihännän. Koiran häntälihasten ylirasitus ja kylmettyminen johtavat siihen, että koiran häntä roikkuu velttona alaspäin vesihännän iskiessä. Uimisesta nauttiva koira ei välttämättä kesken uintireissun näytä kipua, mutta muutaman tunnin kuluttua oireet voivat alkaa.
Vesihännän tyypillisin oire on koiran hännän roikkuminen velttona normaaliasennon sijaan. Koiran häntä, joka yleensä kohoaa iloisesti ylös tai kantuu selkälinjan tasolla, roikkuu nyt jäykän velttona suoraan alaspäin hännän juuresta tai hieman hännän tyvestä alkaen. Jotkut koirat saattavat kannatella häntää hieman tyvestä, niin että vain hännän kärkiosa roikkuu alaspäin velttona. Molemmissa tapauksissa hännän liike on voimakkaasti rajoittunutta: koira ei heiluta häntäänsä normaalisti, vaikka olisi iloinen, koska hännän liikuttaminen on kivuliasta. Moni omistaja kertookin, että koiran häntä roikkuu tavallista alempana jatkuvasti, ikään kuin häntä olisi halvaantunut tai murtunut. Ulkopuolisen silmissä häntä näyttää usein lamaantuneelta.
Kipu on merkittävä osa vesihännän oirekuvaa. Häntä ja sen tyviosan lihakset ovat kosketusarat – koira saattaa reagoida voimakkaasti, jopa urahtaa tai vinkua, jos hännän tyveä tunnustelee. Tyvi voi myös tuntua lämpimältä ja turvonneelta tulehduksen vuoksi. Joillakin koirilla on havaittu, että hännän tyven päällä olevat karvat sojottavat hieman pystyssä paikoitellen turvotuksen takia. Tämä ilmiö johtuu ihon lievästä turpoamisesta tulehduksen seurauksena – sama seikka mainittiin myös eräässä tutkimuksessa, jossa vesihännästä kärsivillä koirilla havaittiin hännän yläosan karvojen kohoamista ja alueen arkuutta noin 8–10 cm päässä hännän juuresta.
Koska häntä on kipeä, moni koira karttaa liikkumista, joka rasittaa häntää. Koira voi aristaa takapuoltaan niin, että istuutuminen on vaikeaa tai se välttelee istumista kokonaan. Samoin makuulle meneminen tai makuulta nouseminen voi tuottaa näkyvää hankaluutta, kun häntälihakset aktivoituvat liikkeessä. Osa koirista on levottomia eivätkä löydä hyvää asentoa levätä kivun vuoksi. Omistaja saattaa huomata koiran vilkuilevan hännän suuntaan normaalia useammin, ikään kuin ihmetellen tai tavoitellen kipeää aluetta. Ruokahalu saattaa heikentyä voimakkaan kivun vuoksi, vaikka tämä ei kaikilla ilmene.
Toinen merkittävä oire liittyy ulostamiseen ja virtsaamiseen. Hännän liike ja asento vaikuttavat koiran kykyyn ulostaa – koiran pitää yleensä hieman kohottaa häntäänsä ja jännittää hännän tyveä kyykistyessään tarpeilleen. Vesihännästä kärsivällä koiralla ulostaminen voi aiheuttaa kipua. Jotkut koirat muuttuvat sen vuoksi krantuksi tarpeiden tekemisessä; pahimmillaan ne saattavat yrittää vältellä ulostamista kokonaan kivun takia. Nartuilla on raportoitu myös virtsaamisen hankaloitumista, koska narttu joutuu kyykistymään ja käyttämään selkälihaksia virtsatessa – tämä liike voi sattua hännän tyvessä. Omistajan tulisi kiinnittää huomiota, jos koira alkaa yhtäkkiä pidättää tarpeitaan tai näyttää kivuliaalta asioidessaan: se voi olla merkki vesihännän aiheuttamasta kivusta.
Kivun muita merkkejä voivat olla yleinen apaattisuus tai toisaalta aggressiivisuus, jos kipuun kosketaan. Yleensä koira kuitenkin lähinnä vetäytyy tai on levoton. Joidenkin omistajien kertomusten mukaan koira saattaa lievittää oloaan venyttelemällä epätavallisesti tai hakeutumalla tiettyyn asentoon, joka vähentää hännän tyveen kohdistuvaa painetta. Tällaiset havainnot toki vaihtelevat yksilöittäin.
On tärkeää huomata, että vesihännän oireet alkavat usein viiveellä altistuksen jälkeen. Koiralla ei välttämättä ole mitään ongelmaa heti uinnin tai raskaan liikunnan aikana – se saattaa juosta ja leikkiä normaalisti. Tyypillisesti vesihäntä ilmenee muutaman tunnin kuluessa tai seuraavana päivänä rasituksesta. Esimerkiksi koira käy illalla uimassa viileässä vedessä, ja seuraavana aamuna sen häntä roikkuu alhaalla ja on kipeä. Omistajan kannattaakin tarkkailla koiran hännän asentoa erityisesti seuraavana päivänä rankan uinti- tai liikuntasuorituksen jälkeen.
Yhteenvetona vesihännän oireista voidaan todeta seuraavat tunnusmerkit:
- Häntä roikkuu velttona tyvestä tai keskiosasta alaspäin. Koira roikottaa häntää jatkuvasti alhaalla, eikä nosta tai heiluta sitä normaalisti ilossakaan.
- Hännän tyvi arka ja mahdollisesti turvonnut: Koiran hännän tyvi on kosketusarka, koira voi reagoida kivuliaasti, ja tyvessä voi tuntua turvotusta/kuumotusta. Karvapeite saattaa harottaa turvonneelta alueelta.
- Liikkumisen haluttomuus: Koiran häntä roikkuu ja koira välttelee liikkeitä, jotka sattuvat – istumista, portaiden nousua, nopeita käännöksiä tms..
- Vaikeus ulostaa/virtsata: Koira saattaa aristaa tarpeidentekoa, kyykistyy vaivalloisesti tai on haluton ulostamaan kivun vuoksi.
- Yleinen kivuliaisuus: Koira on levoton, mahdollisesti normaalia vaisumpi tai ärtynyt, ja voi vilkuilla häntäänsä tai nuolla hännän tyveä (joskin liiallinen nuoleminen on harvinaisempaa vesihännässä verrattuna esim. ihotulehdukseen).
Koska vesihännän oireet muistuttavat joitakin muita vaivoja, on aina suositeltavaa varmistaa diagnoosi. Seuraavassa osiossa käydään läpi, miten vesihäntä hoidetaan ja miksi eläinlääkärin tarkastus etenkin ensimmäisellä kerralla on tärkeää.
Vesihäntä: hoito
Vesihännän hoidon kulmakivet ovat lepo, lämpimänä pito ja tulehduskipulääkitys. Kivuliaana tulehdustilana vesihäntä yleensä vaatii tulehduskipulääkettä koiran oloon helpottamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi eläinlääkärin määräämää koirille sopivaa NSAID-kipulääkettä muutamaksi päiväksi. Tärkeää: Älä koskaan anna koiralle ihmisten särkylääkkeitä (kuten ibuprofeenia, parasetamolia tai aspiriinia) ilman eläinlääkärin ohjeistusta – monet ihmisten kipulääkkeet ovat koirille vaarallisia. Eläinlääkäriltä saa tarvittaessa reseptillä koirille sopivat lääkkeet.
Kotona omistaja voi auttaa koiraa lämmöllä ja levolla. Koira on hyvä pitää kuivana ja lämpimässä ympäristössä; esimerkiksi vedolta suojaaminen ja sisätiloissa lepo ovat suositeltavia. Koiran hännän ja alaselän aluetta voi varovasti lämmittää: esimerkiksi lämmin (ei kuuma) kauratyyny tai pyyhkeeseen kääritty lämpöpussi hännän tyvellä voi tuoda lihaksille rentoutusta. Lämpö auttaa lisäämään verenkiertoa tulehtuneessa lihaksessa. Joillekin koirille myös kevyt hieronta hännän tyvestä saattaa tuottaa mielihyvää, mutta tätä kannattaa tehdä vain, jos koira selvästi nauttii eikä aristele – väkisin hännän käsittelyä ei pidä jatkaa, jos se tuottaa kipua.
Levon osalta suositus on pitää koira liikkumatta muutaman päivän ajan tai ainakin rajoittaa liikunta minimiin. Käytännössä tämä tarkoittaa hihnakävelyä vain tarpeilleen, ei riehumista, ei hyppimistä tai portaita, kunnes häntä on palautunut. Usein vesihäntä paranee 2–7 päivässä näillä kotikonsteilla ja lääkityksellä. Moni omistaja raportoi koiran olevan lähes normaali jo parin päivän kuluttua hoidon aloittamisesta. Kuitenkin yksilöllistä vaihtelua on – joskus häntä voi olla jäykkä useamman viikon lievempänä versiona, vaikka pahin kipu menee ohi muutamassa päivässä. Jos koiran vointi huononee tai häntä ei ala palautua kohtuullisessa ajassa, on syytä olla uudestaan yhteydessä eläinlääkäriin jatkotutkimusten varalta.
Eläinlääkärin rooli vesihännän hoidossa on tärkeä etenkin ensimmäisellä kerralla kun vaiva ilmenee. Koska vesihännän oireet voivat muistuttaa hännän murtumaa tai esimerkiksi välilevytyrää, on hyvä varmistaa, ettei taustalla ole jokin vakavampi vamma. Eläinlääkäri tunnustelee hännän ja tarvittaessa ottaa röntgenkuvan hännästä murtuman poissulkemiseksi. Myös anaalirauhasten tulehdus tai paise sekä uroskoirilla eturauhasvaivat voivat oireilla samankaltaisesti (koira roikottaa häntää ja on haluton liikkumaan). Siksi eläinlääkäri yleensä tarkistaa myös peräaukon rauhasten tilanteen ja koiran yleiskunnon. Kun muut syyt on suljettu pois ja vesihäntädiagnoosi varmistuu, hoitona jatketaan edellä mainittua konservatiivista hoitoa kotona. Vaikeissa tapauksissa lääkäri voi määrätyn tulehduskipulääkkeen lisäksi antaa lihasrelaksantteja tai opiaattikipulääkettä tukena, mutta tämä on harvoin tarpeen, sillä valtaosa vesihännistä tokenee pelkällä tulehduskipulääkkeellä ja levolla.
Kotihoito vesihännässä siis sisältää: 1) lepo ja liikunnan rajoitus, 2) hännän ja takaosan pitäminen lämpimänä (esim. takki ulkona, sisällä lämpöalusta), 3) tarvittaessa paikallinen lämpöhaudepatja muutamia kertoja päivässä, 4) eläinlääkärin määräämän tulehduskipulääkkeen antaminen ohjeen mukaan, sekä 5) koiran tarkkailu. Kipeälle koiralle on hyvä tarjota rauhallinen paikka levätä. Lasten tai toisten eläinten kanssa leikkimistä kannattaa välttää toipilasaikana, jotta koira ei innostu riehumaan. Portaissa liikkumista ja hyppäämistä (autoon, sohvalle tms.) tulee rajoittaa, koska ne voivat venyttää hännän tyveä.
Usein omistajat kysyvät, voiko vesihäntää hoitaa täysin kotikonstein ilman eläinlääkäriä. Mikäli vesihäntä on lievä (koira on hieman jäykkä, mutta kivun merkit vähäisiä) ja tuttu vaiva uudelleen, jotkut saattavat hoitaa sitä kotihoidolla (lämpö, lepo) onnistuneesti. Tulehduskipulääke tehostaa kuitenkin paranemista merkittävästi, ja sen saamiseksi tarvitaan yhteys eläinlääkäriin. Lisäksi on aina pieni riski, että kyseessä onkin esimerkiksi hännän murtuma – tämän varmistamiseksi vähintään puhelinkonsultaatio eläinlääkärin kanssa on suositeltavaa. Yhteenveto: Ensimmäisellä kerralla vie koira eläinlääkäriin, jatkossa tutun vaivan uusiessa voit aloittaa kotihoidon heti ja olla yhteydessä eläinlääkäriin, mikäli et ole varma diagnoosista tai kipu on kovaa.
Vesihännän ennuste on hyvä. Useimmat tapaukset paranevat kokonaan, eikä koiralle jää pysyviä haittoja. Häntälihasten vaurio korjaantuu, ja koira kykenee taas heiluttamaan häntäänsä normaalisti. Joillakin yksilöillä vesihäntä voi kuitenkin uusia herkästi – seuraavassa osiossa annamme vinkkejä, miten vesihäntää voi yrittää ehkäistä ennalta.
Vesihännän ehkäiseminen
Ennaltaehkäisy on tärkeää erityisesti koirille, joilla on kerran ollut vesihäntä, sillä uusiutumisen riski on heillä suurempi. Vesihäntää ei aina voida täysin estää, mutta seuraavilla keinoilla voidaan vähentää sen todennäköisyyttä:
- Vältä kylmässä vedessä uittamista pitkään: Pidä uintisessiot viileässä vedessä lyhyinä, etenkin alkukesästä kun vedet ovat kylmiä. Totuta koira vähitellen pidempiin uintiaikoihin kesän edetessä ja veden lämmetessä. Tarvittaessa odota suotuisampia lämpötiloja ennen kuin annat koiran uida pitkiä aikoja.
- Kuivaa koira huolellisesti uinnin jälkeen: Erityisesti hännän tyvi ja alaselkä tulisi kuivata heti uinnin tai kastumisen jälkeen. Voit pitää pyyhettä valmiina ja hieroa lämpöä hännän tyveen. Koiralle voi opettaa, että uintireissun jälkeen tulee heti lämmin pyyhekuivaus – moni koira nauttii siitä.
- Pidä koira lämpimänä kastumisen jälkeen: Jos koira on uinut tai ollut sateessa, huolehdi että se pääsee pian lämpimään paikkaan. Viileällä säällä voit käyttää koiralla takkihaalaria, joka peittää myös alaselän ja hännän tyven. Markkinoilla on takkeja, joissa on pidempi helma juuri lantiolle asti. Myös saunomisen ja uimisen yhdistelmää tulee varoa: älä päästä koiraa kuumaan saunaan ja siitä suoraan kylmään järveen tai päinvastoin, sillä suuret lämpötilaerot voivat altistaa häntävaivoille.
- Rasituksen annostelu: Vältä äkillisiä, pitkäkestoisia rasituspiikkejä koiralle, joka ei ole niihin tottunut. Nosta liikunnan määrää asteittain. Esimerkiksi ennen metsästyskautta totuta koira pitempiin harjoituksiin, jotta hännän lihakset vahvistuvat. “Kylmiltään” ei kannata päästää koiraa tuntikausiksi vauhdikkaaseen menoon.
- Tauota pitkä paikallaanolo: Jos koira joutuu matkustamaan pitkään häkissä tai autossa ennen suoritusta (esim. näyttelymatka tai metsästysreissu), pyri pitämään matkalla taukoja jolloin koira voi jaloitella ja ehkä hieman ravistella itseään. Näin häntä pääsee liikkeelle ja verenkierto paranee ennen rasitusta.
- Tarkkaile uudelleen altistumisen jälkeen: Jos koiralla on aiemmin ollut vesihäntä, omistajan on hyvä tarkkailla häntää aina mahdollisen riskitilanteen jälkeen. Voit myös ennaltaehkäisevästi antaa koiralle kevyttä liikuntaa tai lämmittelyä uinnin jälkeen (esim. lyhyt hihnalenkki, jotta verenkierto vilkastuu hännänseudulla), mikäli eläinlääkäri on antanut siihen ohjeet.
On hyvä ymmärtää, ettei koiran normaalia elämää tarvitse liikaa rajoittaa vesihännän pelossa. Vaikka vaiva on kivulias, se menee yleensä ohi levolla ja hoidolla melko nopeasti. Koiran ilo esimerkiksi uimisesta on tärkeä osa sen elämää, joten edellä mainittujen varotoimien avulla voidaan yleensä jatkaa harrastuksia turvallisesti. Jos vesihäntä uusii erittäin herkästi kaikista varotoimista huolimatta, kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa – taustalla ei yleensä ole muuta vikaa, mutta joskus toistuvien tulehdusten ehkäisyyn voidaan harkita esimerkiksi tulehduskipulääkkeen antamista varalta tiettyjen rasitusten yhteydessä (eläinlääkärin ohjeen mukaan).
Seuraavaksi käsitellään, miten vesihäntä voidaan erottaa muista hännän sairauksista ja vammoista, sillä hännän roikkuminen voi johtua muistakin syistä kuin vesihännästä.
Vesihäntä vai hännän murtuma? Muiden hännän vaivojen tunnistaminen
Koska vesihännän näkyvin oire on hervottomasti roikkuva häntä, se voidaan maallikon silmin sekoittaa esimerkiksi hännän murtumaan tai muuhun vammaan. On tärkeää arvioida tilanne huolellisesti ja tarvittaessa hakeutua eläinlääkäriin erotusdiagnoosin saamiseksi. Tässä osiossa käymme läpi tyypillisiä koiran hännän vammoja ja sairauksia ja miten ne eroavat vesihännästä:
- Hännän murtuma: Koiran hännän luun murtuma voi tapahtua esimerkiksi, jos häntä jää oven väliin, joku astuu hännän päälle tai häntä kolahtaa kovaa johonkin. Koiran hännän murtuman oireet ovat usein hyvin samanlaiset kuin vesihännässä: häntä roikkuu, on kipeä ja koira aristaa hännän liikuttamista. Suurin ero on se, että murtumatapauksessa häntäluussa on rakenteellinen vaurio. Joskus hännän murtumakohdassa voi tuntua epänormaali liikkuvuus tai nähdä epämuodostuma, mutta ei aina – varsinkin hännän tyven murtuma voi olla ulkoisesti huomaamaton. Hännän murtuma ei parane yhtä nopeasti kuin vesihäntä, ja se saattaa vaatia jopa kirurgisen hoidon (jos luunpätkät ovat pahasti siirtyneet tai verenkierto hännän päähän estyy). Kuitenkin monet lievät hännän murtumat paranevat kipsaamatta, kun häntä pidetään levossa viikkoja. Eläinlääkäri varmistaa murtuman röntgenkuvalla. Erottaminen: Vesihännässä koko häntä yleensä roikkuu tasaisesti tyvestä lähtien, kun taas murtumassa roikkuminen voi alkaa äkillisesti murtumakohdan jälkeen (jos murtuma on hännän keskiosassa, hännän kärki roikkuu mutta tyvi saattaa pysyä ylhäällä). Molemmissa tapauksissa koira on kipeä. Varmistus saadaan kuvantamalla. Jos koiran häntä roikkuu äkillisen trauman jälkeen, on aina syytä epäillä murtumaa kunnes toisin todistetaan.
- Häntärauhasen tulehdus (talirauhasen tulehdus hännässä): Koiralla on hännän yläpuolella, lähellä hännän tyveä, erityinen talirauhasten keskittymä – tätä kutsutaan joskus häntärauhaseksi tai arkipuheessa ”rasvahännäksi”. Alue sijaitsee noin 5–15 cm hännän tyvestä, ja siinä karvapeite voi olla hieman erilainen. Häntärauhasen tulehdus syntyy, kun talirauhaset tukkeutuvat ja tulehtuvat. Oireina ovat tyypillisesti hännän tyven yläosan karvan lähtö tai oheneminen, ihon hilseily ja finnimäiset muutokset (mustapäät), ja joskus erittyy rasvaista tai märkivää eritettä. Koiran häntä ei välttämättä roiku tämän vaivan vuoksi, mutta jos tulehdus on kivulias, koira saattaa aristaa häntäänsä ja kantaa sitä jäykästi alhaalla. Omistaja voi huomata hännän päällä karvattoman tai rasvaisen läntin. Häntärauhasen tulehdus on enemmän iho-ongelma kuin lihasvaiva, eikä se parane parissa päivässä kuten vesihäntä, vaan voi vaatia pitkäaikaista hoitoa (antibiootit, shampoopesut, mahdollisesti kastrointi hormonitoiminnan tasaamiseksi, sillä vaiva on yleisempi uroksilla ja hormonaalisesti vaikuttava). Erottaminen: Jos koiran hännän tyvi on turvonnut ja siinä on ihomuutoksia (karvanlähtöä, näppylöitä), häntärauhasen tulehdus on todennäköinen. Vesihännässä ei ole ulkoisia iho-oireita. Häntärauhasen tulehduksessa koira saattaa nuolla tai purra häntäänsä kutinan vuoksi, mitä ei vesihännässä yleensä esiinny. Vakavaksi päästessään häntärauhasen krooninen tulehdus voi johtaa jopa hännän amputaation tarpeeseen, jos kudos vaurioituu pysyvästi (eräässä keskustelussa kerrottiin tapauksesta, jossa pitkään jatkunut häntärauhasen tulehdus johti lopulta hännän poistoon). Onneksi tämä on harvinaista, ja useimmat ”rasvahännät” saadaan hallintaan paikallishoidolla ja mahdollisilla lääkekuurilla.
- Anaalirauhastulehdus: Koiran peräaukon molemmin puolin sijaitsevat anaalirauhaset voivat tulehtua tai tukkiutua. Vaikka nämä rauhaset eivät ole hännässä, niiden aiheuttama kipu tuntuu usein hännän tyven seudulla. Anaalirauhastulehduksessa koira on hyvin kipeä takapäästään, se saattaa nuolla tai puraista hännän tyven alueelle, pyöriä levottomasti ja roikottaa häntää kivun vuoksi. Tyypillistä on myös ns. “kelkkaaminen” eli koira vetää takapuoltaan maata vasten istuma-asennossa, yrittäen lievittää tukalaa oloa. Peräaukon ympärillä voi näkyä punoitusta tai turvotusta, ja joskus erittäytyy pahalle haisevaa märkäistä eritettä. Erottaminen: Anaalirauhasvaivassa kipu paikantuu peräaukon seutuun, ja häntäroikkuu toissijaisesti kivun takia. Usein anaalirauhasvaivan yhteydessä hännän roikkuminen ei ole ainoa oire – koira yleensä myös nuolee/kaluaa peräpäätään tai kelkkaa. Vesihännässä koira yleensä ei yritä tavoitella häntäänsä, vaan vain kantaa sitä alhaalla. Jos epäilet anaalirauhasongelmaa, tarkista peräaukon seutu (jos osaat) tai vie koira eläinlääkäriin; tukkeutuneet rauhaset hoidetaan tyhjentämällä, ja tulehdus vaatii usein antibiootin.
- Selkäkipu tai neurologiset syyt: Jos koiralla on välilevytyrä alaselässä tai lannerangan vamma, se voi aiheuttaa samantapaisia oireita kuin vesihäntä. Koira on tällöin kipuinen, saattaa pitää häntää alhaalla (koska selkää ja häntää liikuttavat lihakset ovat kipeät), eikä halua hyppiä tai liikkua. Erona on usein se, että takajaloissa saattaa ilmetä muita oireita, kuten heikkoutta, kipuilua liikkeessä tai asentomuutoksia, mitä puhtaassa vesihännässä ei esiinny. Joskus on vaikea erottaa alaselän kipua vesihännästä ilman eläinlääkäriä. Välilevyongelmat eivät kuitenkaan yleensä ilmaannu juuri uimisen tai vastaavan jälkeen, vaan pikemminkin vähitellen tai kovan hyppäämisen/trauman jälkeen. Nivelrikko hännännikamissa tai lannealueella voi iäkkäällä koiralla myös johtaa siihen, että koira kantaa häntäänsä mieluummin alhaalla eikä jaksa heiluttaa sitä. Erottaminen: Eläinlääkärin tutkimus (ja mahdollisesti röntgen tai MRI) tarvitaan erottamaan selkävaivat vesihännästä, jos epäselvyyttä on. Selkävaivoissa hoito on erilaista ja usein pidempikestoista. Mikäli vesihännän oireet (hännän roikkuminen) toistuvat hyvin usein ilman selvää kylmä/rasitusaltistusta, taustalla voi olla välillisesti jokin krooninen ongelma, joka tekee hännästä herkän – esimerkiksi rakenteellinen muutos hännän nikamissa tai selässä. Tällöin jatkotutkimukset ovat paikallaan.
- Muut vammat ja iho-ongelmat: Hännän pää voi loukkaantua erillisissä tilanteissa, esim. hännänpäähän kohdistuva isku (joku lyö hännän, ovi paiskautuu hännän kärkeen) voi aiheuttaa ruhjeen tai haavan. Ns. “happy tail” eli ”iloinen häntä” on tila, jossa koira hakkaa häntäänsä toistuvasti kovaa alustaa vasten (esim. seinään tai kalusteisiin innokkaana heiluttaessa), jolloin hännänpää saa haavoja. Nämä vaivat eroavat vesihännästä selvästi: ne näkyvät ulkoisina haavoina tai verisinä hännänpään ruhjeina. Ne eivät aiheuta koko hännän roikkumista, vaan ainoastaan hännänpäähän kohdistuvaa kipua. Ihotulehdukset hännässä (esim. hot spot hännän tyvessä) voivat tehdä koiran levottomaksi ja saamaan sen puremaan häntäänsä, mutta häntä ei roiku velttona vaan koira yleensä kannattelee häntää normaalisti ellei kipu estä.
Yhteenvetona: vesihännän erotusdiagnoosiin kuuluvat ennen kaikkea hännän murtumat ja muut vammat, anaalirauhas- ja häntärauhasongelmat sekä mahdolliset selkävaivat. Eläinlääkärin tutkimus on hyödyllinen, jos et ole varma syystä. Vesihännälle tyypillistä on yhteys rasitukseen/kylmään, äkillinen alku ilman suoraa traumaa, ja nopea toipuminen levolla ja tulehduskipulääkkeellä. Murtumassa on yleensä trauma, ihovaurioissa näkyvät paikalliset muutokset ja anaalirauhasissa peräaukon oireet. Aina tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, joten ammattilaisen arvio on arvokas.
Seuraavaksi tarkastelemme vielä koiran hännän asentoa yleisemmällä tasolla: mitä koiran hännän asento kertoo koiran tunnetilasta tai terveydestä, ja milloin hännän asento voi olla merkki ongelmasta. Lisäksi pohdimme syitä, miksi koira joskus jahtaa omaa häntäänsä.
Koiran hännän asento ja hyvinvointi
Koiran häntä on tärkeä viestinnän väline. Koiran hännän asento ja liike kertovat paljon koiran mielialasta ja aikomuksista: iloinen koira heiluttaa häntää rennosti (yleensä keski- tai yläasennossa), pelokas koira pitää häntää alhaalla tai jopa jalkojen välissä, ja valpas tai innostunut koira saattaa kohottaa hännän korkealle pystyyn. Kullakin rodulla on toki oma luonnollinen hännän kantojansa – vinttikoirilla häntä roikkuu luonnostaan alhaalla, kun taas spitz-roduilla häntä kiertyy selän päälle. Siksi omistajan on tärkeää tuntea, mikä on omalta koiralta normaali hännän asento ja liike.
Poikkeama normaalista voi antaa vihjeen koiran terveydentilasta tai tunnetilasta. Esimerkiksi, jos koira joka tavallisesti kantaa häntäänsä ylhäällä alkaa yhtäkkiä pitää häntää jatkuvasti alhaalla, on syytä selvittää miksi. Aina hännän alhaalla pito ei tarkoita kipua – se voi tarkoittaa myös alistumista, pelkoa tai epävarmuutta tietyssä tilanteessa. Tällöin hännän asento yleensä muuttuu tilanteen mukaan (kotona rentona häntä voi olla normaalisti, pelottavassa tilanteessa painuu alas). Kipu tai vaiva on todennäköisempi, jos häntä roikkuu jatkuvasti, riippumatta ympäristöstä tai koiran mielialasta, kuten vesihännässä tapahtuu. Kipu näkyy usein myös muina eleinä: koira voi esimerkiksi läähättää kivusta, jännitellä selkäänsä tai aristaa kosketusta.
Hännän asento liittyy myös tasapainoon ja liikkumiseen. Koira käyttää häntäänsä eräänlaisena ”tasaajana” käännöksissä ja hypyissä. Siksi esimerkiksi hännän kipu (kuten vesihännässä) voi tehdä koirasta kömpelömmän liikkeissään tai haluttoman tekemään äkkinäisiä liikkeitä. Hännätön tai typättyhäntäinen koira toki oppii elämään ilman häntää, mutta myös niillä hännän tyven lihakset osallistuvat liikkeisiin.
Huomioi hännän asento arjessa: Se voi antaa ensioireita jostain piilevästä vaivasta. Esimerkiksi koira, jolla on lievää selkäjäykkyyttä, saattaa pitää häntää vähemmän liikkuvaisena. Tai koira, jolla on vatsakipuja, saattaa painaa häntää tavallista alemmas (joskin tämä on yksilöllistä). Myös nivelkivut takaosassa voivat heijastua hännän asentoon. Jos havaitset koirasi hännän kannossa muutoksen, arvioi tilanne kokonaisuutena: Onko koiralla ollut rasitusta, onko jotain pelottavaa, onko muita oireita? Jos mikään ympäristötekijä ei selitä hännän laskemista ja muutos on äkillinen, harkitse eläinlääkärille soittamista.
Lopuksi, käsitellään eräs hännän käyttöön liittyvä ilmiö, joka huolestuttaa tai hymyilyttää monia omistajia: kun koira jahtaa omaa häntäänsä.
Miksi koira jahtaa häntää?
Monet koirat – erityisesti pennut – saattavat pyöriä ympyrää ja jahdata omaa häntäänsä. Tämä käytös on yleensä leikkisää ja harmitonta, kunhan se tapahtuu satunnaisesti. Pennulle hännän jahtaaminen on kuin itsensä viihdyttämistä: häntä on hauska, liikkuva ”lelu”, jota voi yrittää napata. Aikuisillakin koirilla satunnainen hännän pyöriminen voi olla merkki leikkisyydestä tai huomion hakemisesta ihmiseltä (koira on ehkä oppinut, että ihminen nauraa tai reagoi tähän temppuun).
Kuitenkin jatkuva tai pakkomielteinen hännän jahtaaminen voi olla merkki ongelmasta. Mahdollisia syitä, miksi koira jahtaa häntää jatkuvasti:
- Ihoärsytys tai kipu hännässä: Jos koiran hännän tyveä kutittaa tai kirvelee (esim. allerginen ihottuma, kirppujen puremat juuri hännän tyvessä, anaalirauhasärsytys), koira saattaa yrittää tavoittaa häntäänsä lievittääkseen tuntemusta. Tällöin jahtaaminen kohdistuu yleensä hännän tyveen ja koira saattaa puraista tai nuolla saatuaan hännän kiinni. Erona vesihäntään, jossa koira ei yleensä jahtaa häntää, vaan päinvastoin välttelee hännän liikuttelua.
- Stressi tai pitkästyminen: Jatkuva hännänjahtaus voi olla stereotyyppinen käytös eli keino purkaa patoutunutta energiaa tai ahdistusta. Jos koira on yksin pitkään tai sillä ei ole riittävästi virikkeitä, se saattaa keksiä oman hupinsa ja pyöriä häntänsä perässä. Tämä voi kehittyä tavaksi, jota on vaikea katkaista. Tällöin ratkaisuna on lisätä koiran aktivointia, liikuntaa ja henkistä virikettä, jotta tarve purkaa energiaa itsekseen vähenee.
- Kouluttamaton leikkikäytös: Joskus omistajat tulevat vahingossa palkinneeksi hännänjahtaamista huomiolla. Koira oppii, että pyörimällä hullunkurisesti se saa naurua tai reagointia. Tästä voi tulla huomionhakukeino. Ratkaisuna on olla kiinnittämättä liikaa huomiota käytökseen ja ohjata koira toiseen leikkiin.
- Pakko-oireinen häiriö: Joillakin harvoilla koirilla hännän jahtaaminen voi olla pakko-oireisen käyttäytymishäiriön ilmentymä, vähän kuin ihmisten pakonomaiset toiminnot. Tähän taipumusta on raportoitu tietyillä roduilla (esim. bullterriereillä esiintyy ns. ”spinning” -käytöstä). Mikäli hännän jahtaaminen on hyvin intensiivistä, kestää pitkään kerrallaan ja koira vaikuttaa transsimaiselta sitä tehdessään, kyseessä voi olla pakko-oire. Tällöin kannattaa konsultoida eläinlääkäriä tai koirien käyttäytymisterapeuttia. Usein tarvitaan sekä ympäristön rikastamista että joskus lääkitystä rauhoittamaan pakkoa.
On tärkeää erottaa, milloin hännän jahtaaminen on normaalia leikkiä ja milloin merkki jostain ongelmasta. Satunnainen hännänjahti (esim. koira pyörii muutaman kierroksen innoissaan ja nappaa häntäänsä leikkimielisesti) on yleensä harmiton. Toistuva, päivittäinen ja kiihkeä häntäjahti, jossa koira ei meinaa lopettaa, ansaitsee huomiota ja syyn selvittämistä. Tarkkaile, esiintyykö käytös tietyissä tilanteissa (esim. aina kun koira jää yksin tai aina iltaisin tietyn tapahtuman jälkeen). Tämä voi antaa vihjeen syystä.
Jos koirasi alkaa yhtäkkiä jahdata häntäänsä ja samalla esimerkiksi vikisee tai puree häntäänsä kipeästi, käy läpi mahdolliset fyysiset syyt: tarkista hännän iho loisten ja haavojen varalta, tunnustele varovasti aristaako jokin kohta. Tarvittaessa käytä kauluria estämään jatkuva pureminen, jos iho on ärtynyt, ja käy eläinlääkärissä. Mikäli fyysistä syytä ei löydy ja kyse vaikuttaa käyttäytymisongelmalta, keskity koiran aktivointiin ja pyri katkaisemaan kaava ennen kuin se alkaa (esim. tarjoa lelu tai tehtävä heti kun huomaat koiran alkavan pyöriä häntänsä perässä).
Yhteenveto hännänjahtaamisesta: Useimmiten kyse on harmittomasta, nuorten koirien leikistä tai tylsyyden torjumisesta. Mutta aina on hyvä poissulkea lääkärissä fyysiset vaivat kuten hännän tai peräaukon seudun tulehdukset, jos käytös on uutta tai intensiivistä. Hännän jahtaaminen ei sinänsä liity vesihäntään – päinvastoin vesihännästä kärsivä koira ei jahtaa häntäänsä kivun takia, vaan pitää sen paikallaan. Tämä korostaakin sitä, että koiran hännän käytöksessä tapahtuvat muutokset on huomioitava yksilöllisesti ja suhteutettava koiran kokonaistilanteeseen.
Lopuksi
Koiran häntä on enemmän kuin vain jatke ruumiissa – se on tärkeä osa koiran ilmaisua ja tasapainoa. Vesihäntä muistuttaa meitä siitä, että vielä niinkin iloisesta eleestä kuin hännänheilutuksesta koiralle voi koitua rasitusvamma. Onneksi vesihäntä on ohimenevä ja hoidettavissa oleva tila, kunhan se tunnistetaan ajoissa ja koiralle annetaan tarvittava lepo sekä lääkitys. Omistajan on hyvä olla tietoinen vesihännän oireista, etenkin jos oma koira kuuluu riskiryhmään (paljon uiva tai kovassa käytössä oleva häntä). Oikein kohdistettu hoito nopeuttaa toipumista ja koira pääsee pian takaisin normaaliin elämäänsä – häntä iloisesti heiluen.
Samalla on tärkeää muistaa, että koiran hännän sairaudet ja vauriot voivat olla moninaisia, ja vesihäntä on vain yksi niistä. Hännän murtumat, erilaiset tulehdukset ja jopa käyttäytymiseen liittyvät seikat voivat vaikuttaa hännän asentoon. Tässä artikkelissa käsitellyt huomiot auttavat lemmikinomistajaa arvioimaan, milloin kyse voi olla vesihännästä ja milloin jokin muu ongelma vaatii huomiota. Epävarmoissa tapauksissa eläinlääkärin puoleen kääntyminen on aina viisasta – kuten sanonta kuuluu, “parempi katsoa kuin katua”.
Pidetään koiriemme hännät ilon ja terveyden viestinä – ja huolehditaan, että tuo viiri pysyy liehumaan kivutta!
