Amerikan cockerspanieli on yhdysvaltalaista alkuperää oleva pieni lintukoirarotu, joka tunnetaan iloisesta ja seurallisesta luonteestaan. Rotu kehitettiin aikoinaan Englannista tuotujen cockerspanieleiden pohjalta omaksi rodukseen, kun 1930-luvulle tultaessa spanielien amerikkalaiset ja brittiläiset muunnokset alkoivat erota toisistaan selvästi. Nykyisin amerikan cockerspanieli on ennen kaikkea pidetty seurakoira ja näyttelytähti, joskin rodun taustalla sykkii metsästyskoiran perimä. Laajemmin rodusta käytetään myös englanninkielistä nimeä American Cocker Spaniel, ja Yhdysvalloissa rotu tunnetaan pelkästään nimellä Cocker Spaniel. Suomessa rodusta kuulee käytettävän lempinimiä “cockeri” ja “jenkki”.
Alkuperäinen käyttötarkoitus amerikan cockerspanielilla oli pienriistan metsästys – se on ylösajava ja noutava lintukoira, aivan kuten englantilainen cockerspanieli. Pienemmän kokonsa ja runsaan turkkinsa vuoksi amerikana cockerspanielia käytetään metsästykseen nykyään melko harvoin, mutta rodunominaisuuksiin kuuluu edelleen vahva riistavietti. Yhdysvalloissa rotu saavutti valtavan suosion 1900-luvun puolivälissä: cockerspanielit olivat AKC-rekisteröintien kärjessä yhtäjaksoisesti 16 vuoden ajan (1936–1952). Myöhemmin ne nousivat suosituimmiksi roduiksi uudelleen myös 1980-luvulla. Huippusuosio johti aikanaan ylilyönteihin kasvatuksessa, mikä aiheutti ongelmia rodun terveydessä ja luonteessa – onneksi vastuullisen jalostustyön myötä nämä piirteet on sittemmin saatu hallintaan.
Seuraavissa luvuissa perehdytään tarkemmin amerikan cockerspanielin ulkonäköön, luonteeseen, koulutettavuuteen, terveyteen sekä pentujen hankintaan ja hoitoon. Artikkelin lopusta löytyy myös tiivis yhteenveto rodun ominaisuuksista.
Ulkonäkö ja koko
Koko: Amerikan cockerspanieli on pienikokoinen ja sopusuhtainen spanieli. Uroksen säkäkorkeus on noin 38 cm ja nartun noin 35,5 cm, ja paino tyypillisesti 9–12 kg yksilöstä riippuen. Kokoluokaltaan rotu onkin pienin kaikista maailman spanieliroduista ja samalla pienin FCI-ryhmän 8 lintukoirista. Rakenteeltaan amerikancockeri on tukeva ja lihaksikas, kuitenkin elegantti ja notkea liikkeissään. Rodun vartalo on hieman pituuttaan korkeampi ja selkälinja laskee aavistuksen takaosaa kohti, mikä antaa koiralle valppaan mutta ystävällisen yleisolemuksen.
Pää ja ilme: Amerikan cockerspanielin pään piirteet ovat helposti tunnistettavat. Kallossa on selvä kupolimainen muoto ja kuono on lyhyt sekä leveä, antaen rodulle suloisen ilmeen. Silmät ovat suuret, pyöreähköt ja väriltään tummat; ne säteilevät rodulle ominaista luottavaista ja lempeää ilmettä. Pitkät, alas kiinnittyneet korvat kehystävät päätä ja korvissa kasvava runsas hapsukarvoitus korostaa entisestään cockerspanielin suloista olemusta. Korvien suloinen ulkonäkö kätkee taakseen myös käytännön merkityksen: alun perin pitkät korvakarvat suojasivat koiran korvia risukoissa liikuttaessa.
Turkki ja värit: Cockerspanielin turkki on runsas, silkkimäinen ja laineikas. Karvapeite on erityisen pitkä ja tuuhea korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa, muodostaen rodulle tunnusomaiset hapsut. Oikeanlaatuinen turkki on suora tai kevyesti lainehtiva ja hienolaatuinen – kihara tai “villainen” turkki katsotaan virheeksi näyttelyissä. Sävyjä on monia: yleisiä yksivärisiä värejä ovat esimerkiksi musta, kermanvaalea (buff), punainen ja suklaanruskea. Myös kaksiväriset ja kolmiväriset yhdistelmät kuuluvat rotuun – tavallisia ovat mm. mustavalkoinen, punavalkoinen sekä tricolor (valko-musta-ruskea, jossa pienet ruskeat tan-merkit). Kaikissa väreissä pieni määrä valkoista rinnassa tai kurkussa on sallittua, mutta muuten yksivärisillä yksilöillä valkoinen laikku katsotaan virheeksi rotumääritelmässä.
Liikunta ja olemus: Liikkeessä amerikan cockerspanieli on vetreä ja sulavaliikkeinen. Rodulle tyypillinen tapa liikkua muistuttaa isompia lintukoiria: askel on vaivaton ja maatavoittava, ja taka-askelissa on hyvä ponnistusvoima. Pieni koko ei estä rodun menoa – cockeri liikkuu vauhdikkaasti, häntä iloisesti heilahdellen. Kokonaisolemukseltaan amerikan cockerspanieli antaa iloisen, reippaan ja ystävällisen vaikutelman. Se kantaa itseään ryhdikkäästi ja valppaasti, olematta kuitenkaan hyökkäävä tai hermostunut.
Turkinhoidon vaativuus: Pitkä ja runsas turkki tuo mukanaan työtä omistajalle. Näyttelytasoisessa täydessä turkissaan cockerspanieli on upean näköinen, mutta vaatinee paljon hoitoa: Turkki tulee pestä ja harjata viikoittain takkujen ehkäisemiseksi ja puhtaana pitämiseksi, ja lisäksi koira täytyy trimmata noin 4 viikon välein turkin pituuden hallitsemiseksi. Moni arki- ja harrastuskoirana pidetty cockeri pidetäänkin hieman lyhyemmässä “pentuturkissa” trimmaamalla, mikä helpottaa ylläpitoa. Lyhyempikin turkki on kuitenkin hoidettava säännöllisesti, sillä pohjavilla takkuuntuu helposti. Turkin runsautta ei siis pidä antaa hämätä: vaikka amerikan cockerspanieli on kaunis, elegantti rotu, se on myös yhtä vankkarakenteinen ja toimelias kuin muutkin spanielit, ja turkin alla on reipas urheilukoiran vartalo.
Luonne ja käyttäytyminen
Amerikan cockerspanielin luonne on valloittava yhdistelmä iloisuutta, herkkyyttä ja älykkyyttä. Ihanne-cockerin sanotaan olevan aina iloinen hännänheiluttaja, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa miellyttää omistajaansa. Tyypillinen cockeri on avoin ja ystävällinen – se suhtautuu luottavaisesti myös vieraisiin ihmisiin ja tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa. Rodun seurallisuus tekeekin siitä erinomaisen perhekoiran: cockerspanieli viihtyy parhaiten perheensä keskellä ja osallistuu innolla arjen puuhiin. Yksin pitkäksi aikaa jätettynä se voi turhautua, joten rodulla on voimakas tarve olla mukana lauman elämässä.
Cockerspanieli on luonteeltaan usein melko pehmeä ja herkkä, mikä on syytä huomioida koulutuksessa – liian kovat tai ankarat otteet eivät sovi tälle miellyttämishaluiselle koiralle. Positiivinen vahvistaminen, leikki ja kehut motivoivat cockeria parhaiten, sillä se haluaa luontaisesti tuottaa omistajalleen iloa. Arjessa “jenkki” osaa olla myös huvittava veijari: sanotaan, että cockerspanielin omistaja tarvitsee huumorintajua, sillä nämä koirat nauttivat huomiosta ja keksivät pieniä metkuja viihdyttääkseen ihmisiään. Iloisen ja hassuttelevan pinnan alla cockerspanielilla on kuitenkin spanielin päättäväisyyttä – joskus se voi olla hieman itsepäinenkin erityisesti saadessaan vainun mielenkiintoisesta hajusta.
Sosiaalinen käytös: Amerikancockeri tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien ja myös muiden lemmikkien kanssa, kunhan se on pennusta asti totutettu niihin. Rodulla ei ole voimakasta vahtiviettiä, joten se ei ole epäluuloinen vieraita kohtaan – päinvastoin cockerspanieli saattaa tervehtiä uusia tuttavuuksia innokkaasti häntä vispaten. Joillakin yksilöillä voi ilmetä pientä territoriaalisuutta (esim. ruokakupin tai lelujen vartiointia toisten koirien lähellä), mutta pääosin rodun edustajat ovat sopeutuvaisia laumassa. Menneinä vuosikymmeninä rodun yleistyessä liikaa syntyi joihinkin linjoihin arkuutta tai dominanssia (ns. “ragetila”), mutta kasvattajat ovat korjanneet nämä ongelmat pois jalostuksesta. Nykyään hyvin kasvatetut amerikan cockerspanielit ovat luonteeltaan tasapainoisia, ilman äärimmäisiä pelko- tai aggressioreaktioita.
Harrastuksissa: Cockerspanielin perusluonne on energinen, leikkisä ja utelias. Tämä yhdistettynä sen miellyttämishaluun ja älykkyyteen tekee rodusta erinomaisen harrastuskoiran monenlaisiin lajeihin. “Jenkit”nähdäänkin usein esimerkiksi agilityssä, tottelevaisuuskokeissa, rally-tokossa sekä mejässä (verijäljellä). Myös koiratanssi, nose work ja muut aktiviteetit sopivat cockerspanieleille – tärkeintä on, että koira saa käyttää sekä päätään että kehoaan. Sosiaalisina koirina ne sopivat hyvin myös esimerkiksi kaverikoira- tai terapiaeläintoimintaan tuomaan iloa ihmisille. Rotu onkin varsinainen monitoimikoira, joka nauttii yhdessä tekemisestä. Omistajalta vaaditaan ainoastaan intoa ja viitseliäisyyttä tarjota riittävästi virikkeitä ja ohjattua puuhaa, jotta cockerspanieli saa purkaa energiansa rakentavasti.
Koulutus ja liikunta
Koulutettavuus: Amerikan cockerspanieli on lähtökohtaisesti melko helppo koulutettava, etenkin kokeneelle omistajalle. Sen miellyttämisenhalu ja herkkyys tekevät siitä nopean oppimaan, kun koulutusmenetelmät ovat johdonmukaisia ja kannustavia. Cockerspanieli reagoi hyvin kehumiseen ja palkitsemiseen – namit, lelut ja innostunut äänensävy vievät pitkälle tämän rodun kanssa. Monet cockereista omaksuvat peruskäskyt nopeasti, eikä niillä yleensä ilmene kovin voimakasta dominanssitaipumusta, joka vaikeuttaisi tottelevaisuutta. On kuitenkin muistettava, että jokainen koira on yksilö: osa cockerspanieleista on rauhallisempia ja nöyrempiä, kun taas toiset voivat olla hieman itsepäisempiä tai helposti häiriintyviä. Johdonmukaisuus on avain rodun koulutuksessa – lempeä päättäväisyys tuottaa parhaan tuloksen.
Pennusta pitäen on tärkeää opettaa cockerspanielille perusasiat, kuten luoksetulo, hihnakäytös ja yksinjääminen. Spanielin metsästysvietti voi joskus viedä mennessään, jos koira saa vainun esimerkiksi linnusta; siksi luoksetulon varma hallinta on olennaista. On suositeltavaa harjoitella sitä erilaisissa ympäristöissä ja vahvistaa, että omistajan luo tuleminen on aina koiralle kannattavaa ja mieluisaa. Hajutyöskentely on cockerspanielille luontaista, joten sitä voi hyödyntää koulutuksessa ja aktivoinnissa (esimerkiksi jäljestämisharjoitukset tai piilotettujen esineiden etsintä leikkinä). Välillä cockeri saattaa testailla rajoja – etenkin nuoruusvaiheessa – mutta kärsivällisyydellä ja positiivisella vahvistamisella nämäkin tilanteet selätetään.
Liikunnan tarve: Pienehköstä koostaan huolimatta amerikan cockerspanieli tarvitsee riittävästi liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä. Kyseessä on alkujaan työkoira, joten päivittäiset reippaat kävelylenkit ja vapaa liikkuminen turvallisessa ympäristössä (kuten aidatulla pihalla tai koirapuistossa) ovat tärkeitä. Nuori ja terve cockerspanieli jaksaa helposti useamman tunnin lenkkejä ja rakastaa esimerkiksi metsissä samoilua, missä se saa käyttää myös hajuaistiaan. Ihanteellista rodulle on monipuolinen liikunta: rauhallisempien haistelulenkkien lisäksi on hyvä tarjota mahdollisuuksia myös juosta ja leikkiä. Monet cockerspanielit nauttivat noutoleikeistä, pallopelistä ja jopa uimisesta lämpimällä säällä.
Aktivointi: Pelkkä fyysinen liikunta ei aina riitä tälle älykkäälle rodulle – cockerspanieli arvostaa myös aivopähkinöitä. Koulutustuokiot, temppujen opettaminen, interaktiiviset älypelit ja hajutyöt tarjoavat hyvää aivojumppaa koiralle. Spanielin kanssa voi harrastaa vaikkapa noutoesineiden piilottamista, jossa koira saa käyttää nenäänsä löytääkseen piilotetun kapulan. Tällaiset tehtävät väsyttävät cockerspanielia tehokkaasti ja auttavat pitämään mahdolliset käytöshaasteet loitolla. Riittävän liikunnan ja aktivoinnin ansiosta cockerspanieli on yleensä rauhallinen ja rento kotona – se käpertyy mielellään syliin tai viereen nukkumaan päivän touhujen päätteeksi. Liian vähällä tekemisellä rodun edustaja voi sen sijaan tylsistyä ja keksiä omia kepposiaan purkaakseen energiaa.
Yhteenvetona: amerikan cockerspanieli sopeutuu hyvin niin kaupunki- kuin maaseutuympäristöön, kunhan sen liikunta- ja seuraentarpeesta huolehditaan. Säännöllinen liikunta, johdonmukainen positiivinen koulutus ja yhdessä puuhastelu tekevät cockerspanielista mitä miellyttävimmän kumppanin, joka palkitsee omistajansa uskollisuudellaan ja elämänilollaan.
Terveys ja yleisimmät sairaudet
Yleinen terveydentila: Hyvistä kasvatusohjelmista tulevat amerikan cockerspanielit ovat yleensä melko terveitä koiria. Rodulla esiintyy toki joitakin perinnöllisiä vaivoja, mutta kokonaisuutena amerikancockerspanielia pidetään rotujen keskitasoa terveempänä – ei sen sairaampana kuin muitakaan koiria. Kuten kaikilla roduilla, myös cockerspanielilla voi ilmetä yksilöstä riippuen terveysongelmia, mutta vastuuntuntoinen kasvattaja seuloo jalostuksesta pois huonot linjat ja teettää tarvittavat terveystutkimukset. Elinikä amerikan cockerspanielilla on tyypillisesti noin 10–14 vuotta, eli se elää keskikokoiselle koiralle tavanomaisen ajan. Oikealla ruokinnalla, liikunnalla ja huolenpidolla moni cockeri nauttii aktiivisista eläkevuosista pitkälle toistakymmentävuotiaaksi.
Perinnölliset vaivat: Rodulla tunnetaan joitakin geneettisiä alttiuksia sairauksiin. Silmäongelmat ovat yksi huomioitava alue – cockerspanieleilla tavataan perinnöllistä harmaakaihia (katarakta) ja etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA), joskin PRA on Suomessa harvinainen. Harmaakaihi voi johtaa näön heikkenemiseen ja lopulta sokeutumiseen iän myötä, minkä vuoksi jalostuskoirien silmät tutkitaan tarkasti. Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen vastustamisohjelma (PEVISA) edellyttää, että kaikki jalostukseen käytettävät amerikan cockerspanielit on silmätarkastettu, lonkkakuvattu sekä polvitarkastettu ennen astutusta. Lonkkavika eli lonkkaniveldysplasiaa esiintyy rodussa jonkin verran lieväasteisena. Useimmiten cockerspanielin mahdolliset lonkkamuutokset eivät juuri haittaa koiran arkea – rodun pieni koko suojaa vakavammilta oireilta, ja vain harva “jenkki” joutuu kärsimään lonkistaan edes vanhemmalla iällä. Myös polvilumpion luksaatio (polven sijoiltaanmeno) on mahdollinen vaiva, mutta yleensä lieväasteisena se ei juuri vaikuta pienen koiran elämään. Sekä lonkkien että polvien terveydestä varmistutaan jalostustarkastuksissa, ja näin pyritään siihen, että vain terveitä yksilöitä käytetään lisääntymisessä.
Korvat, iho ja muut ongelmat: Pitkät luppakorvat altistavat amerikan cockerspanielin toistuville korvatulehduksille, erityisesti jos korvakäytävät eivät pääse kunnolla tuulettumaan. Säännöllinen korvien puhdistus ja tarkkailu on tärkeää, jotta mahdolliset tulehdukset havaitaan ajoissa. Osalla cockerspanieleista on myös iho-oireita tai allergiataipumusta – herkkä iho voi oireilla kutinana tai hiivana, etenkin jos turkki pääsee huopaantumaan tai iho hautuu korvien tai tassujen alueelta. Nämäkin vaivat pysyvät yleensä kurissa oikealla hoidolla ja tarvittaessa eläinlääkärin määräämällä lääkityksellä (esimerkiksi allergian hillintään). Epilepsiaa on rodulla tavattu satunnaisesti; tyypillisesti epileptiset kohtaukset alkavat nuorella aikuisiällä (1–5 vuoden iässä). Suurin osa epilepsiaa sairastavista cockerspanieleista pystyy elämään normaalia elämää lääkityksen avulla, eikä sairaus ole erityisen yleinen rodussa.
Harvinaisemmat sairaudet: Joissakin amerikan cockerspanielien suvuissa on todettu yksittäisiä vakavampia sairauksia. Autoimmuunihemolyyttinen anemia (AIHA) on yksi tällainen – siinä koiran immuunijärjestelmä hyökkää omia punasoluja vastaan aiheuttaen vaikean anemiaan tilan. AIHA on onneksi harvinainen, mutta mahdollinen; osa koirista toipuu siitä lääkehoidolla, osa valitettavasti menehtyy. Toisinaan cockerspanieleilla on raportoitu myös maksasairauksia (esim. kroonista maksatulehdusta, joka voi edetä kirroosiin). Tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia, mutta niidenkin varalta rotuyhdistys kerää tietoa terveystilanteesta ja tiedottaa kasvattajia. Lisäksi on havaittu, että osa cockerspanielipennuista on saanut rokotusreaktioita (rajun immuunireaktion 1–2 viikkoa ensimmäisen rokotuksen jälkeen). Tämä ilmiö on äärimmäisen harvinainen, mutta kasvattajat ja omistajat seuraavat pentuja tarkasti rokotusten jälkeisinä viikkoina varmuuden vuoksi.
Yhteenvetona terveys: Amerikan cockerspanielia voidaan pitää suhteellisen terveenä rotuna, kun huomioidaan sen kohtuullinen koko ja vastuullinen jalostus. Tärkeintä on hankkia pentu luotettavalta kasvattajalta, joka teettää rodulle kuuluvat terveystutkimukset (silmät, lonkat, polvet) ja tuntee koiriensa taustat. Hyvällä hoidolla, oikealla ravinnolla ja liikunnalla cockerspanieli pysyy terveenä ja hyväkuntoisena. Jokaisen omistajan on kuitenkin oltava valmis huolehtimaan korvien puhtaudesta, turkin kunnossapidosta ja tarvittaessa käyttämään koiraa eläinlääkärissä, jos esimerkiksi silmissä tai ihossa ilmenee ongelmia. Huolenpito palkitaan, sillä terve cockerspanieli on pitkäikäinen ja energinen seuralainen.
Cockerspanieli pentu – hankinta ja hoito
Pennun hankinta: Cockerspanielin pentu on vastustamaton näky suurine tassuineen ja luppakorvineen. Ennen kuin cockerspanieli pentu tassuttelee uuteen kotiin, on tärkeää tehdä huolellista taustatyötä. Suomessa amerikan cockerspanieleita kasvattaa muutama erikoistunut kennel; rotuyhdistyksen (Amerikancockerspanielit ry) pentuvälityslistalta löytyy tietoa suunnitteilla olevista ja syntyneistä pentueista. Luotettava kasvattaja on kullanarvoinen: hän valitsee yhdistelmiin terveitä ja hyväluonteisia vanhempia, sosiaalistaa pennut hyvin ja antaa uudelle omistajalle perusteelliset hoito-ohjeet. Cockerspanieli-pentu luovutetaan yleensä aikaisintaan 7–8 viikon ikäisenä, tunnistusmerkittynä (mikrosiru), eläinlääkärin tarkastamana ja useaan kertaan madotettuna. Mukaan uusi omistaja saa kirjalliset hoito- ja ruokintaohjeet, rekisteritodistuksen sekä usein pennun turkinhoitotarvikkeet aloituspakkauksena. Kannattaa varautua siihen, että hyvän kasvattajan kysymyksiin on vastattava – hän haluaa varmistaa, että pentu pääsee sopivaan ja huolehtivaiseen kotiin.
Cockerspanieli-pennun hoito: Pienen spanielin kasvattaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Heti kotiuduttuaan pentu alkaa opetella sisäsiisteyttä ja kotielämän sääntöjä. Johdonmukainen päivärytmi, ulkoilutus heti heräämisen ja ruokailun jälkeen sekä onnistumisista palkitseminen auttavat pentua oppimaan nopeasti, mihin tarpeet tehdään. Cockerspanieli on älykäs pentu, joka omaksuu uusia asioita uteliaasti – sille kannattaa jo nuorena opettaa peruskäskyjä leikin varjolla. Sosiaalistaminen on erittäin tärkeää: pentua on hyvä totuttaa kaikenlaisiin ihmisiin, lapsiin, toisiin koiriin ja ympäristöihin, jotta siitä kasvaa tasapainoinen aikuinen. Kuten monilla roduilla, myös cockerspanieleilla on herkkyyskausi pentuiässä, jolloin huonot kokemukset voivat jäädä kummittelemaan – siksi uusiin asioihin tutustutaan rauhallisesti ja positiivisesti vahvistaen.
Turkinhoidon alkeet: Vaikka cockerspanielin pentuturkki on aikuisen turkkia lyhyempi ja helpompi, on pientä cockerspanielin pentua syytä totuttaa turkinhoitoon heti alusta. Viikoittaiset harjaussessiot, pesu tarvittaessa ja föönaus auttavat pentua tottumaan käsittelyyn. Samalla omistaja oppii selvittämään takut ja leikkaamaan kynnet oikein. Tekemällä hoitotoimenpiteistä mukavan yhteisen hetken (muista herkut ja kehu!) pentu oppii, että trimmauspöydällä oleminen on ihan ok. Monet trimmaajat tarjoavat pentutrimmaus-palvelua, jossa ammattilainen leikkaa ensimmäisen kerran pennun turkkia kevyesti ja opettaa sekä koiraa että omistajaa hoitorutiineihin. Yhteistyö halukkaana seisovan pienen cockerspanielin kanssa on huomattavasti helpompaa kuin riehakkaan murrosikäisen, joten aikainen totuttaminen kaikkeen hoitoon kantaa hedelmää.
Cockerspanieli pentu hinta: Rotupennun hankintaan kannattaa varata rahaa, sillä cockerspanieli-pennun hinta on Suomessa tyypillisesti noin 1500–2000 euroa. Suomen Kennelliiton rekisterissä olevat amerikan cockerspanielin pennut maksavat tällä hetkellä noin 1800 € luovutusiässä. Joissakin tapauksissa erityisen lupaavasta yhdistelmästä tai harvinaisemmasta väristä oleva pentu saattaa olla hinnaltaan korkeampi – esimerkiksi erään laadukkaan kennelin pentujen hinta on tällä hetkellä 2200 € (sis. alv). Hintaan sisältyy yleensä rekisteröinti, mikrosirutus, eläinlääkärin tarkastus, rokotusten aloitus ja usein pentupaketti. On hyvä muistaa, että hinta on pieni osa koiran elinkaaren kuluja: laadukkaaseen ruokaan, tarvikkeisiin, mahdollisiin trimmauspalveluihin ja eläinlääkärikuluihin menee vuosien mittaan huomattavasti enemmän. Vältä epäilyttävän halpoja “paperittomia” pentuja – ne voivat olla peräisin pentutehtaista. Osta pentu vain vastuulliselta kasvattajalta, jolla on rotuun perehtyneisyyttä ja joka rekisteröi pentueensa asianmukaisesti. Näin varmistat, että saat terveemmistä lähtökohdista tulevan ja hyvin hoidetun koiranalun.
Pentuarjen haasteet ja riemut: Pienen cockerspanielin kanssa elo on hauskaa ja välillä vauhdikastakin. Pentu tarvitsee aluksi 4–5 pientä ateriaa päivässä laadukasta penturuokaa, paljon unta sekä lyhyitä leikki- ja koulutustuokioita. Vessavahinkoja sattuu alkuun sisälle, mutta kärsivällisyydellä ja positiivisella vahvistamisella sisäsiisteys alkaa löytyä muutamassa kuukaudessa. Puremisvaihe kuuluu myös asiaan – terävien naskalihampaiden kokeilu huonekaluihin ja ihmisten käsiin on pentujen tapa opetella, joten tarjoa pennulle sallittuja pureskeluleluja ja keskeytä ei-toivottu pureminen johdonmukaisesti. Cockerspanieli oppii yleensä nopeasti, mitä saa pureskella ja mitä ei. Ensimmäinen vuosi sisältää myös hampaiden vaihtumisen, kasvupyrähdykset ja murrosiän, jotka kaikki voivat tuoda mukanaan käytöksen muutoksia. Kun pennun kanssa on rakentanut luottamuksellisen suhteen ja peruskasvatus on kunnossa, cockerspanielin “teini-iästä” selviää pieniä kommelluksia lukuun ottamatta kunnialla.
Harrastusten aloitus: Cockerspanieli-pennun kanssa voi lähteä pentukurssille tai tottelevaisuuden alkeiskurssille jo heti perusrokotusten tultua kuntoon (noin 4–5 kk iässä). Varhainen koulutus tukee pennun sosiaalistumista ja tarjoaa ohjausta omistajalle oikeisiin tekniikoihin. Muista kuitenkin, että pentu on vielä fyysisesti ja henkisesti kesken – harjoitukset pidetään lyhyinä ja leikinomaisina. Liian raskasta liikuntaa (kuten pitkää hyppyyttämistä tai portaita) vältetään ensimmäisen vuoden aikana, jotta koiran luusto kehittyy vahvaksi. Cockerspanielit rakastavat oppimista, joten kun perusasiat on opeteltu, voi pikkuhiljaa kokeilla myös jotain harrastuslajia pennun kasvun mukaan. Monet cockeri-omistajat huomaavat pian, että pieni spanieli on varsin pätevä ja innokas treenikaveri jo nuoresta iästä alkaen.
Amerikan cockerspanieli lyhyesti
- Rotutyyppi ja tausta: Amerikan cockerspanieli on alun perin Yhdysvalloissa kehitetty lintukoirarotu, joka erkani englannin cockerspanielista omaksi rodukseen 1900-luvun alkupuolella. Se on pienin spanielirotu ja kuuluu FCI-ryhmään 8 (noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat).
- Koko ja ulkonäkö: Pieni- ja keskikokoinen koira; säkäkorkeus uros ~38 cm, narttu ~35 cm, paino noin 9–12 kg. Pitkä, silkkinen turkki monissa väreissä (musta, punainen, buff, tricolor ym.), erittäin pitkät karvaiset korvat ja suloisen kupolimainen pää ovat rodun tunnusmerkkejä. Turkinhoito vaatii säännöllistä harjausta, pesua (n. 1–2 vkon välein) ja trimmausta (noin kerran kuussa).
- Luonne: Iloinen, avoin ja ystävällinen perhekoira. Rakastaa ihmisten seuraa ja tulee toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Älykäs ja miellyttämishaluinen, mutta saattaa olla hieman itsepäinen tai herkkä – tarvitsee lempeän johdonmukaista kasvatusta. Ei yleensä arka eikä aggressiivinen, kunhan on hyvin sosiaalistettu.
- Aktiviteetit: Monipuolinen harrastuskoira, joka nauttii mm. agilitystä, tokosta, rally-tokosta ja mejästä. Tarvitsee päivittäin liikuntaa (vähintään reippaat lenkit) ja aivopuuhaa, jotta energia purkautuu. Sopii myös ensimmäiseksi koiraksi aktiiviselle omistajalle, joka haluaa kouluttaa ja touhuta koiransa kanssa.
- Terveys: Keskimäärin terve rotu, jolla elinikä on noin 12 vuotta. Rodulla tavataan perinnöllisesti joitakin silmäsairauksia (kaihi, glaukooma, harvinainen PRA) sekä jonkin verran lonkka- ja polviongelmia lievinä. Korvatulehdukset ja allergiat voivat vaivata, joten korvien hoito on tärkeää. Oikeasta kasvatuksesta ja hoidosta johtuen cockerspanieli ei ole sen sairaampi kuin muutkaan rodut.
Amerikan cockerspanieli on energinen, hyväntuulinen ja rakastava koira, joka sopii parhaiten perheeseen tai omistajalle, jolla riittää aikaa ja intoa yhteiseen tekemiseen. Rodun edustaja palkitsee huolenpidon moninkertaisesti ilollaan, uskollisuudellaan ja eloisalla olemuksellaan – eikä ole ihme, että tämä pieni spanieli on valloittanut niin monen sydämen ympäri maailman. Kun muistaa panostaa pennun hyvään alkuun, koulutukseen ja turkin hoitoon, amerikan cockerspanielista saa itselleen pitkäaikaisen, hurmaavan ystävän.
Lähteet:
- Hankikoira.fi – Amerikancockerspanieli rotuesittely, Suomen Kennelliitto
- Wikipedia (fi) – Amerikancockerspanieli, rodun taustat ja ominaisuudet
- Amerikancockerspanielit ry – Terveys ja perinnölliset sairaudet, rotuyhdistyksen tietopankki
- AKC.org – Cocker Spaniel History, rodun suosio historiassa
- Kennel Allway’s – Pentuinfo, esimerkki cockerspanielipennun hinnasta Suomessa
